harkitsen sairaanhoitajaksi ryhtymistä. korjaa/vahvista ennakkoluuloni?

Älä. Mieti vielä uudestaan, joudut työelämässäkin tekemään töitä muiden kanssa.

Sairaanhoitajana joudut hoitamaan vanhuksia hyvin suurella todennäköisyydellä olet sitten töissä missä tahansa. Mikä ihme siinä vanhustenhoidossa juuri on vastenmielistä? 

Vanhuksia joudut hoitamaan joka paikassa. Paitsi tietysti jos lapsiin suuntaat. Mutta harjoitteluissa joka tapauksessa.

Ryhmätöitä on koko koulutuksen ajan. Kaikki kurssit ovat ryhmätöitä. Vanhusten hoitoa on joka jokaikisessä harjoittelussa, paitsi lasten hoidon harjoittelussa. Ihmisen biologia ja fysiikka on 1% koulutuksesta. Että sillee ..
t. Sh

Potilaitaan ei voi valita. Ja kyllä, ryhmä- ja parityöskentelyä on todella paljon.. Jos masennus on jo parantunut niin siitä ei ole ongelmaa sisälle pääsyssä. Mutta mielestäni sinun kannattaa alkaa miettiä jotain muuta alaa.

T. Sh-opiskelija

Ok. Kiitoksia! Taidan sitten ajatella jotain muuta.

Muuten aika pelottavaa, jos opinnoista jotain 1% on ihmisen biologiaa ja fysiikkaa :0 Tiedätte sitten suurinpiirtein saman verran kuin alaa opiskelematon.

Täällä amk:ssa valmistunut sairaanhoitaja, joka vihasi ryhmätöitä ja kaikenlaisia opintoihin liittyviä keskusteluryhmiä. Aloitin myös koulun masentuneena ja terapia kulki monta vuotta opintojen rinnalla. Joten kyllä voit hakea, jos haluat. Kaikkea ei tarvitse niissä psykologisissa testeissä niille ihmisille jaaritella, kun masennus ei kuitenkaan määrittele sua.

Noista testeistä pääsee valitettavasti kaikenlaista opiskelijamateriaalia läpi, että en olisi yhtään huolissaan. Enemmänkin ne ryhmätyöt ovat painajaismaiset, kun eri tasoiset ja eri taustoilta tulevat nuoret yrittää kyhätä jotakin. Pidä siis rima matalalla. Masentuneella mielentilalla ryhmätyöt voivat olla tosi rankkoja ja ihmiset eivät ymmärrä välttämättä käyttäytymistäsi, joten siihen saat varautua.

Vanhustenhoitoa ovat ensimmäiset harjoittelujaksot ja kyllä se työn arki tulee siellä kovaan vastaa, etenkin kun opiskelut eivät vastaa käytännöntyötä ja sairaanhoitajaopintoja markkinoidaan melkoisella sanahelinällä. Jos olet ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta kiinnostunut niin hae mielummin vaikka fysioterapiaa opiskelemaan.

Opiskelussa on tosiaankin paljon kursseja, jossa suorituksena on ryhmätyöhän osallistuminen. Ja kyllä, sairaanhoitajana, ainakin opiskeluvaiheessa, tulet vääjäämättä kohtaamaan työhönoppimisjaksolla myös vanhoja ihmisiä, vaikka et varsinaisessa vanhainkodissa olisikaan. Mikä siinä vanhusten hoidossa tökkii? Perushoito? Vaipat? Onko vanhukset muuten vaan ällöjä? Saaneen huomauttaa, että perushoitoa ja vaippojen ym. genitaalialueen hoitamista (ynnä muita "ällöjä" juttuja) tehdään muillekin kuin vanhuksille.

Ehkä ap: kannattaisi harkita ennakkoluuloiltaan jotain muuta työtä.

Minuakin kiinnostaa, mikä vanhustenhoidossa on niin kamalaa? Samanlaisia ihmisähän he ovat kuin nuoremmatkin, vanhempia vaan. Kammottaako sua se elämän rajallisuus joka vanhuksissa näkyy? Usein ihmiset, joka eivät kestä nähdä sitä, kuinka keskeneräisiä ja rajallisia ovat itse, eivät kestä sitä vanhusten haurautta ja sitä ihmisyyden epätäydellisyyttä, joka vanhetessa tulee esille.

Kuulostaa kyllä ap ettei ole sinun alasi. Minuun päti noista vain kohta 1, mutta se on yllättävän merkittävä. Koulusta kyllä selviää, mutta jos tosiaan työskentelet paremmin yksin, voi olla että sulle käy kuten mulle, että työ ihmisten kanssa yleensä alkaa tuntua tukalalta ja ahdistavalta. Itse vaihdoin it-alalle oltuani vuoden hoitoalan töissä (opiskelin siis ihan korkeakoulututkinnon it-alalle).