Lue keskustelun säännöt.
Olenkohan mä masentunut?
03.04.2006 |
Mikään ei kiinnosta, eikä herätä tunteita.
En edes muista koska olen nauranut sydämen pohjasta, yleensä vain hymyilen jos jokin asia on hauska. Kadehdin ihmisiä, joita naurattaa pienikin asia.
En pysty itkemäänkään.
En osaa nauttia lapseni seurasta, tuntuu, että kaikki on vain suoritusta, ja selviytymistä.
Opiskelen, ala kiinnostaa, mutta en saanut itseäni tänäänkään liikkeelle, että olisin päässyt koululle.
Kun mieheni tulee töistä, hän on illan lapsen kanssa, koska haluan vain olla sohvalla, ja levätä. Aina väsyttää.
En jaksaisi jutella kasvotusten muiden ihmisten kanssa, vaikka haluaisinkin.
Kiitos, jos jaksoit lukea. Jos joku voisi antaa neuvoa mitä minun tulisi tehdä, jotta saisin oloni kohonemaan, ja voisin nauttia kaikesta.
Kommentit (5)
Käy lääkärissä ja kerro asiasta. Apua saa kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitahan koulusi terveydenhoitajalle, neuvolaan? Ne on sua varten tekemässä työtään (ja mua) js väsyt!!
Ei toi välttämättä ole masennusta, että älä masennu lisää! :)
Mulla oli samoja ajatuksia; välillä jopa kammotti lähteä kouluun kun joutuu ihmisten joukkoon vaikka olen muuten ihan seurallinen tapaus.
Mulla oli koulu päättymässä ja epävarma tulevaisuus pelotti.
Itkin ihan pöhköistä syistä.
Mulla ei ollu masennusta, juttelin kouluterkan kanssa ja se anto mulle puhelin numeron eräälle terapeutille ja kävin sielä juttelemassa ja alakulo loppui kun sain ajatukset taas selkeiksi.
Teet itsellesi ison palveluksen jos soitat vaikka neuvolaan ja kysyt mihin voit päästä puhumaan, kuvaile samat asiat mitä kirjoitit.
Älä vähättele oloasi! Se että ei enää jaksa itkeä on pahempi kuin itkee. Ja siihen mää ainakin puuttuisin.
Terkat on siis sua varten, älä vähättele oloasi ja sää oot tehny jo suurimman askeleen kun oot huomannu että et ole entisesi. Nyt kun oot kirjottanu ne ylös niin soita ja lue ne vaikka neuvolan tädillesi.
Olen odotellut koska tämä kaikki menisi ohi itsestään, mutta niin ei taida käydä..
Olen laittanut sen tämän kevään piikkiin. Olen aina keväisin samanlainen. Ilmeisesti johtuu pitkästä pimeästä talvesta ja ei vain pääse käyntiin auringon tultua esiin. Jos sinulla on sama homma?
Syksyllä olen aina pirteä enkä lainkaan masentunut.
Koita jaksaa:)
ps. toinen joka ei muista koska on nauranut..
Itsekin menen pian ensimmäiseen istuntoon, ja olo on jo huomattavasti parempi kuin silloin, kun yksikseen kärvistelin.
Tsemppiä!