Lue keskustelun säännöt.
Masentaa oma toivoton tulevaisuuteni
05.01.2015 |
Inspiroiduin kirjoittamaan tämän ketjun johdosta.
On varmasti paljon nuoria, jotka eivät oikeasti laiskuuttaan viitsi opiskella tai tehdä töitä. Mutta on myös meitä, jotka ovat sisäistäneet omien suoritusten tärkeyden tulevaisuutensa kannalta - peruskoulussa päättötodistukseni oli erinomaisen hyvä, lukiossa sain erinomaiset arvosanat jne. mutta nyt yliopistoonkin meno tuntuu ajatuksena turhauttavalta, sillä sillä ei ole enää mitään merkitystä. Ihan sama, oletko maisteri vai et, töitä et tule saamaan kuitenkaan. Mitä järkeä on opiskella vuosikymmeniä hiki persuuksissa, kun tänä päivänä tulevaisuudennäkymät ovat onnettomat? Työpaikoista tapellaan ja tradenomi ja kauppatieteiden maisteri ovat samalla viivalla, korkeammalla koulutuksella ei ole mitään merkitystä.
Tiedostan, että asenteeni on todella ikävä. En vain voi sille mitään. Joskus olin optimistinen, jaksoin uskoa parempaan tulevaisuuteen, mutta nyt minutkin on lannistettu. En kestä sitä, että kaikilla ei ole enää samanlaisia mahdollisuuksia menestyä elämässä kuten joskus oli.
Kommentit (8)
Mikset hakeudu alalle jossa varmasti saat arvostusta? Esim lääkis? Siellä sinun ei ainakaan tarvitse tapella siitä kuka on korkeampi, hierarkia on hyvin selkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No opiskeleppa sellaselle alalle, jossa työllistyy varmasti.
Sanopa muuta. Mulla oli peruskoulussa aina yli 9:n ka, lukiosta 5 L:n paperit, yliopistosta gradusta eximia ja muuten erinomaiset tiedot kaikesta. Kaikista työpätkistä ylistävät työtodistukset.
Nyt pitkäaikaistyötön jo vuodesta 2011...
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 12:59"]
No opiskeleppa sellaselle alalle, jossa työllistyy varmasti.
[/quote]
Niin. Niinhän voisin tehdäkin, mutta onko se oikea tapa? Haluaisin nauttia työstäni ja jaksaa tehdä sitä hymyillen eläkeikään asti. Toisaalta, kuinka moni edes tekee sitä, mitä oikeasti haluaisi..
Hei.
Vaikutat pettyneeltä, kun koulussa saavuttamasi arvosanat eivät suoraan tuokaan mitään hyötyä. Kaikki hyöty ei ole mitattavissa suoraan ammatin saamisen perusteella. Opiskelulla on itseisarvokin mm. loogisen ajattelukyvyn kehittymisen kannalta. Yleensäkin se, että haastaa itseään oppimaan, lisää aivojen toimintaresursseja.
On totta, että yhteiskuntamme on kokenut viime vuosikymmenillä kovan murroksen. Pelkillä papereilla ei pääse vielä takaamaan ammatin ja uran löytymistä. Kuitenkin nykyinenkin yhteiskunta tarvitsee automatisoinnin lisääntymisenkin ohella jatkuvasti ihmisiä. On olemassa aloja, joille tarvitaan lisää tekijöitä. Jos ottaisit esim. työkkärin ammatinvalinnanohjauksen kautta selvää, mitä juuri sinä voisit alkaa opiskella. Maailma tarvitsee putkimiehiä, hammaslääkäreitä, vanhustenhoitajia, sosiaalityöntekijöitä yms. Myös kirkon alaa voi opiskella, suosittelen :)
Toivottavasti löydät oman suuntasi. Ehkä ammattiuraa tärkeämpää olisi suuntia pois toivottomuudesta. Mahtaisitko hyötyä lyhyestä keskusteluavusta? Joka haastaisi sinut kysymään, mikä on toivorikkautesi este ja voitko ja haluatko siitä eroon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 13:03"][quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 12:59"]
No opiskeleppa sellaselle alalle, jossa työllistyy varmasti.
[/quote]
Niin. Niinhän voisin tehdäkin, mutta onko se oikea tapa? Haluaisin nauttia työstäni ja jaksaa tehdä sitä hymyillen eläkeikään asti. Toisaalta, kuinka moni edes tekee sitä, mitä oikeasti haluaisi..
[/quote]
Ja kun sellaisia aloja _ei ole_ kun mietitään vähän pitemmälle aikajänteellä.
uppia