Voimauttakaa mua rakkaat, täällä varmasti on teitä jotka muistaa
minut..
Siis olen kertonut tänne että kuopuksella INCL, mieheni teki itsemurhan taannoin.
Nyt jos koskaan.. Joulu ja kaikki.. Minä en jaksa, tai jaksan kun ei vaihtoehtoja ole, mutta itken joka päivä/ilta. Kaipaan kauniita ajatuksianne nostamaan mua taas hetken *
Kommentit (16)
Mietinkin sinua eräänä päivänä. Voimia sinulle!
Kiitos :,) Epäselvä aloitud, jouluhan siis oli ja meni jo.. Mutta oli yhtä itkua mulla, millonkaan kai en ollu vielä kaivannu miestäni niin tuskaisesti kuin silloin ;( ap
Voimaannuttavia ajatuksia sinulle! <3
Halauksia sinulle sisko hyvä. Minäkin itken, muista syistä ja sama olotila on kuin sinulla. Me jaksamme.
Voi, muistan kirjoituksesi. Hirveän vaikea löytää sanoja, vaikka haluaisin pystyä parantamaan oloasi. Aika helpottaa, anna ajan kulua ja kerää hyviä muistoja. Tee näistä päivistä niin hyviä kuin voit. Se voimaannuttaa sinuakin. Voimia sinulle ♥
minäkin muista sinut ap. paljon voimia ja jaksamista sinulle! saatko mitään apua henkiseen jaksamiseen? entä lasten ja kodinhoidon kanssa?
Voimaa, AP! <3 En osaa sanoa muuta, kuin että toivon sydämestäni onnellisia tuulia teidän perheelle. Kohta on kevät ja aurinko paistaa!
Minäkin muistan. Kaikkea hyvää sinulle! <3
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 23:51"]
minäkin muista sinut ap. paljon voimia ja jaksamista sinulle! saatko mitään apua henkiseen jaksamiseen? entä lasten ja kodinhoidon kanssa?
[/quote]
Meillä käy perhetyö ja viikoittain käyn juttelemassa psyk.sh:lle. En mitenkään halua väheksyä saamaamme apua, mutta kyllä mä silti vaan olen niin yksin ja pihalla, hetkeksikin kun sitä jää miettimään (onneksi ei arjessa ole paljoa aikaa moiseen..) Miestäni ikävöin joka solullani. Yritän olla reipas ja enimmäkseen jaksankin, öisin itken tyynyliinan märäksi. ap
Eihän tota voi kukaan muu samaa kokematon ymmärtää. Löytäisitkö vertaistukea saman kokeneilta?
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 23:58"][quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 23:51"]
minäkin muista sinut ap. paljon voimia ja jaksamista sinulle! saatko mitään apua henkiseen jaksamiseen? entä lasten ja kodinhoidon kanssa?
[/quote]
Meillä käy perhetyö ja viikoittain käyn juttelemassa psyk.sh:lle. En mitenkään halua väheksyä saamaamme apua, mutta kyllä mä silti vaan olen niin yksin ja pihalla, hetkeksikin kun sitä jää miettimään (onneksi ei arjessa ole paljoa aikaa moiseen..) Miestäni ikävöin joka solullani. Yritän olla reipas ja enimmäkseen jaksankin, öisin itken tyynyliinan märäksi. ap
[/quote]
Onko sinulla ystäviä, joiden kanssa voit puhua avoimesti? Entä saatko vertaistukea? Muistan itseltä, pahinta oli yksinäiset yöt. Helpotti, kun sai ystävän yökylään. Halaus <3
Onko leijonaemot tuttu? Facebookissa hyvä suljettu ryhmä missä vertaistukea tarjolla. Tsemppiä! Olet ajatuksissani, t. kahden vakavasti sairaan lapsen äiti
Runsaasti lämpimiä haleja ja voimia ap, toivon teille vain kaikkea hyvää <3
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 23:58"][quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 23:51"]
minäkin muista sinut ap. paljon voimia ja jaksamista sinulle! saatko mitään apua henkiseen jaksamiseen? entä lasten ja kodinhoidon kanssa?
[/quote]
Meillä käy perhetyö ja viikoittain käyn juttelemassa psyk.sh:lle. En mitenkään halua väheksyä saamaamme apua, mutta kyllä mä silti vaan olen niin yksin ja pihalla, hetkeksikin kun sitä jää miettimään (onneksi ei arjessa ole paljoa aikaa moiseen..) Miestäni ikävöin joka solullani. Yritän olla reipas ja enimmäkseen jaksankin, öisin itken tyynyliinan märäksi. ap
[/quote]
tunteesi on hyvinkin ymmärrettävä! sinulla raskas tie kuljettavana. hyvä kuitenkin, että olet hakenut ja apua saanut. en osaa edes kuvitella tunteitasi ja vaikka kliseeltä varmasti kuulostaa, ei kipu varmasti koskaan lopu mutta helpottaa ajan myötä pikkuhiljaa.
<3 muistan sinut. Olet ajatuksissa. Pelkkää ja kaikkea hyvää teille.