Lue keskustelun säännöt.
Miten helvetissä pääsen enää jaloilleni?
27.01.2015 |
Olen niin uupunut ja lyöty. Olen 30-vuotias kahden pienen lapsen äiti. Kaksi vuotta sitten jäin työttömäksi työpaikkani tehtyä konkurssin. Töitä omalta alalta ei enää löytynyt ja mies itse ehdotti että lähtisin opiskelemaan. Hän ottaisi vetovastuun perheestä siksi aikaa. Pääsin yliopistoon ja opintoja takana n. 1,5 vuotta.
Nyt tilanne on se että mies on alkanut aggressiiviseksi. Henkinen väkivalta on päivittäistä, mies on peliongelmainen ja veliissa. Ei puhu, ei hoida asioitaan. En voi elää lasten kanssa tällaisessa tilanteessa.
Mutta millä rahalla tästä mihinlään lähden? Opintotuella ei ostella huonekaluja (osa on on toki minun, osa miehen), maksella takuuvuokria saatika vuokraa.
Olen niin epätoivoinen ja ahdistunut että en enää tiedä mitä tekisin. Rikkaita sukulaisia ei ole joilta lainailla rahaa enkä lasten kanssa voi muiden nurkkiin mennä asumaan.
Kommentit (8)
Varaa sossusta aika neuvontapalveluihin? Tai kirkon neuvontapalvelut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kai tukia asumiseen ja muuhun saa aika hyvinkin jos on lapsia?
Mies on duunari ja alemmuuskompleksi iski?
En tiedä mikä kompleksi tuo peliholismi on mutta yhtä helvettiä tämä on.
Sossu. Sitä varten se on. Ihmisiä, jotka oikeasti apua tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sossusta aika neuvontapalveluihin ja tietysti lähimmän seurakunnan diakoniatyöstä voi varata ajan. Vaikka seurakunnilla on melko rajalliset mahdollisuudet avustaa rahallisesti, tarjoaaa oman taloudellisen ja perhetilanteen tarkastelu yhdessä sellaiseen tottuneen ihmisen kanssa ulkopuolisen ja toivottvasti edes jossain määrin tuoreen näkökulman tilanteeeseen.
Ikävä tilanne. Itse varmastikin jättäisin opiskelun ja hommaisin minkä tahansa työn. Sitä kautta saisi rahaa ja sen myötä omaan asuntoon lasten kanssa. Miehelle sanoisin että hoitaa asiansa kuntoon niin voidaan katsoa suhteen jatkoa sen jälkeen. Myös parisuhdeterapiaan olisin valmis.