Mistä syystä sinä olet soittanut sairaalassa kutsukelloa?

Kun tarvitsin kipulääkettä. Olin huoneessa yksin, eikä siellä ketään pyörähtänyt muuten vain, ainoastaan kutsumalla.

Kun tarvitsin oksennuspussin.

Synnytyksen jälkeen soitin vauvalle lisämaitoa kun niin käskivät, muuten olisin varmaan itse lähtenyt sitä hakemaan, jotenkin kiusasi häiritä tuollaisella asialla kun sen olisi voinut itsekin hoitaa. Ja kun jouduttiin tiputtamaan lisäverta, soitin kun veripussi oli valunut tyhjiin. En mielelläni häirinnyt hoitajia millään pikkujutuila, tuli niillä ihan tarpeeksi kävelykilometrejä muutenkin.

olin juuri 5 päivää sairaalassa kun katkaisin käteni pahasti ja se vaati pitkän leikkauksen. soitin kelloa kun tarvitsin kipulääkettä ja alusastian. kerran soitin kun tippaletku oli irronnut ja falskasi. tämä oli eka kertani sairaalassa. kaksi kertaa aiemmin oon ollu synnärillä kuitenkin.

Tarvitsin kipulääkettä. Olin sairaalassa kun mursin jalkani ja oli korkea kuume ja leikkausta odottelin useamman tunnin. Lopulta tärisin kahden peiton alla ja teki vaan mieli itkeä kun jalkaan sattui ja kurja olo.

Toisen potilaan vuoksi olen soittanut, hän kaatui noustessaan vuoteesta, enkä itse päässyt apuun. 

Kun tippaletkun ympärille alkoi muodostua kämmenenkokoinen veripatti ja käsi puutui.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 07:07"]

Tarvitsin kipulääkettä. Olin sairaalassa kun mursin jalkani ja oli korkea kuume ja leikkausta odottelin useamman tunnin. Lopulta tärisin kahden peiton alla ja teki vaan mieli itkeä kun jalkaan sattui ja kurja olo.

[/quote]Sinänsä kätevää, että olit sairaalassa, kun jalkasi murtui! (sorry)

Synnytyksen jälkeen milloin mistäkin, menetin niin paljon verta etten pystynyt nousemaan sängystä pariin päivään. Eri kerralla siitä syystä kun tippa oli "tukossa". Ai että se muuten sattuu kun se lähtee jälleen liikkumaan

Umpparileikkauksen jälkeen en saanut nousta sängystä ekana yönä. Oli jatkuvasti kamala pissahätä (maha täynnä ilmaa, ja se ilmeisesti pinoi rakkoa), joten oli pakko soitella jatkuvasti alusastiaa alle.

Pissahätä, yksin ei saanut leikkauksen jälkeen mennä veskiin.

Kipu johon tarvitsin opiaattia.

Olen myös soittanut toisen potilaan asiaa kun ei itse kyennyt soittamaan kelloa.

Kun tuli ponnistamisen tarve :D

1. Sektion jälkeen imetin vauvaa ja siinä oli aluksi hankaluuksia. Imetin sängyn laidalla istuessani ja yhtäkkiä haavaa alkoi särkeä etten voinut liikkua, eikä kädet jaksaneet siirtää vauvaa takaisin siihen sairaalan koppaan. Hyvä kun sai soittokellosta kiinni. Meinasin valahtaa lattialle.

2. Tippa loppui ja veri alkoi virrata letkuun päin, sitä säikähdin

3. Särkylääkettä olen joutunut pyytämään

4. Myöskin melkein epäonnistuneen imetyksen aloituksen jälkeen olin törkeä ja varmaan passuutin hoitajia. Sain viimein sektiosta viidentenä päivänä vauvan imemään ensimmäistä kertaa. Oli aamu ja vauva imi, juuri aamupala-aikaan. Olisi jäänyt vauva syöttämättä jos olisin lähtenyt ruokaa hakemaan, joten pyysin apua ruoan hakuun. Onneksi oli kiva hoitaja. Mun mielestä sillä hetkellä oli tärkeämpää saada se vauvan imeminen onnistumaan, eikä jättää toista nälissään. Samoin itse olin uuvuksissa ja nälissäni koko yön valvottuani, eikä se haavasärky ollut edelleenkään vähäisempää. Onneksi päästiin sinä päivänä kotiin, sai särkylääkettäkin ja apua.

Kun vastasyntyneeni alkoi oksentaa rajusti. Säikähdin, mutta olikin vain lapsivettä.

Synnytyssalissa kipulääkettä piippasin.

Synnytyksen aikana kun olin niin kipeä ja ponnistamisen tarve kova. Kätilö kävi ovella pari kertaa ja käski ponnistaa omaan tahtiin. Ei auttanut, ei tutkinut. Vasta seuraavan vuoron kätilö sain pysymään huoneessa auttamassa synnytyksessä.

Piti päästä vessaan. Ei kestänyt päätä nostaa tyynystä ...

Odotusaikana jouduin olemaan sairaalassa pitkään, ja yhden kerran soitin yöllä hoitajaa. Vauva ei ollut liikkunut pitkään aikaan ja heräsin johonkin pahaan painajaiseen. Hoitaja kävi tarkistamassa, että kaikki on kunnossa ja kun turhaa hälytystä pahoittelin, lohdutteli että "tätä vartenhan täällä ollaan:"

Jonakin toisena iltana pyysin päänsärkylääkettä. Sitä ei voinut antaa heti vaan piti kysyä lääkäriltä. Ei tullut sitten sen perästäkään. Kysyin sitten uudestaan ja sain vastauksen: " tuodaan sitten samalla kun se unilääke". Siis mikä ihmeen unilääke, kun en ole eläessäni ennen sitä enkä sen jälkeenkään unilääkettä pyytänyt enkä ottanut?! No täällä tuodaan kaikille että ei sitten tarvitse erikseen yöllä käydä tuomassa, oli vastaus.

Tolkuton pissahätä ja spinaalin vuoksi jalat ei kantaneet. Tipasta neste loppu ja alkoi imeä verta letkuun. Huoneessa ei 'pyörähdellyt' hoitajia.

Sektion jälkeen ekana päivänä kun en vielä pystynyt edes kylkeä kääntämään, piti soittaa aina siirtämään vauva tissille (tai kääntämään minut oikeaan asentoon) kun sillä oli nälkä.
Ja synnytyksessä soitin ainakin kun monitorin mukaan sydänäänet laski, ehkä muistakin syistä, en muista tarkkaan. Varmaan aina kun oli asiaa, ei ne muuten piipahdelleet kun oli harvinaisen kiireinen yö. En kuitenkaan ihan suotta tietenkään vaan vain kun koin että nyt tarvitaan ammattilaisen apua.

Syödessä tuli äkkiä todella huono olo. Soitin kelloa, mutta jo ennen hoitajien tuloa aloin oksentaa tarjottimelle kuin geysir. Nolotti, mutta en kerta kaikkiaan voinut asialle mitään. Nilkkani oli leikattu enkä päässyt yksin vessaan.

Samalla reissulla taisin myös soittaa yöllä lisää kipulääkettä. Leikkaushaavaa särki ihan hirveästi enkä saanut nukuttua.

Huonekaverina ollut mummo putosi sängystä ja toisella kertaa kun antibiootti meni suoneen niin kovaa vauhtia että se kurveli julmetusti. Kummallakaan kerralla ei kukaan tullut kuin vasta normikierrolla.