Lue keskustelun säännöt.
Jaa, miesystävä on valehdellut tyyliin kaikesta
17.12.2014 |
Ettei muka ole halunnut lapsia, vahinkoja olleet kaikki. Ei ole halunnut naimisiin ennen kuin mut tavattuaan jne.
Siis paskaa se on puhunut. Tämä selvisi kun luvatta luin miehen ja hänen lastensa äidin keskusteluja. Siis joo tein väärin, mutta tunnen kyllä itsenikin petetyksi.
Tää suhde oli nyt tässä, ei voi jatkaa enää. Vittu että olen ollut TYHMÄ!
Kommentit (10)
Kiitos 2, helpottaa kuulla etten ole ainoa. Mies sai mut tuntemaan itseni niin erityiseksi ja se kaikki oli valetta. Ja kun luen näitä mitä se on lastensa äidille kirjoitellut.. Ei se ole mulle koskaan puhunut näin kauniisti. Ei koskaan. Mä teen aina jotain väärin ja tää ex taas..
Myös tää suhteen loppuminen menee ihan toisin kuin miten mies on kertonut. Ex jätti miehen, eikä toisinpäin.
Olisi ehkä ollut parempi etten olisi lukenut näitä, ja suhde olisi ajallaan kaatunut mahdottomuuteensa. Ei mulle ole sitä oikeaa olemassakaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alan ap epäillä kohta että olemme saman miehen pauloissa olleet. :D niin tuttua. (Olen viestin 2. kirjoittaja)
Mies sai minut tuntemaan itseni erityiseksi ja tuntui valitsevan juuri ne oikeat sanat. Ajattelin löytäneeni upean miehen, en mitään kuuta ja tähtiä taivaalta lupailevaa tyhjänpuhujaa vaan rehdin ja avoimen miehen. Selvisikin että kaikki on teatteria. En tänäpäivänäkään vielä tiedä miksi mies valehteli (mm. sanoi exän pettäneen ja lähteneen toisen matkaan, vaikka oikeasti exä lähti ihan muista syistä ja tiedän sen faktana.) mies myös julisti rakkauttaan minulle samalla kun oli lämmitellyt tätä hänet jättänyttä exää. Minun ja exän välissä oli toinenkin korvike ja hätäapu, jonka luo mies palasi minun lähdettyäni.
Tuollainen tekee kyllä särön, oikeastaan mieluumin olisin ottanut mieheltä turpiini. Tuntuu että se ihminen jonka opin tuntemaan olikin täysin eri ja en voi tietää oliko mikään totta. Tuntiko kanssani jotain erityistä kuten väitti, halusiko vielä lapsia oikeasti, merkitsinkö hänelle mitään. Tuskinpa. Valheita herra selitteli toisilla valheilla ja niitä valheita hän kertoi häpeilemättömästi kaikille lapsistaan lähtien. Ikävää ettei hänelle mikään ollut pyhää. Lopulta lähdettyäni sain kuulla olevani noita-akka joka pilasi hänen elämänsä valheillani. En koskaan valehdellut, mutta syy piti aina kääntää jonkun syyksi. Jälkikäteen mietittynä minä olin syyllinen aina kaikkeen, mutta ei sitä silloin tajunnut.
Tsemppiä. Itse repäisin itseni irti tuosta suhteesta vasta vastikään ja haavat on vielä auki, mutta joskus sitä vaan täytyy pelastaa itsensä.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 01:10"]Alan ap epäillä kohta että olemme saman miehen pauloissa olleet. :D niin tuttua. (Olen viestin 2. kirjoittaja)
Mies sai minut tuntemaan itseni erityiseksi ja tuntui valitsevan juuri ne oikeat sanat. Ajattelin löytäneeni upean miehen, en mitään kuuta ja tähtiä taivaalta lupailevaa tyhjänpuhujaa vaan rehdin ja avoimen miehen. Selvisikin että kaikki on teatteria. En tänäpäivänäkään vielä tiedä miksi mies valehteli (mm. sanoi exän pettäneen ja lähteneen toisen matkaan, vaikka oikeasti exä lähti ihan muista syistä ja tiedän sen faktana.) mies myös julisti rakkauttaan minulle samalla kun oli lämmitellyt tätä hänet jättänyttä exää. Minun ja exän välissä oli toinenkin korvike ja hätäapu, jonka luo mies palasi minun lähdettyäni.
Tuollainen tekee kyllä särön, oikeastaan mieluumin olisin ottanut mieheltä turpiini. Tuntuu että se ihminen jonka opin tuntemaan olikin täysin eri ja en voi tietää oliko mikään totta. Tuntiko kanssani jotain erityistä kuten väitti, halusiko vielä lapsia oikeasti, merkitsinkö hänelle mitään. Tuskinpa. Valheita herra selitteli toisilla valheilla ja niitä valheita hän kertoi häpeilemättömästi kaikille lapsistaan lähtien. Ikävää ettei hänelle mikään ollut pyhää. Lopulta lähdettyäni sain kuulla olevani noita-akka joka pilasi hänen elämänsä valheillani. En koskaan valehdellut, mutta syy piti aina kääntää jonkun syyksi. Jälkikäteen mietittynä minä olin syyllinen aina kaikkeen, mutta ei sitä silloin tajunnut.
Tsemppiä. Itse repäisin itseni irti tuosta suhteesta vasta vastikään ja haavat on vielä auki, mutta joskus sitä vaan täytyy pelastaa itsensä.
[/quote]
Huh, kuulostaapa tutulta. Tuo kaikki voisi olla minun kirjoittamaani. Mistä päin olet? Ap
Aika naiivia uskoa tuollaisia miesten löpinöitä, mutta hyvä, että totuus tuli selville.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 13:59"]Aika naiivia uskoa tuollaisia miesten löpinöitä, mutta hyvä, että totuus tuli selville.
[/quote]
Joidenkin meidän pitää kokea ne huonot asiat kantapään kautta. Ja onhan se ihana uskoa siihen aitoon rakkauteen :(
Mutta ei sitä ole olemassa. Ei mulle ainakaan.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 13:59"]
Aika naiivia uskoa tuollaisia miesten löpinöitä, mutta hyvä, että totuus tuli selville.
[/quote]
Miksi luottamus on naiivia? Kyllä sekopäämiehiä riittää, mutta ei pidä menettää luottamusta hyviin ihmisiin.
Tuttu juttu. Mies valehteli, että oli tavatessamme sinkku eikä lapsia. Todellisuudessa hän oli silloin naimisissa ja vaimo raskaana - tämä nainen jätti miehen ennen lapsen syntymää, kun sai vihiä siitä, että mies tapaili toista naista. Minulle paljastui sitten myöhemmin, että jaa, miehelle onkin syntynyt nyt sitten vauva. Tätäkin mies salaili minulle jonkun aikaa. Paljastui sitten, kun törmättiin tähän naiseen ja vauvaan kaupungilla.
Mies valehteli omistavansa rivitaloasunnon ja kesäpaikan. Joo, se asunto olikin sitten exvaimon nimissä. Kesäpaikka olikin exän vanhempien, meillä ei sinne mitään asiaa. Ja niinkuin mies sitä kesäpaikkaakin tutustuessamme hehkutti ja näytti kuvia. Sama juttu muuten auton kanssa. Se Bemari, jolla mies kerran minua kyyditsi, olikin sitten oikeasti exän. Miehellä vaan joku työpaikan auto. Ihmettelinkin, kun sitä hienompaa autoa ei näkynyt kuin sen kerran, vaikka monta kertaa kyselin, että olisi ollut sillä kiva mennä jonnekin viikonloppuna ja ottaa mun lapset mukaan. Miehen työautoon kun ei mahtunut kuin kolme ihmistä.
Aika pian sai mies lähteä, kun nuo kävi ilmi. Miksi pitää valehdella suut silmät täyteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 14:06"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 13:59"]
Aika naiivia uskoa tuollaisia miesten löpinöitä, mutta hyvä, että totuus tuli selville.
[/quote]
Miksi luottamus on naiivia? Kyllä sekopäämiehiä riittää, mutta ei pidä menettää luottamusta hyviin ihmisiin.
[/quote]
Mihinkään miesten sanomisiin ei pidä luottaa, ennen kuin näkee totuuden. Jos se sanoo olevansa sinkku, vaadi nähdä todistus siviilisäädystä. Jos se sanoo, että ei ole maannut kenen kanssa tahansa, vaadi sukupuolitautitesteihin ennen kuin suostut sänkyyn. Jos se sanoo asuvansa jossain, vaadi, että pääset kylään. Jos se sanoo, että sillä on hieno vene/auto/helikopteri, älä usko, ennen kuin näet. Ja jos näet vain kerran, älä usko silloinkaan vielä.
Mä olen tavannut miehen, joka sitten pitkän vänkäämisen jälkeen vei mut kylään luokseen isoon omakotitaloon. Menikö jonkun aikaa ja paljastui, että talo oli oikeasti miehen isovanhempien, jotka oli silloin matkoilla. Jaa, missäkö se mies asui? No, pienemmässä talossa samassa kaupungissa vaimonsa ja lapsensa kanssa.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 13:49"][quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 01:10"]Alan ap epäillä kohta että olemme saman miehen pauloissa olleet. :D niin tuttua. (Olen viestin 2. kirjoittaja)
Mies sai minut tuntemaan itseni erityiseksi ja tuntui valitsevan juuri ne oikeat sanat. Ajattelin löytäneeni upean miehen, en mitään kuuta ja tähtiä taivaalta lupailevaa tyhjänpuhujaa vaan rehdin ja avoimen miehen. Selvisikin että kaikki on teatteria. En tänäpäivänäkään vielä tiedä miksi mies valehteli (mm. sanoi exän pettäneen ja lähteneen toisen matkaan, vaikka oikeasti exä lähti ihan muista syistä ja tiedän sen faktana.) mies myös julisti rakkauttaan minulle samalla kun oli lämmitellyt tätä hänet jättänyttä exää. Minun ja exän välissä oli toinenkin korvike ja hätäapu, jonka luo mies palasi minun lähdettyäni.
Tuollainen tekee kyllä särön, oikeastaan mieluumin olisin ottanut mieheltä turpiini. Tuntuu että se ihminen jonka opin tuntemaan olikin täysin eri ja en voi tietää oliko mikään totta. Tuntiko kanssani jotain erityistä kuten väitti, halusiko vielä lapsia oikeasti, merkitsinkö hänelle mitään. Tuskinpa. Valheita herra selitteli toisilla valheilla ja niitä valheita hän kertoi häpeilemättömästi kaikille lapsistaan lähtien. Ikävää ettei hänelle mikään ollut pyhää. Lopulta lähdettyäni sain kuulla olevani noita-akka joka pilasi hänen elämänsä valheillani. En koskaan valehdellut, mutta syy piti aina kääntää jonkun syyksi. Jälkikäteen mietittynä minä olin syyllinen aina kaikkeen, mutta ei sitä silloin tajunnut.
Tsemppiä. Itse repäisin itseni irti tuosta suhteesta vasta vastikään ja haavat on vielä auki, mutta joskus sitä vaan täytyy pelastaa itsensä.
[/quote]
Huh, kuulostaapa tutulta. Tuo kaikki voisi olla minun kirjoittamaani. Mistä päin olet? Ap
[/quote] sattuneista syistä uskallan väittää ettei se sama mies ole. :) mutta ikävä kuulla että samantapainen sankari osunut sinunkin kohdallesi.
Minulle mies ei valehdellut omaisuudesta tai lasten lukumäärästä, mutta jotenkin muutteli hänelle tapahtuneita asioita kummallisesti. Jokin uhrisyndrooma ja tarve patologiseen valehteluun.
Olen ap ollut samassa tilanteessa. Mies, joka peräänkuulutti rehellisyyttä valehteli joka päivä ja oikeastaan kaikesta. Ei auttanut kuin lähteä. Jos pystyy systemaattisesti valehtelemaan kaikesta, en enää tiennyt mikä sanomistaan asioista oli totta.
Sattuu, mutta lähde.