Lue keskustelun säännöt.
Mikä tabletti se on vanhainkodilla joka tekee niin hyväntuuliseksi
26.01.2015 |
aika iloisia näyttää olevan vanhukset, mikä lääke sen tekee? Kuka tietää, onko hoitsuja paikalla.
Kommentit (13)
4&5 vastaaja. Mielestäni kirjoitelmasi on niin hyvä että voisit lähettään sen sellaisenaan johonkin lehteen mielipidepalstalle. Avaisi silmiä monelle omaiselle.
On kyllä jokapäiväisessä hoitotyössä kamalaa kun se kaukainen sukulainen tulee 15min vierailulle ja käyttää siitä 13min siihen että haukkuu hoitajat ja kieltää rauhoittavien annon. Aivan varmasti annan rauhoittavia jos ihminen sitä tarvitsee. Voin myös kertoa että lähes poikkeuksetta kysyn sekavalta vanhukselta jos hän haluaa rahoittavan ottaa (kaikki eivät pysty puhumaan ja heiltä ei pysty kysymään) ja kertaakaan kukaan ei ole kieltäytynyt. Olen ollut työelämässä ja vanhuspuolella jo 10vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamen nro 4. Helppo huutaa kun ei hajuakaan mitä se todellisuus on muistisairaiden kanssa.
Juu, vanhukset ovat ongelma, lobotomialääkitystä vaan lisää.
Hyvä Suomi.
4 naulan kantaan! Loistava kuvaus muistisairaasta vanhuksesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, myönnetään että tuossa nro 4 kirjoituksessa on varmasti kokemusperäistä järkeä paljonkin.
Tässä meidän tapauksessa vanhus "joutui" laitokseen koska ei kaatuilun takia oikein pärjännyt enää kotonaan maatalossa. Ikävä puoli toki oli että perikunta joutui laittamaan hänet sinne vastoin tahtoaan, koska itsehän hän uskoi pärjäävänsä aivan mainiosti. Tosiaan yritti karkailla laitoksesta koska hänhän ei ole mikään "kunnanvaivainen" ja hän haluaa kotiin. ERäs hoitaja sitten sanoi suoraan kun ihmeteltiin vanhuksen menoa vain sängyssä makaavaksi, että ei heitä ole täällä karkailevia vahtimaan joten on rauhoittava lääkitys laitettu. Niin se sitten makasi 10 vuotta sängyssä hyvin passiivisena, mutta ilmeisesti melko henkisesti tuskattomana siellä vanhainkodissa...
t. 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiukkuisestakin mummosta saadaan sopuisa ja yhteistyökykyinen.
Oho, ai hyväntuulisiksi? Minä olen nähnyt pääosin apaattisia laitosvanhuksia. Omasta isoäidistäkin tuli laitoksessa hetkessä sellainen. Syy: rutiinilääkityksenä annettu Ketipinor, jolla vanhuksista saadaan helpompihoitoisempia, kun eivät kauheasti liikuksi sängyistään eivätkä pitkästy pelkkään olemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 13:35"]
Oho, ai hyväntuulisiksi? Minä olen nähnyt pääosin apaattisia laitosvanhuksia. Omasta isoäidistäkin tuli laitoksessa hetkessä sellainen. Syy: rutiinilääkityksenä annettu Ketipinor, jolla vanhuksista saadaan helpompihoitoisempia, kun eivät kauheasti liikuksi sängyistään eivätkä pitkästy pelkkään olemiseen.
[/quote]
En osaa kommentoida isoäitisi tapausta, mutta laitosvanhuksista suurin osa sairastaa muistisairautta tai aivojen verenkiertohäiriön jälkitilaa kombinoituna lukuisiin muihin perussairauksiin. Muistisairauksille tyypillistä ovat toistuvat ärtyneisyys-, desorientaatio- ja levottomuuskohtaukset joiden laatu riippuu taudn etenemisvaiheesta ja useissa ikäihmisen aivoinfarktin jälkitiloissakin esiintyy hyvin paljon samankaltaisia kohtauksia.
Oletko koskaan todistanut tilannetta, jossa muistisairas vanhus menee levottomaksi?
Vanhus menee järkyttävän ylikierroksille: Yhtäkkiä on hätä omista lapsista, joista yksi on vielä imeväinen ja jäivät kaikki ovelle parkumaan kun hän puoli tuntia sitten lähti kotoaan perunannnostoon. Itkua tuhertaen huutelee lapsiaan sairaalan käytävillä mutta ei pysty kohdistamaan katsettaan mihinkään, hapuillen yrittää takertua kaikkiin ohikulkeviin ihmisiin luullen heitä lapsikseen/joksikin jo edesmenneeksi läheiseksi jne.
Raivostuu rauhoitteluyrityksistä ja yrittää lyödä muita ihmisiä, yleensä hoitajia mutta joskus aggressio kohdistuu myös muihin potilaisiin. Ei asetu mihinkään, vaan kokoajan pyrkii jonnekin. Yrittää lähteä ulos, vaikka tuskin pysyy tolpillaan ilman hoitajan tukea. Ei ymmärrä omaa kyvyttömyyttään vaan luulee olevansa elämänsä kunnossa ja pelästyy sitten kun jalat eivät otakaan päälleen ilman tukea.
Ja kun ne perunatkin jäi sinne liedelle kun hän justiinsa lähti käymään pihalla ja nyt ei tiedä missä on ja nyt se torppa on jo varmaan tulessa ja sinne olisi päästävä mutta kun en tiedä missä olen ja tietääkö joku onnikka-aikatauluja että meneekö sinne minun kotipaikalle vielä autoja näin jouluaattona kun sikakin on vielä teurastamatta ja vieraat tulee kohta ja iltanavetta on vielä tekemättä ja posti hakematta ja.
Jos voit kuvitella sen paniikin jos itse eläisit todeksi tuollaisia ajatuksia, saat ehkä vihiä siitä, millaisia pelon ja sekavuuden tunteita muistisairas käy läpi silloin kun hän menee tuohon tilaan.
Fysiologisina oireina havaitaan kiihtynyt hengitys, kohonnut pulssi ja verenpaine. Motorinen kiihtymys näkyy kaiken mahdollisen hypistelynä; yritetään näpertää kaikkea mahdollista ja mahdotona ymmärtämättä mikä esine on mikäkin; yritetään soittaa vuoteen säätimellä tai kukkamaljakolla kuolleelle puolisolle. Riisutaan paita kesken yhteisruokailun päiväsalissa, koska on navettaan lähtö ja pyhäpaidassa ei voi navettaan mennä. Vetäistään päiväsalin telkkari pöydältä alas jos hoitaja on toisen potilaan puoleen kääntyneenä, tai nyhdetään pistorasia (vanhuksen mielestä palasaippua) irti seinästä kun hoitaja syöttää toista potilasta. Näin vanhus altistuu sekavuutensa takia loukkaantumisriskille.
Valitettavasti näihin sekavuuskohtauksiin ei ole muuta hoitoa kuin rauhoittavat lääkkeet. Annoksista ja vaikuttavista aineista voidaan toki kiistellä, mutta se ei ole enää maallikkojen asia. Sekavuuden luoma harhamaailma on TÄYSIN järkipuheen ja rauhoittavien sanojen tavoittamattomissa, vaikka siinä kuinka hoitaja yrittäisi olla ihminen ihmiselle.
Sitä rauhoittavaa lääkettä EI anneta siksi, että hoitajan olisi mukavampi olla vaan siksi, että VANHUKSELLA olsi mukavampi olla. Voin sanoa että se on sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun vanhus on käärinyt peittonsa nyytiksi ja harhoissaan luulee, että siellä käärössä on hänen kuolleena syntynyt vauvansa, joka onkin nyt ihmeen kaupalla selvinnyt. Olsi ihmisen KIDUTUSTA ja HOITOVIRHE jättää tuollaiset tilat hoitamatta!!
Tulkaa te "vanhuksetlääkitäänvihanneksiksi"-marisijat edes päiväksi vapaaehtoiseksi yhteen vanhustenhuollon yksikköön, jossa hoidetaan suurimpia pitkäaikaishoidon tarvitsijoita eli muistisairaita ja aivoinfarktien jälkitiloja. Saatte vähän realiteettia noihin harhakuvitelmiinne sadistisista hoitajista ja lääkäreitä. Te ette tiedä monisairaan vanhuksen arjesta paljoakaan sillä perusteella, että käytte sunnuntai-iltapäivänä pyörähtämässä tunnin verran.
terv. sairaanhoidon opiskelija, pitkäaikaishoidon työntekijä, tuleva vanhus ja kiitollinen suomen vanhustenhoidon hyvästä tasosta.
Ja jos minä 70 vuoden päästä itken menetetyn ensirakkauteni perään, niin hoitajat kiltit, pyytäkää lääkäriä tarkistamaan Ketipinor-annokseni :)
Lisään tähän vielä havaintoni, että mitä vähemmän omainen tietää vanhuksensa asioista ja mitä harvemmin hän käy tämän luona hoitopaikassa, sitä enemmän hänellä on perusteettomia epäilyksiä hoitolaitoksen toimintaa ja hoitokäytäntöjä kohtaan.
Sen sijaan ne omaiset, jotka käyvät tiuhaan vanhustaan tervehtimässä ja jopa päivittäin osallistumassa vanhuksen arkeen, ovat yhteistyöhaluisia, positiivisia ja hoidosta kiitollisimpia.
Kas, he ovat niin usein todistamassa erilaisia tilanteita joita monisairaalla vanhuksella tulee vastaan, että he ymmärtävät, että tietyt hoitotoimet, jotka valistumattoman korvaan kuulostavat huihuikamalalta, ovat taysin perusteltuja ja huomattavasti inhimillisempiä kuin se lopputulos mikä seuraisi, jos ko. hoitotoimi jätettäisiin tekemättä.
Esimerkiksi tarvittavaksi määrätyn rauhoittavan lääkkeen antaminen tai "turvavyön" käyttäminen joko tuolissa tai vuoteessa.
Tietenkin ihmiset pääsevät hyvin vaihtelevasti katsomaan vanhustaan, ja siitä en tuomitse ketään, mutta toivoisin omaisilta ennakkoluulotonta keskustelua hoitajien ja lääkärin kanssa vanhuksen asioista ja jos jokin asia epäilyttää, niin olisi hyvä tuoda se esille asianosaisten kesken ja jutella se auki.
Eikä vain hautoa sitä päässään ja muodostaa omia värittyneitä päätelmiä ja sitten tulla ilmaisemaan ne tänne av:lle tai iltasanomiin ja edelleen mustamaalata suomen vanhustenhuoltoa perusteetta.
n.4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 14:56"]
Lisään tähän vielä havaintoni, että mitä vähemmän omainen tietää vanhuksensa asioista ja mitä harvemmin hän käy tämän luona hoitopaikassa, sitä enemmän hänellä on perusteettomia epäilyksiä hoitolaitoksen toimintaa ja hoitokäytäntöjä kohtaan.
Sen sijaan ne omaiset, jotka käyvät tiuhaan vanhustaan tervehtimässä ja jopa päivittäin osallistumassa vanhuksen arkeen, ovat yhteistyöhaluisia, positiivisia ja hoidosta kiitollisimpia.
Kas, he ovat niin usein todistamassa erilaisia tilanteita joita monisairaalla vanhuksella tulee vastaan, että he ymmärtävät, että tietyt hoitotoimet, jotka valistumattoman korvaan kuulostavat huihuikamalalta, ovat taysin perusteltuja ja huomattavasti inhimillisempiä kuin se lopputulos mikä seuraisi, jos ko. hoitotoimi jätettäisiin tekemättä.
Esimerkiksi tarvittavaksi määrätyn rauhoittavan lääkkeen antaminen tai "turvavyön" käyttäminen joko tuolissa tai vuoteessa.
Tietenkin ihmiset pääsevät hyvin vaihtelevasti katsomaan vanhustaan, ja siitä en tuomitse ketään, mutta toivoisin omaisilta ennakkoluulotonta keskustelua hoitajien ja lääkärin kanssa vanhuksen asioista ja jos jokin asia epäilyttää, niin olisi hyvä tuoda se esille asianosaisten kesken ja jutella se auki.
Eikä vain hautoa sitä päässään ja muodostaa omia värittyneitä päätelmiä ja sitten tulla ilmaisemaan ne tänne av:lle tai iltasanomiin ja edelleen mustamaalata suomen vanhustenhuoltoa perusteetta.
n.4
[/quote]
Kuvailit todella hienosti ja todenmukaisesti tilannetta.
olen itsekin sairaanhoitaja ja tuota samaa ollut todistamassa, ja todella sydäntä riipaisevaa on :(
Monet omaiset eivät näe noita tilanteita juurikaan, koska eivät käy vanhuksiaan usein katsomassa ja sillonkin vaan pistäytyvät hetken ehkä 15 min.....
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:15"]
No joo, myönnetään että tuossa nro 4 kirjoituksessa on varmasti kokemusperäistä järkeä paljonkin.
Tässä meidän tapauksessa vanhus "joutui" laitokseen koska ei kaatuilun takia oikein pärjännyt enää kotonaan maatalossa. Ikävä puoli toki oli että perikunta joutui laittamaan hänet sinne vastoin tahtoaan, koska itsehän hän uskoi pärjäävänsä aivan mainiosti. Tosiaan yritti karkailla laitoksesta koska hänhän ei ole mikään "kunnanvaivainen" ja hän haluaa kotiin. ERäs hoitaja sitten sanoi suoraan kun ihmeteltiin vanhuksen menoa vain sängyssä makaavaksi, että ei heitä ole täällä karkailevia vahtimaan joten on rauhoittava lääkitys laitettu. Niin se sitten makasi 10 vuotta sängyssä hyvin passiivisena, mutta ilmeisesti melko henkisesti tuskattomana siellä vanhainkodissa...
t. 3
[/quote]
Kerrotko tässä koko totuuden. Harvemmin aikaan, paikkaan ja omaan tilanteeseensa orientoitunut vanhus karkailee ainakaan toistuvasti: tilanteen tajuava ihminen tietää kyllä, että karkailu ei ratkaise hänelle epämiellyttävää tilannetta. Sen sijaan jos todellisuudentaju on alentunut, tuollainen ratkaisu on hyvinkin tyypillinen. Tehtiinkö hänelle muistitesti/tutkiko lääkäri häntä muistisairauden varalta.
Hoitajan kommentti on kyllä täysin epäasiallinen. Lääkäri ei määrää lääkkeitä hoitajien tarpeiden mukaan, vaan potilaan tarpeen mukaan. Hoitajathan eivät lääkkeitä määrää. Onko todella niin, että seurasit kymmenen vuotta vanhuksesi mielestäsi epäasiallista hoitoa, etkä ottanut asiaa puheeksi lääkärin/hoitajien kanssa? Kyllä omaisia kuullaan myös ikäihmisen hoitoon liittyvissä kysymyksissä, vaikka ensisijaisesti ikäihminen päättää siitä itse sikäli kun vielä pystyy.
n.4