Kotona lasten kanssa ainakin 3v asti

Aloituksen pointti oli? Itse en malta odottaa töihin pääsyä, kotona jaksaa olla max 2 vuotta ja siinäkin on kohta vuosi liikaa..

Pienet koululaiset tarvitsee äitiä! 

Pointtina oli saada mielipiteitä, onko se niin hankalaa se arki, ja tukea päätökselleni.. Oon nyt ollu kotona lähes 3 vuotta, ja pienempi lapsi 5kk :) ap

Mä olin kotona siihen asti että lapsi oli 3.5v. Tai no kotona ja kotona, jatkuvasti samalla opiskelinkin mahdollisuukisen mukaan. Kivasti alkoi päiväkoti ja nyt kun lapsi onkin noin iso jo (juuri täyttää neljä) niin arki tuntuu oikein mukavalta ja virkistävältä kotivuosien jälkeen :) Valmistun pian ja työpaikka odottaa! Ja lapsen kanssa ei enää ole niinkään rankkaa kun uhmat on suunnilleen takana ja mitään perushoidollista ei tarvitse tehdä, eikä puistoissa juurikaan kökkiä.

Se arki on just niin paha kuin millaiseksi sen itse luo. Ja miten siihen suhtautuu.

Onhan siinä vähän tohinaa, kun aamusella lapset herätellään, puetaan, ruokitaan ja pakataan autoon (tai kärryihin) ja kuskataan päiväkotiin. Mutta jos nousee ajoissa, niin eihän se sen kummempaa ole.

Siitä sitten itse töihin, jossa saa tehdä töitä ilman pikkulapsien vehtailua.

Iltapäivällä sitten vain päiväkodin kautta kotiin, ruuanlaitto ja loppuilta puuhastelua.

Toki, jos haluaa, niin kun riittävästi ottaa kuvioihin taitoluisteluharrastuksia (5-vuotiaalle 4 krt viikossa, klo 15 alkaen), parit muskarit ja omat crossfitit, niin kyllähän sen iltapäivän saa stressaavaksikin.

Itse asiassa työssäkäynti on monessa suhteessa rauhoittavampaakin kuin kotonaolo. 

No jokainen omalla tavalla. Meillä aamut menee ihan hyvin. Lapset heräilee itsestään jo 6.30 (myös viikonloppusin). Lötköillään hetken sohvalla, lapset syövät banaanin tai jonkun hedelmän. Jos haluvat jugurttia niin istutaan keittiössä. Sen jälkeen annan vaatteet vanhemmalle ja autan pienempää pukemaan. Sitten telkkari hetkeksi päälle ja teen omat aamupesut ja meikkaan ja puen päälle. Sitten yhdessä pestään hampaat ja otetaan vitamiinit.

Tämän jälkeen puetaan ulkovaatteet samalla tyylillä, ja mennään autoon. Päiväkotiin tullaan joskus 7.50. Heille tarjotaan kahdeksalta aamupala. Joskus ovat väsyneitä, mutta yleisesti kaikki menee tosi hyvin.

Mies hakee lapset klo 15 - 16.00 välillä ja he menevät kotiin ruokaa valmistamaan. Itse juoksen nopeasti kaupassa (jos jotain tarvitaan) ja olen kotona viimeistään klo 18.00. Sitten syödään yhdessä ja vietetään aikaa yhdessä. Lapset menevät nukkumaan klo 20 - 21 välillä ja sitten tehdään jotain kotihommia. Itse painun sänkyyn klo 22 -23 välillä.

Viikot menevät aina saman kaavan mukaan ja lapsilla on kivaa päiväkodissa. Ei se nyt niin raatamista ole.

Viikonloput tehdään jotain kivaa yhdessä ja hoidetaan ruokaostokset, niin että ei tarvitse viikolla käydä kaupassa. Jos joka päivä jotain siivoa niin ei tarvitse viikonloppuna muuta kuin imuroida ja mopata lattiat ja pyyhkiä pölyt. Ei se asunto tule niin sotkuiseksi.

Mitä tarkoitat? Hankalaa? No ei tod jos ei muuta tee!

Arki ei ollut pienten kanssa hankalaa. Lyhyt työmatka, lyhennetty työaika ja tarha lähellä olivat hyvä yhdistelmä. Lapset heräsi joka tapauksessa aikaisin joten sängystä ei tosiaan tarvinnut repiä. Molemmat solmivat jo päiväkodissa ystävyyssuhteita jotka heillä edelleen on isoina koululaisina.

Ei lapsia päiväkotiin alle 3v! Jos pakko palata töihin niin sitten edes perhepäivähoitajalle.

Arjen hankaluus riippuu kovasti työpaikasta, työajoista ja joustavuudesta sekä työn luonteesta. Sekä tietysti työmatkan pituudesta. 

Jos molemmilla vanhemmilla on 8h työpäivät ja 40 min suuntaansa työmatkatniin ilman muuta kannattaa hoitaa 3v asti jos suinkin mahdollista. Mut jos työpäiviä pystyy limittämään toinen tai molemmat vanhemmista voi tehdä lyhyempää päivää/viikkoa niin onhan se huomattavasti kevyempää.

Riippuu tietysti myös lapsesta ja tuurista paljonko tulee sairastelua ja onko mummoa tms hoitamaan sitä sairasta lasta jne.