Muutto kolme viikkoa ennen laskettua aikaa... Mitä kaikkea uskaltaa tehdä?
Onko kellään kokemuksia muutosta näin " myöhään" , siis raskautta ajatellen? Me saatiin vihdoinkin isompi asunto ja innoissaan ollaan muuttamassa, mietityttää vaan että miten ihmeessä pystyn olemaan muutossa tekemättä juurikaan mitään.. ( neuvolasta tuli hirveet ukaasit ettei saa kyykkiä, eikä kantaa, eikä oikein mitään )
Onko jollakin käynyt niin huono tuuri, että olis synnytys käynnistynyt muutossa? Kaikki neuvot muuton suhteen otetaan muutenkin vastaan, jotta pystyis ottaan sen verran iisisti, että tämä vaavi syntyis vasta sitten uuden asunnon puolella. :)
Kommentit (15)
niin ei kyllä pitäisi enää olla kauheasti vaaraa, vaikka käynnistyisikin... vauvahan on jo lähes täysiaikainen. Kyllä kroppa kertoo mikä on liikaa. Eri asia on, jos on etinen istukka, siinä on se irtoamisen vaara suurempi. Mun ohje on, että pakkaat tavaraa laatikkoon ja annat muiden kantaa. Sen kokoiset tavarat mitä et mahan takia saa syliin mahtumaan, voit jättää muille.
muuton ajan voit availla ovia ja keittää kahvia ;)
Aivan avuttomaksi ei tarvi alkaa, mutta ei mitään urotekojakaan kannata tehdä. Oman voinnin mukaan.
Tällaista " pientä" . Jätätä kaiken isomman homman, kuten huonekalujen ja laatikoiden kantamisen muille.
Ja ei kai siitä mitään vaaraakaan olisi, jos noilla viikoilla synnytys käynnistyisi ;) En kyllä muuten vain suosittele, että vedät itsesi liian tiukille...
riippuu ihan siitä missä kunnossa itse olet. supisteleeko jne
Mulla eräs ystävä joka joutui KOKO raskauden olemaan levossa. Itse taas olen reissannut ulkomailla vielä ihan viimeisilläni, pyöräillyt, saunonut, juossut vesitornin rappusia, toisin sanoen olen tehnyt kaikkeni, mutta ei ole yhtään supistusta tullut.
Mutta kaikenkaikkiaan rasitusta, kantamista, painavien nostoa ainakin olisi syytä välttää.
En kantanut mitään raskaita tavaroita, mutta muutoin huolehdin kaikesta. Laitoin kamat kaappeihin jne. Kun viimeinenkin kippo oli kaapissa, oli vauvan laskettu aika... Huokasin ja sanoin: " nythän se voisi syntyäkin, kun kaikki on paikoillaan" . Joo ja siitä meni muutama tunti ja lähdettiin sairaalaan. Neiti syntyi vielä saman päivän aikana.
Pakata ja purkaa tavaroita, ei tietenkään niitä raskaimpia ja ihan hissukseen, ei tohinalla.
Siivota uutta ja vanhaa kämppää, jätä kuitenkin imurointi ja lattianpesu muille.
Muutokuorman raijaamiseen ei kannata tietenkään osallistua.
Kannattaa ottaa rauhallisesti, mitä ikinä sitten tekeekin. Minä moppasin uuden asunnon lattiota kolme viikkoa ennen laskettua aikaa ja lapsi lähti tulemaan. Saattaahan syy olla muukin, mutta oli sillä rehkimisellä varmaan jotain osuutta asiaan.
Jos mä oisin ap, mulla ois kerrankin hyvä syy mennä muuton ajaks vaikka kylpylään liottaan varpaita ja sanoo miehelle, että sori hani, sähän tiedät tän mun tilan...=)
Et availe edes ovia, saati kahvia keittele. Istut nojatuolilla jonka miehesi on kantanut olohuoneen aitiopaikalle ensimmäisenä, josta jakelet käskyjä muuttomiehille ja vaadit että välillä käyvät hieromassa rasittuneita jalkojasi. Älä unohda sanoa suureen ääneen sitä kuinka rankkaa tämä viimeisillään olo on ja valitusta ei pidä katkaista hetkeksikään!
Älä nyt rupea mitään rehkimään. Lapsen on tarkoituskin syntyä ajallaan, turha sitä on kiirehtimäänkään ruveta. Kun muistelen itseäni tuossa vaiheessa, niin olisin ollut luultavasti poikki pelkästä koko päivän seisomisesta!
Sinuna kyllä keskittyisin vaikka ruokkimaan muuttomiehiä ;).
Hei haloo!!! Joutuuhan jokainen kotiäiti siivoamaan omassakin kodissaan, vaikka kuinka olisi viimeisillään. Kyllä minä ainakin esikoistakin odottaessa siivosin joka viikko, normaalin viikkosiivouksen. Hakkasin matot, imuroin ja moppasin keittiön lattian. Hetken aina supisteli sen jälkeen, mutta loppui vartissa kun pötköttelin sohvalla.
Ei se synnytys siitä siivoamisesta käynnisty, jos ei ole paikat jo valmiiksi siinä kunnossa, että kohdunkaula on lähtenyt kunnolla lyhenemään ja paikat aukeamaan jo valmiiksi ;) Pelkkä siivoaminen ei todellakaan saa täysin kiinni olevaa ja kiinteää kohdunsuuta aukeamaan niin paljon, että siitä synnytys lähtisi käyntiin ;D Nää on vaan niitä urbaanilegendoja. Synnytys käynnistyy siivouksella vain, jos paikat on valmiiksi jo pehmeät / vähän auki...
Täällä yks mamma. Rv 37 nyt ja remppa kodissa kesken.
Elisen aamupäivän revin senästä vanhoja tapetteja. Sitten siivosin remonntipölyt lattioilta ja aloitin keiitiön kaappien täyttämisen astioilla ja siivoamisen. Sitten kipaisin ruokaostoksille, josta tuomisena todella suuret määrät ruokaa ja tulomatkalla hein esikoisen hoidosta kotiin. Tein ruuat ja loppuillan jynssäsin lattioita ja laitoin lapsen nukkumaan. Illalla 22 oli ensimmäistä kertaa aikaa istua koko päivänä ja vähän rauhoittua. Sitten vasta alkoi tuntua että tais vähän supistaa. No, tänään otan vähän iisimmin...
Kiitos vinkeistä! Voi että kun luonto antaiskin periksi ja kehtais mennä johonkin kylpylään... Mies on sanonu että se ois ihan ok, mutta en mä osaa olla tekemättä. Täytyy sit vaan keskittyä noihin kevyempiin hommiin. Muutto sattuu vieläpä keskelle viikkoa, eikä saada esikoistakaan mummulaan hoitoon, joten se pyörii tossa jaloissa sit koko ajan... Tulee varmaan aika kaoottinen meininki.
No kunhan tämä vauva pysyis mahassa niin kauan ku ollaan uuteen paikkaa asetuttu, ettei tarvis sitten muuttokaaoksen keskelle kotiutua vauvan kanssa....
Ap
Siivosin anopin kanssa vanhan ja uuden asunnon (rempan jäljiltä) ihan normaalisti, mutta vointia kuulostellen. Pakkasin tavarat, mutta en kantanut yhtään laatikkoa tai säkkiä. Pakkausvaiheessa supisteli ajoittain kipeästikin. Muuttovaiheessa hoitelin ruokapuolen, muuten en juurikaan osallistunut. Tavaroiden purku ja uuden kodin laitto tapahtuivat tuli hännän alla periaatteella. Koko ajan oli stressi, että tuo ja tuo vielä purkamatta ja jos nyt tartteekin lähteä synnyttämään. Vaikka väliäkö tuolla olisi ollut, jos tavarat olisivat laatikoihin sairaalareissun ajaksi jääneet. Oma raskauteni sujui normaalisti ja vointi oli loppuun asti hyvä. Synnytys rv38+4.
Olet vain päällysmiehenä ja sanot mikä tulee mihinkin.