Olen 27 vuotta ja saavuttanut elämässä aika lailla kaiken minkä halusinki

Kuulostaa tylsältä elämältä. Olen 45, saavuttanut vähän ja vielä paljon saavutettavaa edessä. Toivottavasti elinvuosiakin!

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:18"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:14"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:11"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:09"] [quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:05"]Mitä sanoisit sellaiselle, jonka ainoa poikakaveri jätti, ei saa paniikkihäiriön ja ahdistuksen takia töitä eikä kiinni opiskelupaikasta eikä voi esim. ihmispelon takia ajatellakaan matkustavansa ulkomaille?  Joita ns. potkittiin päähän kotona lapsuudessa? Vai ajatteletko heitä koskaan, joilla vain asiat ei suju? [/quote] Miten tämä nyt liittyi tähän? Totta kai ajattelen heitä joilla asiat ei suju. Ei minullakaan asiat ole sujunu. Jos saisin päättää niin äiti, isä ja siskot olisi hengissä. Mutta en saa, joten täytyy ajan kuluessa opetella olemaan onnellinen siitä mitä on. Muuten ei mistään tule mitään. [/quote] No mitkä asiat sulla ei ole sujuneet, koska perhe ei ole enää hengissä? [/quote] Sanotaan näin että kaikki sujuisi paljon helpommin ja onnellisemmin jos lapsuudenperhe olisi elossa. Tuntuu että jotain puuttuu. Mutta silti pystyn olemaan onnellinen ja kiitollinen tästä mitä minulla nyt on. En aivan ymmärtänyt pointtiasi?

[/quote]

Joo, et selvästikään ymmärtänyt. Taidat olla saanut hyvän lapsuuden siihen asti ja luulet saavuttaneesi jotain ylitse muiden. Kyllä mullakin olis varmaan kaikki unelmat toteutuneet, jos haaveilisin ensinnäkin noin pienistä asioista (sinänsä se on okei, toki) eikä olisi käsijarruja päällä, jotka estää minkään onnistumista, mitä toivoisin. Et ole meitä muita parempi henkilö, vaikka otsikosta todellakin saa sen kuvitelman että pidät itseäsi parempana, kun SULLA on kaikki mitä halusit ja meillä muillapa ei ole. Se on fakta, että muilla ei ole. Vaikka haluaisivat.
[/quote]

Sinäkin selkeästi missasit minun pointin.

Saatanan onnelliset, menkää pois AV:ltä.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:18"]ihmiset taas kokisivat varmaan minun tavoitteeni liian vaivalloisiksi ja typeriksi.

[/quote]

Mitä ne ovat?

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:18"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:14"] [quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:11"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:09"] [quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:05"]Mitä sanoisit sellaiselle, jonka ainoa poikakaveri jätti, ei saa paniikkihäiriön ja ahdistuksen takia töitä eikä kiinni opiskelupaikasta eikä voi esim. ihmispelon takia ajatellakaan matkustavansa ulkomaille?  Joita ns. potkittiin päähän kotona lapsuudessa? Vai ajatteletko heitä koskaan, joilla vain asiat ei suju? [/quote] Miten tämä nyt liittyi tähän? Totta kai ajattelen heitä joilla asiat ei suju. Ei minullakaan asiat ole sujunu. Jos saisin päättää niin äiti, isä ja siskot olisi hengissä. Mutta en saa, joten täytyy ajan kuluessa opetella olemaan onnellinen siitä mitä on. Muuten ei mistään tule mitään. [/quote] No mitkä asiat sulla ei ole sujuneet, koska perhe ei ole enää hengissä? [/quote] Sanotaan näin että kaikki sujuisi paljon helpommin ja onnellisemmin jos lapsuudenperhe olisi elossa. Tuntuu että jotain puuttuu. Mutta silti pystyn olemaan onnellinen ja kiitollinen tästä mitä minulla nyt on. En aivan ymmärtänyt pointtiasi? [/quote] Joo, et selvästikään ymmärtänyt. Taidat olla saanut hyvän lapsuuden siihen asti ja luulet saavuttaneesi jotain ylitse muiden. Kyllä mullakin olis varmaan kaikki unelmat toteutuneet, jos haaveilisin ensinnäkin noin pienistä asioista (sinänsä se on okei, toki) eikä olisi käsijarruja päällä, jotka estää minkään onnistumista, mitä toivoisin. Et ole meitä muita parempi henkilö, vaikka otsikosta todellakin saa sen kuvitelman että pidät itseäsi parempana, kun SULLA on kaikki mitä halusit ja meillä muillapa ei ole. Se on fakta, että muilla ei ole. Vaikka haluaisivat. [/quote] Sinäkin selkeästi missasit minun pointin.

[/quote]

No, osaatko selventää? Onnistuuko amispohjalta?

Hei minulla on lähes samanlainen tilanne. Olen 26-vuotias nainen ja tunnen myös saavuttaneeni lähes kaiken mistä olen unelmoinutkin. Tässä hieman listaa: naimisiin 23-v., lääkäriksi valmistuminen sekä virka 24-v., oman talon rakennuttaminen rantatontille 24-v., ensimmäinen lapsi 25-v. Olen lisäksi hoikka ja kaunis nainen; synnytyksen jälkeen olin laihempi kuin ennen raskautta ja muutenkin huomaan viehätysvoimani vain lisääntyneen iän myötä. Olemme mieheni kanssa vieläkin rakastuneita ja kiinni toisissamme. Nyt vielä kun saisin pari lasta lisää, niin elämäni olisi täydellistä. <3 Olen siis tainnut olla paikalla, kun nallekarkkeja jaettiin. :D

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:24"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:18"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:14"] [quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:11"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:09"] [quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:05"]Mitä sanoisit sellaiselle, jonka ainoa poikakaveri jätti, ei saa paniikkihäiriön ja ahdistuksen takia töitä eikä kiinni opiskelupaikasta eikä voi esim. ihmispelon takia ajatellakaan matkustavansa ulkomaille?  Joita ns. potkittiin päähän kotona lapsuudessa? Vai ajatteletko heitä koskaan, joilla vain asiat ei suju? [/quote] Miten tämä nyt liittyi tähän? Totta kai ajattelen heitä joilla asiat ei suju. Ei minullakaan asiat ole sujunu. Jos saisin päättää niin äiti, isä ja siskot olisi hengissä. Mutta en saa, joten täytyy ajan kuluessa opetella olemaan onnellinen siitä mitä on. Muuten ei mistään tule mitään. [/quote] No mitkä asiat sulla ei ole sujuneet, koska perhe ei ole enää hengissä? [/quote] Sanotaan näin että kaikki sujuisi paljon helpommin ja onnellisemmin jos lapsuudenperhe olisi elossa. Tuntuu että jotain puuttuu. Mutta silti pystyn olemaan onnellinen ja kiitollinen tästä mitä minulla nyt on. En aivan ymmärtänyt pointtiasi? [/quote] Joo, et selvästikään ymmärtänyt. Taidat olla saanut hyvän lapsuuden siihen asti ja luulet saavuttaneesi jotain ylitse muiden. Kyllä mullakin olis varmaan kaikki unelmat toteutuneet, jos haaveilisin ensinnäkin noin pienistä asioista (sinänsä se on okei, toki) eikä olisi käsijarruja päällä, jotka estää minkään onnistumista, mitä toivoisin. Et ole meitä muita parempi henkilö, vaikka otsikosta todellakin saa sen kuvitelman että pidät itseäsi parempana, kun SULLA on kaikki mitä halusit ja meillä muillapa ei ole. Se on fakta, että muilla ei ole. Vaikka haluaisivat. [/quote] Sinäkin selkeästi missasit minun pointin.

[/quote]

No, osaatko selventää? Onnistuuko amispohjalta?
[/quote]

En niin hyvin että sinä ymmärrät. Siihen tarvii vähintään korkeakoulututkinnon.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:24"]

Hei minulla on lähes samanlainen tilanne. Olen 26-vuotias nainen ja tunnen myös saavuttaneeni lähes kaiken mistä olen unelmoinutkin. Tässä hieman listaa: naimisiin 23-v., lääkäriksi valmistuminen sekä virka 24-v., oman talon rakennuttaminen rantatontille 24-v., ensimmäinen lapsi 25-v. Olen lisäksi hoikka ja kaunis nainen; synnytyksen jälkeen olin laihempi kuin ennen raskautta ja muutenkin huomaan viehätysvoimani vain lisääntyneen iän myötä. Olemme mieheni kanssa vieläkin rakastuneita ja kiinni toisissamme. Nyt vielä kun saisin pari lasta lisää, niin elämäni olisi täydellistä. <3 Olen siis tainnut olla paikalla, kun nallekarkkeja jaettiin. :D

[/quote]

Tässä on sentään jotain tasoa. Ja vaativuutta. Tosin lääkärin ammatti on koiranvirka, vai ooksäkin joku, joka tekee tutkimustyötä tai hallintohommia, eikä koske potilaisiin?

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 21:30"]Olen opiskellut ammatin, asunut ulkomailla, saanut vakituisen työpaikan, mennyt naimisiin, matkustellut, ostanut asunnon ja saanut kaksi ihanaa lasta. Tajusin tämän vasta nyt, tuossa listassa on kaikki mistä olen haaveillut, pitää keksiä uusia haaveita...
[/quote]

Sama täällä, mutta vuoden erotuksella - toinen lapsi syntyi ollessani 28v. (nyt 29v.). Ollaan myös ehditty jo rakentamaan talokin. :) Jotenkin ihan yhtäkkiä huomattiin miehen kanssa, että meillä on kaikkea mitä ollaan elämältä toivottu kun miehen kolmekymppisillä mietittiin mitä hän on ehtinyt 30 vuodessa saavuttaa. Vähän tuli sellainen fiilis, että mitäs nyt sit tehdään? :) Nyt vaan nautitaan perheestä ja elämästä :)

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:24"]

Hei minulla on lähes samanlainen tilanne. Olen 26-vuotias nainen ja tunnen myös saavuttaneeni lähes kaiken mistä olen unelmoinutkin. Tässä hieman listaa: naimisiin 23-v., lääkäriksi valmistuminen sekä virka 24-v., oman talon rakennuttaminen rantatontille 24-v., ensimmäinen lapsi 25-v. Olen lisäksi hoikka ja kaunis nainen; synnytyksen jälkeen olin laihempi kuin ennen raskautta ja muutenkin huomaan viehätysvoimani vain lisääntyneen iän myötä. Olemme mieheni kanssa vieläkin rakastuneita ja kiinni toisissamme. Nyt vielä kun saisin pari lasta lisää, niin elämäni olisi täydellistä. <3 Olen siis tainnut olla paikalla, kun nallekarkkeja jaettiin. :D

[/quote]

Ei herranjumala :D miksi ihmeessä opiskelee lääkäriksi ja sitten jää samantien mammalomalle jonka aikana haaveillaan vielä lisälapsista?

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 21:42"]Haaveilevatko ihmiset oikeasti sitä, että he saavat tehdä aivan sanat valinnat kuin kaikki muutkin? En tuomitse. Tuo kuulostaa vain minusta niin... oudolta. [/quote] Kaikki ei tunne tarvetta kurottaa tähtiin ja tehdä kaikkea vaikeimman kautta. Mulle riittää tämä ja olen onnellinen :)

[/quote]

Ei tuo ole vaikeudesta tai helppoudesta kiinni vaan siitä, elääkö valmiin käsikirjoituksen mukaan vai päätyykö rohkeasti erilaisiin valintoihin kuin yleensä on tapana. Monet epätavalliset valinnat kuten vapaaehtoinen lapsettomuus johtavat paljon helpompaan elämään kuin sinulla. Ymmärrän toki, että kaikki ihmiset eivät voi olla jotenkin erityisiä, mutta kuulostaa oudolta kuulla jonkun todella kertovan unelmoinneensa aivan standardimittaisesta elämästä. Minulle se kertoo sitä, että ympäristön vaikutteet on omaksuttu melkolailla suoraan.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 21:36"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 21:32"]oon 25 ja ammatinhankintaki on vielä kesken, miten oot ehtiny?
[/quote]

Ammatti 20 vee, ulkomailla 20-21 vee, vakituinen työ 21 v, naimisiin 24 v, talo 24 v, lapsi 25 v, lapsi 27 v. Ja matkustelua vähän joka välissä.
[/quote]mutta ei kuitenkaan yliopistotutkintoa?

Sama juttu, että saanut kaiken mistä ikinä olen unelmoinut. Valmistuin yliopistosta 25-vuotiaana, sain heti oman alan töitä, menimme naimisiin ja saimme lapsen 27-vuotiaana, omakotialo ostettiin 28-vuotiaana. Olen ollut saman miehen kanssa jo 15-vuotiaasta :) olen myös päässyt reissaamaan ja vaihdossakin olin :) Olen kiitollinen siitä, että minulla on käynyt tuuri näissä asioissa.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:26"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:24"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:22"] [quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:18"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:14"] [quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:11"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:09"] [quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:05"]Mitä sanoisit sellaiselle, jonka ainoa poikakaveri jätti, ei saa paniikkihäiriön ja ahdistuksen takia töitä eikä kiinni opiskelupaikasta eikä voi esim. ihmispelon takia ajatellakaan matkustavansa ulkomaille?  Joita ns. potkittiin päähän kotona lapsuudessa? Vai ajatteletko heitä koskaan, joilla vain asiat ei suju? [/quote] Miten tämä nyt liittyi tähän? Totta kai ajattelen heitä joilla asiat ei suju. Ei minullakaan asiat ole sujunu. Jos saisin päättää niin äiti, isä ja siskot olisi hengissä. Mutta en saa, joten täytyy ajan kuluessa opetella olemaan onnellinen siitä mitä on. Muuten ei mistään tule mitään. [/quote] No mitkä asiat sulla ei ole sujuneet, koska perhe ei ole enää hengissä? [/quote] Sanotaan näin että kaikki sujuisi paljon helpommin ja onnellisemmin jos lapsuudenperhe olisi elossa. Tuntuu että jotain puuttuu. Mutta silti pystyn olemaan onnellinen ja kiitollinen tästä mitä minulla nyt on. En aivan ymmärtänyt pointtiasi? [/quote] Joo, et selvästikään ymmärtänyt. Taidat olla saanut hyvän lapsuuden siihen asti ja luulet saavuttaneesi jotain ylitse muiden. Kyllä mullakin olis varmaan kaikki unelmat toteutuneet, jos haaveilisin ensinnäkin noin pienistä asioista (sinänsä se on okei, toki) eikä olisi käsijarruja päällä, jotka estää minkään onnistumista, mitä toivoisin. Et ole meitä muita parempi henkilö, vaikka otsikosta todellakin saa sen kuvitelman että pidät itseäsi parempana, kun SULLA on kaikki mitä halusit ja meillä muillapa ei ole. Se on fakta, että muilla ei ole. Vaikka haluaisivat. [/quote] Sinäkin selkeästi missasit minun pointin. [/quote] No, osaatko selventää? Onnistuuko amispohjalta? [/quote] En niin hyvin että sinä ymmärrät. Siihen tarvii vähintään korkeakoulututkinnon.

[/quote]

No älä sitten ihmettele, ettei kaikki tajua typerää itsekehuasi siksi mitä sen piti olla.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:29"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 21:36"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 21:32"]oon 25 ja ammatinhankintaki on vielä kesken, miten oot ehtiny?
[/quote]

Ammatti 20 vee, ulkomailla 20-21 vee, vakituinen työ 21 v, naimisiin 24 v, talo 24 v, lapsi 25 v, lapsi 27 v. Ja matkustelua vähän joka välissä.
[/quote]mutta ei kuitenkaan yliopistotutkintoa?
[/quote]

Se ei ole kuulunu haaveisiin. Miksi opiskella pidemmälle jos nyt on unelmatyössään?

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:18"]ihmiset taas kokisivat varmaan minun tavoitteeni liian vaivalloisiksi ja typeriksi.

[/quote]

Mitä ne ovat?

[/quote]

Tällä hetkellä erittäin vahvasti matkusteluun ja harrastukseeni (vuorikiipeily) liittyviä. En halua nyt mitään, mikä sitoisi minut Suomeen eli en toistaiseksi kaipaa omaa asuntoa, parisuhdetta tai perhettä. Töissä toki käy, mutta lähinnä kerään vain rahaa noihin aiemmin mainitsemiini asioihin.

Tiedän etteivät unelmani ole ainutlaatuisia, mutta tiedostan niiden myös olevan melko normista poikkeavia. Monelle ikäiselleni (28) asenteeni tuntuvat olevan kauhistus kun pitäisi jo lasta ja omaa taloa pukata :D

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:33"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:26"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:24"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:22"] [quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:18"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:14"] [quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:11"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:09"] [quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:05"]Mitä sanoisit sellaiselle, jonka ainoa poikakaveri jätti, ei saa paniikkihäiriön ja ahdistuksen takia töitä eikä kiinni opiskelupaikasta eikä voi esim. ihmispelon takia ajatellakaan matkustavansa ulkomaille?  Joita ns. potkittiin päähän kotona lapsuudessa? Vai ajatteletko heitä koskaan, joilla vain asiat ei suju? [/quote] Miten tämä nyt liittyi tähän? Totta kai ajattelen heitä joilla asiat ei suju. Ei minullakaan asiat ole sujunu. Jos saisin päättää niin äiti, isä ja siskot olisi hengissä. Mutta en saa, joten täytyy ajan kuluessa opetella olemaan onnellinen siitä mitä on. Muuten ei mistään tule mitään. [/quote] No mitkä asiat sulla ei ole sujuneet, koska perhe ei ole enää hengissä? [/quote] Sanotaan näin että kaikki sujuisi paljon helpommin ja onnellisemmin jos lapsuudenperhe olisi elossa. Tuntuu että jotain puuttuu. Mutta silti pystyn olemaan onnellinen ja kiitollinen tästä mitä minulla nyt on. En aivan ymmärtänyt pointtiasi? [/quote] Joo, et selvästikään ymmärtänyt. Taidat olla saanut hyvän lapsuuden siihen asti ja luulet saavuttaneesi jotain ylitse muiden. Kyllä mullakin olis varmaan kaikki unelmat toteutuneet, jos haaveilisin ensinnäkin noin pienistä asioista (sinänsä se on okei, toki) eikä olisi käsijarruja päällä, jotka estää minkään onnistumista, mitä toivoisin. Et ole meitä muita parempi henkilö, vaikka otsikosta todellakin saa sen kuvitelman että pidät itseäsi parempana, kun SULLA on kaikki mitä halusit ja meillä muillapa ei ole. Se on fakta, että muilla ei ole. Vaikka haluaisivat. [/quote] Sinäkin selkeästi missasit minun pointin. [/quote] No, osaatko selventää? Onnistuuko amispohjalta? [/quote] En niin hyvin että sinä ymmärrät. Siihen tarvii vähintään korkeakoulututkinnon.

[/quote]

No älä sitten ihmettele, ettei kaikki tajua typerää itsekehuasi siksi mitä sen piti olla.
[/quote]

Nyt meni kyllä koko lause minulta ohitte. Jos me lopetetaan tähän? :)

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:18"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 21:42"]

Haaveilevatko ihmiset oikeasti sitä, että he saavat tehdä aivan sanat valinnat kuin kaikki muutkin? En tuomitse. Tuo kuulostaa vain minusta niin... oudolta.

[/quote]

Yllättävän moni, uskaltaisin väittää jopa suurin osa, haaveilee oikeasti ihan vain tavallisen "tylsästä" elämästä. Itselleni tämä on ollut hieman vaikea sisäistää kun omat tavoitteet ovat aivan erilaiset, mutta ihmisten puheita kuunnellessa olen tajunnut että moni haluaa elämältään juurikin vain kivan perheen ja työn. Eikä siinä ole mitään väärää, tällaiset ihmiset taas kokisivat varmaan minun tavoitteeni liian vaivalloisiksi ja typeriksi.

[/quote]

Ehkä siten niin. Olen kylä varmasti ymmärtänyt itseni ihmisillä, joilla on myös mielenkiintoisia ja poikkeuksellisia suunnitelmia elämälleen. Tuollainen taiteellisten, tutkivien, kunnianhimoisten tai outojen ihmisten seura on tuntunut minusta aina paljon antoisammalta kuin talo, lapset, kultainennoutaja -porukka.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:29"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 21:36"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 21:32"]oon 25 ja ammatinhankintaki on vielä kesken, miten oot ehtiny? [/quote] Ammatti 20 vee, ulkomailla 20-21 vee, vakituinen työ 21 v, naimisiin 24 v, talo 24 v, lapsi 25 v, lapsi 27 v. Ja matkustelua vähän joka välissä. [/quote]mutta ei kuitenkaan yliopistotutkintoa?

[/quote]

Niinpä, tai kämppää Ullanlinnasta.

Ympäröinyt siis.