Lue keskustelun säännöt.
Oletko sosiaalinen/menevä introvertti tai ujo ekstrovertti?
15.12.2014 |
Onko täällä muita, jotka ovat tuolla tavalla "ristiriitaisia"? Tuntuuko se olevan muista hämmentävää? Joo, tuollaiset lokeroinnit ovat vähän typeriä, mutta saahan sitä miettiä. Ja ah, itseäänhän on aina niin kiva miettiä!
Mä olen introvertti, mutta todella puhelias ja vaikutan yleensä hyvin ulospäinsuuntautuvalta, eloisalta ja hyväntuuliselta. Musta saa helposti kuvan, joka ei vastaa todellisuutta ollenkaan. Ei sillä nyt sinänsä ole väliä, mutta mun erakkomaisuus hämmentää joskus ihmisiä. Olen usein yksin todella pitkiä aikoja ihan omasta tahdostani, ja olen läheinen vain siskoni kanssa (mekään ei tavata naamakkain juuri koskaan). Ihmiset pitää mua usein hyvinkin ekstroverttinä.
Ei mulle ole sinänsä väliä, mitä ihmiset musta ajattelevat, mutta on aika mielenkiintoista, että usein introverttiys liitetään ujouteen. Mä en ole ujo tai mitenkään hillitty, vaikka olen introvertti. Mietin, mahtaako se olla yleistäkin, että introvertti ei olekaan arka tai hiljainen, tai että ekstrovertti on ujo ja/tai hillitty. Kuinka paljon nämä ominaisuudet edes lopulta liittyvät toisiinsa?
Kommentit (18)
Sosiaalinen introvertti, hyvin selkeästi. En kaipaa muita ihmisiä, tykkään tehdä töitä yksin, viihdyn yksin vaikkka viikon mutta mulle ei ole mikään ongelma olla suurissa porukoissa, jutella tuntemattomien tai tuttujen kanssa tai lähteä ruuhka-aikana kaupoille. En yleensä soittele kellekään lähipiirin ulkopuolisille, mutta juttelen mielelläni, jos minulle soitetaan. Olen tehnyt asiakaspalveluakin ja saanut paljon kiitosta, mutta en erityisemmin pitänyt siitä. Tai en oikein jaksanut tympeitä tai kiukkuisia asiakkaita. Puhelinvaihteessa oli aikoinaan kiva olla, olin silloin kun niitä viimeisiä vielä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
INTJ elikkäs introvvertti juuh... tykkään kuitenkin ihmisten seurasta, mutta en kuitenkaan kaipaa jatkuvasti mitään ihmismassaa lähettyvilleni. Tykkään enimmäkseen puuhailla itekseni ja usein päivän päätteeksi kun on koko päivän ollut tekemisissä ihmisten kanssa katoankin huoneeseeni, enkä jaksa lähteä kahvittelemaan tai vastaavaa
Olen introvertti eli sisäiseen maailmaani suuntautunut ja uudessa seurassa varautunut. Kuitenkin teen asiakaspalvelutyötä ja pidän siitä. Melko lyhyessä ajassa minulle on muodostunut varsin vahva itseluottamus työni suhteen. Ihmisten kanssa jutteleminen tai sosiaalisuus ei ole minulle mitenkään synnynnäistä tai luontevaa, mutta olen opetellut noita asioita ja nykyään työyhteyksissä ihmisten kanssa rupattelu tuntuu sujuvalta ja jopa antoisalta.
Yksityiselämässäni olenkin sitten enemmän tai vähemmän solmussa. Kärsin yksinäisyydestä ja janoan ihmisten seuraa, mutta olen huono tutustumaan ihmisiin ja jännitän sosiaalisia tilanteita. Erityisesti kaipaan parisuhdetta ja fyysistä läheisyyttä, mutta olen jotenkin liian sekaisin päästääkseni ketään lähelle.
On muuten mielenkiintoista, että monella on samansuuntaisia ajatuksia ja kokemuksia. Olen miettinyt tätä asiaa viime päivinä paljon.
Olen tehnyt aika paljon näitä testejä mitä tännekin on linkitetty, ja alkanut miettiä, että millainen on sitten ns. perusihminen? Sellainen, joka on kaikkien kanssa kaiken aikaa, kuluttaa hullun lailla, lähtee kaikkeen uuteen takki auki, ei koskaan kaipaa aikaa itsekseen? Siis sellainen on uusi ja upea ihmiskuva, joka meille on kulutuskekesiessä, nopeasti kansainvälistyvässä maailmassa harkitusti luotu, että opittaisiin siihen että joka päivä tarvitsee stimuloida itseeän jollain uudella asialla, mutta kuinka realistinen se oikein on? Minusta sillä yritetään peittää monia ongelmia, kuten sitä että töiden perässä on pakko muuttaa pois sieltä omasta yhteisöstä, jossa useimmat introvertit viihtyvät ja toimivat mainiosti, ja luoda perheen korvaava tiivis ystävä - ja tuttavaverkosto uusista ihmisistä, joka taas on työlästä jos ei mahdotonta monille joilla ei töiden jälkeen vaan jää sellaiseen enää energiaa ja jotka luontaisesti eivät aina jaksa olla ihmisten kanssa.
Olen tuollainen ujo ekstrovertti. Näennäisesti ulospäinsuuntautunut, mutta en sitten kuitenkaan kaikessa. Olen aika rohkea, mutta ujostelen vielä aikuisenakin ihmisiä ja saatan tuttujakin vierastaa, jos en ole nähnyt heitä pitkään aikaan. Kuitenkin uskallan sanoa mielipiteeni asioihin. Ristiriitainen olo välillä kieltämättä tulee. Muut pitävät rohkeana, sosiaalisena ja ulospäinsuuntautuneena, mutta sitten itse tiedostaa oman ujoutensa ja sen, että on arka olemaan ystäviinkin yhteydessä (en viitsi häiritä...? :O)...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen vähän samanlainen. Olen sosiaalinen, mut myös hyvin ujo. Ujous ei näy sellaisissa sosiaalisissa tilanteissa, joissa ns. tiedän paikkani, koska tiedän miten siinä toimitaan. Mutta sen sjaan esimerkiksi bileet puolituttujen kanssa jännittävät enkä halua niihin juuri osallistua (tuttujen kesken eri asia). Olen vähän sellainen, että syrjäytän itse itseni uudessa seurassa, en nauti huomiosta enkä ole olemukseltani kovinkaan reippaan oloinen. Joissakin tilanteissa kärsin siitä, koska haluaisin mennä ja tehdä mutta jännitän liikaa, joskus taas vain totean että tällainen nyt vaan olen.
Olen pohjimmiltani introvertti eli viihdyn omissa oloissani ja uppoudun ajatuksiini. En ikinä soita kellekään eikä minua kauheasti häiritse, etten tapaa kavereitani kuin tosi harvoin.
Olen kuitenkin asiakaspalvelutyössä ja olen siinä todella taitava. Töissä kohtaan rohkeasti ihmisiä, joudun soittelemaan tuntemattomille ja minun on oltava paljon esillä ja äänessä. Nämä asiat olen vaan opetellut eivätkä ne ahdista minua.
Harva ihminen on täysin joko tai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 13:12"]
Olen tuollainen ujo ekstrovertti. Näennäisesti ulospäinsuuntautunut, mutta en sitten kuitenkaan kaikessa. Olen aika rohkea, mutta ujostelen vielä aikuisenakin ihmisiä ja saatan tuttujakin vierastaa, jos en ole nähnyt heitä pitkään aikaan. Kuitenkin uskallan sanoa mielipiteeni asioihin. Ristiriitainen olo välillä kieltämättä tulee. Muut pitävät rohkeana, sosiaalisena ja ulospäinsuuntautuneena, mutta sitten itse tiedostaa oman ujoutensa ja sen, että on arka olemaan ystäviinkin yhteydessä (en viitsi häiritä...? :O)...
[/quote]
Kuulostipa tutulta, itse olen myös tällainen. Varsinkin tuo viimeinen lause kolahti.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 13:28"]
Olen pohjimmiltani introvertti eli viihdyn omissa oloissani ja uppoudun ajatuksiini. En ikinä soita kellekään eikä minua kauheasti häiritse, etten tapaa kavereitani kuin tosi harvoin. Olen kuitenkin asiakaspalvelutyössä ja olen siinä todella taitava. Töissä kohtaan rohkeasti ihmisiä, joudun soittelemaan tuntemattomille ja minun on oltava paljon esillä ja äänessä. Nämä asiat olen vaan opetellut eivätkä ne ahdista minua. Harva ihminen on täysin joko tai.
[/quote]
Sama homma. Huomaan kuitenkin koska olen koko päivän ihmisten parissa töissä, että olen aika väsynyt päivien päätteeksi enkä jaksa enää kenenkään seuraa. Minua kauhistuttaa ajatus myös siitä että olisi enemmän lapsia kuin tämä yksi, koska joutuisi olemaan huomattavasti enemmän kontaktissa jatkuvasti jonkun kanssa. Tarvitsen rauhaa ja hiljaisuutta, vastapainoksi omalle sosiaalisuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi kiva tietää, että on samanlaisia ihmisiä kuin minä. Olen suuressa porukassa sivustaseuraaja ja kuuntelija enkä tykkää olla huomion keskipisteenä tai äänessä liikaa. Tutussa ja pienessä porukassa olen enemmän esillä eikä puhuminen jännitä eikä tarvitse miettiä mitä ja miten sanoo.
Sitten taas tykkään olla esillä esimerkiksi koulussa tehtävien esitelmien muodossa. Eli luokan eteen meneminen ei ole epämiellyttävää ja pidn siitä. Olen myöskin hakemassa yliopistoon opiskelemaan logopediaa eli puheterapeutin ammattia.
Tuntemattomat saavat minusta hiljaisen ja ujon vaikutelman niin on itsekseen hauska miettiä, että tässä nyt tämä kauhean ujo introvertti työskentelee joskus vielä puheterapeuttina. Tuskimpa minun kanssa samassa koulussa olleet olisivat koskaan uskoneet tätä, että haen tuollaiselle alalle.
Tarvitsen myös välillä omaa aikaa ihan yksin omassa seurassani, mutta ihmisten ilmoille meneminen saa minut taas voimaan hyvin ja tunnen eläväni jos olen esim. hyvässä seurassa baarissa bilettämässä. :)
Hyvä ketju, minäkin olen tuollainen "ristiriitainen erakko".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ehdottomasti introvertti. Olen sosiaalinen, mutta tyypillinen introvertti eli se kanssakäyminen ei aina ole niin helppoa, varsinkaan kun paljon ihmisiä samassa keskustelussa ja tarvitsen yksinoloa aika paljon.
Nuorena luulin itsekin että en ikinä voi olla asiakaspalvelutyössä. Jouduin sitten vähän vahingossa asiakaspalvelutehtäviin, ja olen huomannut että itseasiassa nautin asiakaspalvelusta hirveästi. Myös puhuminen asiakkaiden kanssa on helppoa, moni "luokittelija" varmasti sanoisi että miten se nyt voi olla asiakaspalvelija kun ei suutansa saa muutenkaan auki. :D
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 13:28"]
Olen pohjimmiltani introvertti eli viihdyn omissa oloissani ja uppoudun ajatuksiini. En ikinä soita kellekään eikä minua kauheasti häiritse, etten tapaa kavereitani kuin tosi harvoin. Olen kuitenkin asiakaspalvelutyössä ja olen siinä todella taitava. Töissä kohtaan rohkeasti ihmisiä, joudun soittelemaan tuntemattomille ja minun on oltava paljon esillä ja äänessä. Nämä asiat olen vaan opetellut eivätkä ne ahdista minua. Harva ihminen on täysin joko tai.
[/quote]
Aika sama, paitsi että vihaan puhelimessa puhumista etenkin tuntemattomien kanssa. Toki teen jos on pakko. Nautin myös esim. juhlista vaikka en tuntisi ketään, mutta enimmäkseen viihdyn omissa oloissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen menevä introvertti, toisaalta ujo, toisaalta sosiaalinen ja vaihtelunhaluinen, matkalla ja liikkeessä koen eläväni. Olen myös erittäin impulsiivinen, mutten kestä hälyä ja kaipaan yksinäisyyttä ja rauhaa, vaikka toisaalta eristyksissä oleminenkin on raskasta. Jotenkin oma juttu on sellainen elämä, jossa on se lähipiiri ja sitten voisi sen menevyyden purkaa matkustamiseen sun muuhun. Luovuus on myös tärkeää.
Olen äärimmäinen introvertti, suorastaan erakko, mutta sitten kun olen kontaktissa ihmisiin, olen kaikkea muuta kuin ujo tai vetäytyvä. Olen äänekäs, vilkas, päällepuhuva, usein hiljaisempien ja ujompien ihmisten dominoivaksi ja jyrääväksi kokema. Töissäni on hyväksi vaan että olen niitä jotka saavat ääneni kuuluviin kyllä aina, työni sisältää paljon palaveeraamista tilanteissa joissa oman työnantajani intressi on vain yksi monista keskenään ristiriitaisista.
Luulen, ettei esim. töissä kukaan edes tiedä, miten yksityiselämässäni elän, eli että minulla ei ole yhtään kaveria, ystävää eikä puolisoa eikä lapsia. Ja näin ihan omasta tahdostani, en halua ihmisseuraa vapaa-aikaani.
Mä en tiedä yhtään mitä olen. Olenko pohjimmiltani ekstrovertti mutta elämän sanelemana ujo, erakko, arka introvertti...
up