Ei niin hyvä asia (lasten käyttämästä väkivallasta)
Loukkasin 11 v poikaani eilen (vahingossa, syytin häntä hänelle herkästä asiasta... mutta en tajunut kuinka herkkä asia se hänelle on) ja hän vetäisi minua avokämmenellä poskeen. Hyvin hämmentävää! Ensimmäinen kerta. Poika on ennemminkin kiltti minulle. Hiukan "mamman poika". Sanoin eka etten anna ikinä anteeksi tuota ja perun joululahjat (tai että ne jää siihen mitä olen ostanut). Myöhemmin annoin anteeksi. Lahja asia edelleen voimassa.
Sitten kävikin ilmi, että meidän tyttö 10 v on vedellyt samalla tavalla avarilla poikaa poskeen :(
Muuten väkivaltaa ei perheessämme ole. Maksukanavalta tyttö on kyllä katsonut sellaisia "lastenohjelmia", jotka vaikuttavat. Joo ja sitten vielä löylyä lisää; en osanut yhtä tehtävää niin tyttö haukkui minua tyhmäksi. Peruin tytönkin tulevat lahjat
Tekisi mieli perua se lahja-asia, kun ymmärrän poikaa. Toisaalta hankala perua tytön ei-lahjoja asiaa. Vai pitäisikö minun tyttöäkin ymmärtää?
Tämän kun kirjoitin, tajusin taas kuinka epäonnistunut olen kasvattajana.
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 11:04"]
Ap, voit perua. Muista kuitenkin perustella peruutuksesi lapsillesi hyvin = johdonmukaisesti.
[/quote] niin in.. hankaluutenahan on se että on sanottu "rangaiseminen ei toimi" (mm. Keltinkangas-Järvinen), mutta jotenkin tuntuu niin luonnolliselta rangaista ainakin tuollaisesta asiasta. Toisaalta rangaistuksenhan pitäisi tulla aina varotuksen jälkeen. Ainoa asia miten voin perua on sanoa että olin hyvin hämmentynyt ja yllättynyt tilanteesta. Minusta tuntui, että tietty raja on ylitetty (ja tämänkin sanoin pojalleni). Ajattelin asiaa lähinnä niin, että poika on jo 11 v (ikinä ennen ei ole vastaavaa tapahtunut), että entä jos tuo ei ole ainutkertainen tilanne..
Riittääkö siis jos sanon että en osanut harkita sanojani, kun asia oli niin hämmentävä minulle?
ap
[/quote]
Kyllä riittää, ap. Aina riittää, kun puhut totta etkä vieritä syytä omasta käytöksestäsi lapselle vaan kannat vastuun itse.
Kannattaa miettiä, miksi tunnet tarvetta rangaista lastasi. Rankaisetko kostaaksesi vai kasvattaaksesi? Tässä tapauksessa joululajojen peruuttaminen tuntuu lähinnä kostotoimenpiteeltä. Sinäkin sanot täällä, että kadut sanojasi. Todennäköisesti pidät rangaistustasi liian kovana. Eikä siinä mitään: epäoikeudenmukaiset rangaistukset voi perua ja niitä voi pyytää anteeksi. Omat lapseni ovat suhtautuneet hyvin siihen, kun ovat saaneet kuulla minun erehtyneen. Luulen jopa, että pyytäessäni anteeeksi heiltä olen saanut heiltä entistä enemmän rakkautta ja kunnioitustakin. Heillä on ollut yhtäläinen tarve kasvaa entistä paremmaksi ihmiseksi, kun ovat huomanneet, että äitikin haluaa olla entistä parempi äiti.
Kuuile, kun sun pitää ymmärtää kaikkia, mutta silti ei pidä sallia hölmöyksiä eikä väkivaltaa. Tajuatko, että "ymmärtäminen" ei tarkoita sitä, että antaisi toisten tehdä mitää nvaan, vaikka miten olisi ymmärrettävää? Vaan se ymmärtäminen tarkoittaa sitä, että tajuat, mistä toisten ongelma tulee ja nyt autat sitten poistamaan sen. koska väkivaltaisuus ON ongelma. En tiedä, onko lahjojen peruminen paras menetelmä tässä, vai olisiko ehkä enemmän ja pitkäaikaisempaa hyötyä siitä, että a) keskustelette, miten ja miksi väkivalta on väärin ja b) opetat lapsillesi parempia keinoja ilmaista tunteitaan ja pitää puoliaan.
Ja joo, sen tytön väkivaltaisuuteen pitää myös puuttua.
No kyllä tietenkin siitä puhuinkin.
ap
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 10:29"]
Loukkasin 11 v poikaani eilen (vahingossa, syytin häntä hänelle herkästä asiasta... mutta en tajunut kuinka herkkä asia se hänelle on) ja hän vetäisi minua avokämmenellä poskeen. Hyvin hämmentävää! Ensimmäinen kerta. Poika on ennemminkin kiltti minulle. Hiukan "mamman poika". Sanoin eka etten anna ikinä anteeksi tuota ja perun joululahjat (tai että ne jää siihen mitä olen ostanut). Myöhemmin annoin anteeksi. Lahja asia edelleen voimassa.
Sitten kävikin ilmi, että meidän tyttö 10 v on vedellyt samalla tavalla avarilla poikaa poskeen :(
Muuten väkivaltaa ei perheessämme ole. Maksukanavalta tyttö on kyllä katsonut sellaisia "lastenohjelmia", jotka vaikuttavat. Joo ja sitten vielä löylyä lisää; en osanut yhtä tehtävää niin tyttö haukkui minua tyhmäksi. Peruin tytönkin tulevat lahjat
Tekisi mieli perua se lahja-asia, kun ymmärrän poikaa. Toisaalta hankala perua tytön ei-lahjoja asiaa. Vai pitäisikö minun tyttöäkin ymmärtää?
Tämän kun kirjoitin, tajusin taas kuinka epäonnistunut olen kasvattajana.
[/quote]
Vanhemmuus vähän hakusessa?
On hyvä, että annoit anteeksi poikasi lyönnin.
Lapsi on lapsi ja hänen on vaikea eritellä tunteitaan, samoin tunteiden näyttäminen on vielä hakusessa. Tämä koskee molempia lapsiasi. Näyttää siltä, että ovat tulleet vanhempiinsa tässä. Jos johdonmukaisia tahdotaan olla, perukaa joulu koko perheeltä. Tai - on olemassa toinenkin keino. Se vähän armollisempi.
Ihan ensimmäisenä mietit, mitä yhteyttä joululahjoilla ja käytöksellä on mielestäsi. Ovatko joululahjat lahjuksia lasten kiltteydestä vai annetaanko lahjoja ihan antamisen ilosta? Toivon, että tuo jälkimmäinen olisi teilläkin käytössä. Nyt päästään siihen, että joulu voisi sittenkin tulla teille.
Kerro lapsillesi, että kiivastuit ja menetit malttisi. Sen takia tulit sanoneeksi sellaista, mitä kadut. Tietenkin lapset saavat lahjansa ja joulusta tulee ihana ja kiva, niin kuin aina ennenkin. Sitten puhutte tunteista. Kerro, että vihainen ja kiukkuinen saa olla, mutta ketään ei saa lyödä. Miettikää yhdessä, mikä on sallittu tapa näyttää tunteensa. Minä neuvoin lapsiani kertomaan, että nyt kiukuttaa. Huutaminenkin on sallittua. Ja poiskin saa lähteä, jos ei kestä tilannetta. Jälkeenpäin voi asiasta keskustella ja tarvittaessa voi pyytää anteeksi, jos on loukannut jotakuta. Lahjojen ja joulun peruminen ei ole asiallista käytöstä keneltäkään, siksi sitäkin voi pyytää anteeksi ja palauttaa joulun takaisin lapsille ja vanhemmille.
Muistithan muuten pyytää lapseltasi anteeksi sitä, että loukkasit häntä.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 10:29"]
Loukkasin 11 v poikaani eilen (vahingossa, syytin häntä hänelle herkästä asiasta... mutta en tajunut kuinka herkkä asia se hänelle on) ja hän vetäisi minua avokämmenellä poskeen. Hyvin hämmentävää! Ensimmäinen kerta. Poika on ennemminkin kiltti minulle. Hiukan "mamman poika". Sanoin eka etten anna ikinä anteeksi tuota ja perun joululahjat (tai että ne jää siihen mitä olen ostanut). Myöhemmin annoin anteeksi. Lahja asia edelleen voimassa.
Sitten kävikin ilmi, että meidän tyttö 10 v on vedellyt samalla tavalla avarilla poikaa poskeen :(
Muuten väkivaltaa ei perheessämme ole. Maksukanavalta tyttö on kyllä katsonut sellaisia "lastenohjelmia", jotka vaikuttavat. Joo ja sitten vielä löylyä lisää; en osanut yhtä tehtävää niin tyttö haukkui minua tyhmäksi. Peruin tytönkin tulevat lahjat
Tekisi mieli perua se lahja-asia, kun ymmärrän poikaa. Toisaalta hankala perua tytön ei-lahjoja asiaa. Vai pitäisikö minun tyttöäkin ymmärtää?
Tämän kun kirjoitin, tajusin taas kuinka epäonnistunut olen kasvattajana.
[/quote]
Vanhemmuus vähän hakusessa?
On hyvä, että annoit anteeksi poikasi lyönnin.
Lapsi on lapsi ja hänen on vaikea eritellä tunteitaan, samoin tunteiden näyttäminen on vielä hakusessa. Tämä koskee molempia lapsiasi. Näyttää siltä, että ovat tulleet vanhempiinsa tässä. Jos johdonmukaisia tahdotaan olla, perukaa joulu koko perheeltä. Tai - on olemassa toinenkin keino. Se vähän armollisempi.
Ihan ensimmäisenä mietit, mitä yhteyttä joululahjoilla ja käytöksellä on mielestäsi. Ovatko joululahjat lahjuksia lasten kiltteydestä vai annetaanko lahjoja ihan antamisen ilosta? Toivon, että tuo jälkimmäinen olisi teilläkin käytössä. Nyt päästään siihen, että joulu voisi sittenkin tulla teille.
Kerro lapsillesi, että kiivastuit ja menetit malttisi. Sen takia tulit sanoneeksi sellaista, mitä kadut. Tietenkin lapset saavat lahjansa ja joulusta tulee ihana ja kiva, niin kuin aina ennenkin. Sitten puhutte tunteista. Kerro, että vihainen ja kiukkuinen saa olla, mutta ketään ei saa lyödä. Miettikää yhdessä, mikä on sallittu tapa näyttää tunteensa. Minä neuvoin lapsiani kertomaan, että nyt kiukuttaa. Huutaminenkin on sallittua. Ja poiskin saa lähteä, jos ei kestä tilannetta. Jälkeenpäin voi asiasta keskustella ja tarvittaessa voi pyytää anteeksi, jos on loukannut jotakuta. Lahjojen ja joulun peruminen ei ole asiallista käytöstä keneltäkään, siksi sitäkin voi pyytää anteeksi ja palauttaa joulun takaisin lapsille ja vanhemmille.
Muistithan muuten pyytää lapseltasi anteeksi sitä, että loukkasit häntä.
[/quote] Tässä tullaan tähän suomalaiseen kulttuuriin (en tiedä onko muissa maissa käytössä), mutta niihän laulut ja sanonnatkin sanoo "kiltit lapset saavat lahjoja". No eihän siinä ole mitään järkeä aina joku on tuhma ja joku on kiltti.
Anteeksi pyysin. No hyvä että voin perua koko asian.
ap
Ap, voit perua. Muista kuitenkin perustella peruutuksesi lapsillesi hyvin = johdonmukaisesti.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 11:04"]
Ap, voit perua. Muista kuitenkin perustella peruutuksesi lapsillesi hyvin = johdonmukaisesti.
[/quote] niin in.. hankaluutenahan on se että on sanottu "rangaiseminen ei toimi" (mm. Keltinkangas-Järvinen), mutta jotenkin tuntuu niin luonnolliselta rangaista ainakin tuollaisesta asiasta. Toisaalta rangaistuksenhan pitäisi tulla aina varotuksen jälkeen. Ainoa asia miten voin perua on sanoa että olin hyvin hämmentynyt ja yllättynyt tilanteesta. Minusta tuntui, että tietty raja on ylitetty (ja tämänkin sanoin pojalleni). Ajattelin asiaa lähinnä niin, että poika on jo 11 v (ikinä ennen ei ole vastaavaa tapahtunut), että entä jos tuo ei ole ainutkertainen tilanne..
Riittääkö siis jos sanon että en osanut harkita sanojani, kun asia oli niin hämmentävä minulle?
ap