Harmittaa ja säälittää 50v tyttäreni puolesta
Minulla on siis kolme aikuista lasta, kuopus 28v, keskimmäinen 32v ja esikoinen 50v. Tänään olimme anoppilassa perinteiseen tapaan joulua viettämässä. Paketteja oli kuusen alla todella paljon, olimme koonneet sinne siis myös lasten kummien ja muiden sukulaisten antamat lahjat, mitkä olimme saaneet heiltä säkeissä. Kun tuli pakettien jakamisen vuoro, kuopukselle ja keskimmäiselle menivät kirjaimellisesti kaikki lahjat. Minä ja mieheni annoimme esikoiselle kirjan ja 50€, sillä ajattelimme hänen saavan rahaa ja lahjoja muiltakin sukulaisilta ja kummeilta, kuten on edellisinä vuosinakin saanut. Keneltäkään ei tullut hänelle lahjaa, ei edes kummeilta. Oletimme, että edes he olisivat jättäneet edes pienen muistamisen ja lahjan tyttärelle, mutta niin ei ollutkaan. Sydäntä riipaisi ja meinasin alkaa itkeä, kun jopa minä sain enemmän lahjoja kuin tyttäreni, vaikka olen aina mieltänyt joulun lasten juhlana. Huomasin hänen kasvoistaan, kuinka surullinen ja haikea hän oli katsoessaan siskonsa ja veljensä lahjapinoja ja vertaavan niitä saamaansa kirjaan ja 50€ (jonka molemmat sisaruksistakin saivat). Kun tulimme anoppilasta, esikoinen meni välittömästi nukkumaan hieman allapäin eikä toivottanut edes hyviä öitä. Surettaa ja harmittaa niin paljon, että itken tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessa. Jos olisimme tienneet, että hän ei saa lahjoja muilta, niin olisimme ostaneet hänelle enemmän lahjoja. Tiedän, että olin tyhmä, kun en ajatellut sitä ennen jouluaattoa. Voisimmeko vielä mieheni kanssa antaa hänelle lahjoja jälkikäteen? Onko hyvä idea vai kannattaako asia vain jättää sikseen? Tosin, vaikka ostaisimmekin jälkikäteen jotain, se ei ole ollenkaan sama asia kuin niiden saaminen jouluaattona ja tytär muistaa varmasti koko loppuelämänsä, kuinka sisko ja veli repivät paketeista kummien antamia hienoja lahjoja ja häntä ei muistettu ollenkaan meitä lukuunottamatta. Anopilla ei ole koskaan ollut tapana antaa lahjoja, paitsi suklaata ja herkkuja kaikille kolmelle yhteiseksi.
Kommentit (8)
Voittehan kääriä pakettiin vaikka vauvanuken ja kertoa, että se löytyi portailta, oli kai pudonnut poron reestä. Siitä nukesta tulee takuulla 50v tyttärellenne koko elämän paras joululahja, kun se melkein jäi saamatta.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 14:47"]
Minulla on siis kolme aikuista lasta, kuopus 28v, keskimmäinen 32v ja esikoinen 50v. Tänään olimme anoppilassa perinteiseen tapaan joulua viettämässä. Paketteja oli kuusen alla todella paljon, olimme koonneet sinne siis myös lasten kummien ja muiden sukulaisten antamat lahjat, mitkä olimme saaneet heiltä säkeissä. Kun tuli pakettien jakamisen vuoro, kuopukselle ja keskimmäiselle menivät kirjaimellisesti kaikki lahjat. Minä ja mieheni annoimme esikoiselle kirjan ja 50€, sillä ajattelimme hänen saavan rahaa ja lahjoja muiltakin sukulaisilta ja kummeilta, kuten on edellisinä vuosinakin saanut. Keneltäkään ei tullut hänelle lahjaa, ei edes kummeilta. Oletimme, että edes he olisivat jättäneet edes pienen muistamisen ja lahjan tyttärelle, mutta niin ei ollutkaan. Sydäntä riipaisi ja meinasin alkaa itkeä, kun jopa minä sain enemmän lahjoja kuin tyttäreni, vaikka olen aina mieltänyt joulun lasten juhlana. Huomasin hänen kasvoistaan, kuinka surullinen ja haikea hän oli katsoessaan siskonsa ja veljensä lahjapinoja ja vertaavan niitä saamaansa kirjaan ja 50€ (jonka molemmat sisaruksistakin saivat). Kun tulimme anoppilasta, esikoinen meni välittömästi nukkumaan hieman allapäin eikä toivottanut edes hyviä öitä. Surettaa ja harmittaa niin paljon, että itken tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessa. Jos olisimme tienneet, että hän ei saa lahjoja muilta, niin olisimme ostaneet hänelle enemmän lahjoja. Tiedän, että olin tyhmä, kun en ajatellut sitä ennen jouluaattoa. Voisimmeko vielä mieheni kanssa antaa hänelle lahjoja jälkikäteen? Onko hyvä idea vai kannattaako asia vain jättää sikseen? Tosin, vaikka ostaisimmekin jälkikäteen jotain, se ei ole ollenkaan sama asia kuin niiden saaminen jouluaattona ja tytär muistaa varmasti koko loppuelämänsä, kuinka sisko ja veli repivät paketeista kummien antamia hienoja lahjoja ja häntä ei muistettu ollenkaan meitä lukuunottamatta. Anopilla ei ole koskaan ollut tapana antaa lahjoja, paitsi suklaata ja herkkuja kaikille kolmelle yhteiseksi.
[/quote]
Annat lisää lahjoja, voi niitä antaa myöhemminkin,itse olen 52vuotias, ja ottaisin ilomielin lahjoja, vaikka myöhemminkin. Muistakaa läheisiä heidän eläessään, myöhäistä mennä haudalle.
Olikohan aloitus ap:n mielestä hauska?
Mukavasti kopsattu alkuperäisen kirjoittajan teksti mutta lasten iät muutettu pikkasen yläkanttiin. Ap, ei tälläsestä tuu muutakun harmillinen mieli varmasti oikealle tekijälle, ja myötähäpeä muille. Kasva aikuiseksi.
Tohon edelliseen vielä että terveisin 15-vuotias teini, joka on näköjään ap suakin viisaampi ja olettaisin että aikuinen olet.
Mene töihin ap