Lue keskustelun säännöt.
Miksi minua aletaan usein kohdella huonosti? Joku luonteenpiirre provosoi?
24.12.2014 |
Eli minulla on ollut aika paljon kokemuksia tuollaisista huonosti kohtelevista "kavereista" ja miehistä ja nyt alkaa tosiaan riittää. Minulla on hyviä ystäviä kourallinen joten kaikki eivät ala kohtelemaan huonosti, mutta vanhat asiat ovat jääneet silti vaivaamaan ja aina silloin tällöin uusiakin tapauksia ilmenee.
Esim. hyvää koulukaveria ei kouluaikoina oikein ollut, olin monien nolauksen kohde ja pilkan aihe. Tyttöjen välistä kiusaamista siis. Pojatkin kiusasivat jossain vaiheessa kyllä mutta enemmän avoimesti haukkuen. Tyttö"kavereiden" kiusaaminen oli sitä jatkuvaa piilovittuilua ja pilkkaa johon joskus nykyäänkin törmää, tosin harvemmin.
Esim. aikuisena joskus olen joutunut tuollaisten tyhmänä pitävien päällepäsmärien kynsiin. Eli heistä näkee etteivät he arvosta minua vaan neuvovat liikaakin kaikessa ja pilkkaavat, ja no siis jokainen tietää varmaan mistä puhun.
Ja miehet, joo. Niistä ei ole niitä hyviä kokemuksia ollenkaan toisin kuin ystävistäni jotka ovat naisia. On haukuttu päin naamaa, jätetty suoraan seksin harrastamisen jälkeen, muututtu jossain vaiheessa etäisen kylmäksi kusipääksi pitkässä parisuhteessakin yms. Yleensä kai kun olen paljastanut heikkouteni jotenkin, siis vähän avautunut menneestä, niin muutos alkaa pikkuhiljaa tapahtua. Vaikka koen etten ole vellonut menneissä tai tehnyt siitä isoa numeroa. Varsinkin sen jälkeen kun olen osoittanut kuinka olen rakastanut miestä tuo muutos myös tapahtuu. Joku kusipäämagneetti näytän olevan vaikka olen itsenäinen enkä mikään paapojatyyppi. Siksi hämmästyttää lukea esimerkiksi codependent suhteista koska en oikeasti koe olevani kauhean takertuvainen. Miksi siis silti vedän noita puoleeni?
Olen kuitenkin tosi herkkä ja kiltti luonne,siitäkö se johtuu? Mutta mulla on niitä hyviäkin ystäviä, eli kaikki ei tosiaan kohtele noin. Joten mikä noita tiettyjä ihmisiä vaivaa? Testaako joku tietty ihmistyyppi joskus missä muiden rajat menee ja alkaa vaan kusipäiksi vai onko se ihan alitajuista? Mistä löytää esim. miehen joka ei toimi näin kun olen oma itseni? Mikä helvetti joitain ihmisiä siis vaivaa!? Jos joku sanoo pahasti en totta puhuen osaa sanoa vastaan vaikka töissä. En halua siellä plata sitä ilmapiiriä ja mennä henk.kohtaisuuksiin. Teen vaan työni ja oma elämä odottaa sen ulkopuolella. Kusipäisiksi muuttuneiden miesten kohdalla olen tarttunut käytökseen mutta en näköjään liian tiukasti. Uskonut puheita vaikka teot kertoo ettei mies välitä. Ihan nuorena tapahtuneet jutut myös kaduttaa: kun päästin jotain sormien läpi, miehet kai vaistosi että tota voi kohdella kuin paskaa. Surullisinta on että itse he pitävät itseään jotenkin hyvinä tyyppeinä yhä.
Onko kaikki ihmissuhteet siis jotain valtataistelua? Miten tätä jaksaa? Ja miksi osa ihmisistä ei kuitenkaan kohtele huonosti vaan on ihan aitojakin ystäviä kanssani vaikka olen herkkä ja ihan oma itseni koko ajan. Mistä oppisi tunnistaman kiusaajatyypit kaukaa? Kultainenkin mies muuttuu jossain vaiheessa aina ilkeäksi ja sydämeni särkyy.
Pitkä sepustus mutta kohtalotovereiden kertomuksia kiinnostaisi myös kuulla, ja konkreettisia ohjeita miten stopata tuo käytös heti kun sitä ilmenee.
Kommentit (33)
Huono itsearvostus ja epätoivo on sellaista jonka muuta haistavat jo kaukaa. Ei minuakaan ole arvostettu koulussa, kotona, ystävyyssuhteissa... joten olen valinnut yksinäisyyden. Jos joku alkaa sinua ns. testaamaan niin kannattaa pysyä kaukana. Toinen vaihtoehto on olla tekemisissä näiden tyyppien kanssa, mutta silloin voit varautua mielipahaan. Piirini ovat pienet, mutta olen valinnut että opettelen arvostamaan itseäni, enkä odota sitä edes muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen äänekäs ja ulospäin suuntautunut. Se tuntuu oikeuttavan ilkeään päänaukomiseen, kiusaamiseen ja syrjimiseen. Perustellaan vielä usein juuri sillä, että minä kestän sen, koska olen mukamas vahva ihminen. Paskat.
[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 13:40"]Minä olen äänekäs ja ulospäin suuntautunut. Se tuntuu oikeuttavan ilkeään päänaukomiseen, kiusaamiseen ja syrjimiseen. Perustellaan vielä usein juuri sillä, että minä kestän sen, koska olen mukamas vahva ihminen. Paskat.
[/quote]
Ikävää mutta aika mielenkiintoista, luulin aina että enemmän hiljaisia ja ujoja kiusataan. Mutta näköjään voi mennä noinkin päin!
[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 13:47"][quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 13:40"]Minä olen äänekäs ja ulospäin suuntautunut. Se tuntuu oikeuttavan ilkeään päänaukomiseen, kiusaamiseen ja syrjimiseen. Perustellaan vielä usein juuri sillä, että minä kestän sen, koska olen mukamas vahva ihminen. Paskat.
[/quote]
Ikävää mutta aika mielenkiintoista, luulin aina että enemmän hiljaisia ja ujoja kiusataan. Mutta näköjään voi mennä noinkin päin!
[/quote]
Äänekkäistä ihmisistä on aina kaikilla mielipide. Hiljaiset ja ujot jäävät sivuun. Äänekkäitä kohtaan on helppo kääntää yleinen mielipide huonoksi.
Faktaa: suurin osa ihmisistä on aika tyhmiä. Tyhmät ihmiset eivät pärjää muuten kuin ilkeilemällä, valtataisteluilla, kyynärpäillään. Tyhmät eivät arvosta ketään tai osaa käytöstapoja. Siitä vain seulomaan, koeta suhtautua huumorilla ja myötätunnolla, mutta pysy heistä kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet herkkä tyyppi kirjoituksesi perusteella.. Se on hyvä juttu se!! Mulla on kanssa ns kaksi puota ihmisten kanssa, yleensä työporukoissa olen niin kiltti vissiin että siitä saa syyn jotkut ihmiset tavallaan polkea sua alleen...
Muissa ihmissuhteissa minua on autanut että olen koko ajan jostain kaivanut sellasen draamaqueenin sisältäni ja laittanut rajat, joita ei kukaan tule hyväksikäyttään... Samalla se on Syönyt omia tunteita parisuhteissa eli tavallaan plus miinus nolla.. Mitä nyt voisin ohjeeksi antaa, on se että hanki seurustelusuhteeseen hyvin empaattinen ja ajatteleva ihminen. Ei se lopulta ikinä ole kiinni kiusatun/pahoinpidellyn ihmisen omista piirteista jos kohtaa väkivaltaa. Eli, keskity uusissa ihmissuhteissa hyvin kiltteihin ja empaattisiiin ihmisiin.
Olen ihmetellyt ihan samaa olen kusipäämagneetti ja jotkut naiskaverit paljastaneet kadehtivansa minua ja takana puhuneet paskaa. Harvassa on oikeasti aidosti hyviä ihmisiä. Olen valinnut yksinäisyyden koska en luota enää mihinkään kuin itseeni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatat tietämättäsi käyttäytyä jotenkin alistuvasti. Onko sinulla huono itsetunto? Kannattaa käydä näitä asioita läpi vaikka jossain terapiassa.
Hei, kohtalotoveri täällä hei! Just tässä pohdin että mikäköhän ihmettä aina tapahtuu jossai vaihees suhdetta ku toinen muuttuu ja alkaa kohtelemaan huonosti? Käyn terapiassa ja yritän jatkuvasti muutenkin työskennellä mm. Itsetuntoni kanssa. Tuntuu että yritän kaikkeni, sanon kiltisti, käsken tarvittaessa, pidän puoliani, sanon suoraan, käytän välillä tas kaikki diplomaattinen ja pedagoginen osaamiseni esimerkiksi kun puhun kumppanin kanssa. Yritän viettää aikaa kotona ja yritän viettää aikaa muualla, olen läsnä ja taas välillä ns. Pois jaloista tai teen omia juttuja mistä saan energiaa ja hyvän olon. Otan asian puheeksi, muistuttelen ja annan unohtua, kaikista yrityksistä ja strategioista huolimatta ne tökeröt kommentit ja kaltoin kohtelu hiipii osaksi arkea ja elämää ja muuttaa suhteen. Minun kohdalla tää painottuu usein miehiin, varmaan koska niiden kanssa tulee sitten jaettua elämää enemmän parisuhteessa. On hyviä ystäviä pitkältä ajalta ja uusiakin tulee aina hyvän tyypin osuen kohdalla. Silti elämässä aina toistuu toi päällepäsmäröinti, sivuuttaminen, ohittaminen, itsestäänselvyytenä ottaminen ja rumien puhuminen? Uusia vinkkejä, anyone?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa antaa vastausta - olen samanlainen. Miehiltä saan osakseni vain ilkeitä sanoja ja halveksuntaa, naisten kanssa tulen toimeen niin kauan kuin olen tarvittaessa saatavilla, sitten minut unohdetaan.
Mielenkiintoista.
Minua taas on kohdeltu ihan eri tavalla huonosti. Minua ei ole koskaan koulukiusattu tai muutenkaan pilkattu, ja uskon sen johtuvan siitä että minulla on terävä kieli ja hyvä itseluottamus. Mutta ihmiset on tehneet mulle tosi paskoja selkäänpuukottamisia; esim. on harrastettu suojaamatonta seksiä muiden kanssa ja tartutettu minuun tauti suhteessa, jossa pelisäännöistä oli sovittu juuri siten, että näin ei kävisi, eli ainoa mitä olisin halunnut oli rehellisyys, mutta sitä en saanut. Olen tulkinnut tällaisen niin, että vaikutan liian vahvalta/suoralta ja jotkut ihmiset tuntevat, että haluavat loukata minua ja pystyvät pärjäämään tai "kostamaan" minulle vain olemalla vilpillinen ja ilkeä. Tarkoitan, että jos minua vaikka haukkuisi, sanoisin että en halua kuunnella sitä ja haluan suhteen loppuvan, jos se jatkuu. Tai jos joku yrittäisi tehdä minut mustasukkaiseksi, näkisin sen läpi ja ignooraisin yrityksen. Ainoa tapa satuttaa minua on siis se luottamukseni pettäminen. Anteeksi kun puhuin vain itsestäni,mutta ehkä tämä tuo näkökulmaa kun mietitään, miksi jotkut ihmiset saavat jonkinlaista kohtelua ja jotkut ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Codependent eli läheisriippuvuus, eihän se tarkoita että käyttäydyt riippuvaisen oloiseksi. Vaan enemmän että et osaa pitää puoliasi etkä osaa erota. Ero ei tunnu vaohtoehdolta vaan alkaa ahdistaa, ja sitä helpotusta ettei tarvitse erota ja astua tuntemattomaan, luulee merkiksi rakkaudesta ja hyväksikin asiaksi. Tutussa ja turvallisessa pysyminen tuntuu helpottavalta ja lämpimältä, turvalliselta ja oikealta.
Niinpä sitä ummistaa silmänsä todella huonolta kohtelulta, ikään kuin unohtaa ne heti ja muistaa vaan hyvät jutut.
Tuosta selvisin, valtataisteluahan se oli, enkä ymmärtänyt miksi.
Nykyisin olen herkän ja empaattisen ihmisen kanssa, eikä meillä ole yhtään valtataistelua. Heti jos sanon etten haluaa jotain, hän perääntyy eikä alakaam painostaa. Ainoa tapa millä enää pystyn parisuhteeseen, yhden alistajan jäljiltä.
Vierailija kirjoitti:
Codependent eli läheisriippuvuus, eihän se tarkoita että käyttäydyt riippuvaisen oloiseksi. Vaan enemmän että et osaa pitää puoliasi etkä osaa erota. Ero ei tunnu vaohtoehdolta vaan alkaa ahdistaa, ja sitä helpotusta ettei tarvitse erota ja astua tuntemattomaan, luulee merkiksi rakkaudesta ja hyväksikin asiaksi. Tutussa ja turvallisessa pysyminen tuntuu helpottavalta ja lämpimältä, turvalliselta.
Komppaan, toisinaan se turvallisuus hämää. Ikään kuin antaa toisille anteeks asiolta joita hän ei ole vielä kerennyt pyytämään anteeksi, minkä takia tekijä ehkä oppii että oli ok, eikä hän itse joudu reflektoimaan omaa käyttäytymistä. Jos vanhemmuudessa voi sitä ns. curlingia harrastaa niin niin voi suhteen kannaltakin! Jos suhteessa alkaa epäilyttää että tekee enemmän töitä suhteen eteen kuin kumppani, silloin curling alkaa jo hiipiä kuvioihin tai on hiipinyt jo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi omista oivalluksista oli seuraavanlainen: mies on jämpti, mielialaltaan aika tasainen, hyvä tyyppi. Itse poltan hermojani ja saatan kiroilla reistailevaa konetta, kiireitä, omaa kömpelyyttä jne. Oma käytös alkoi tarttua mieheen, ja kun itse suuntaan vihaista kohtelua itseeni, hän lopulta teki sen myös. Härkä kiinni sarvista ja nosta kissa pöydälle!
Ihminen on vaan niin kusipäinen elukka. Missään ei pääse nauttimaan hyvästä seurasta ja tasa-arvoisesta kohtelusta. Aina joku on kilpailemassa ja tekemässä itsestään paremman kuin minä. Säälittävää.
Ja mikä kummallisinta: Sellaiset ovat aina joka paikassa niitä pidettyjä ja suosittuja.. 🤷♀️
Yksin on parempi.
Sinua kohdellaan huonosti, koska sinä annat muiden kohdella itseäsi huonosti. Kynnysmattoja ei kukaan kunnioita. Joten kunnioita ja arvosta itseäsi, ja älähdä, kun joku yrittää talloa. Saat parempia kavereita, kun pidät puolesi ja tiedät rajasi, joita muiden ei pidä rikkoa.
Jätetään taaperot pelailemaan pelejään toisten taapertajien kanssa. Opettelee vain tunnistamaan, hän.
Tämä on minun tekemäni vanha ketju! Voin kertoa että olen oppinut pitämään omista rajoistani paremmin kiinni. Kasvoin myös kaltoinkohtelevassa ympäristössä. Ymmärrän myös että kiusaajilla on ollut narsistisia piirteitä. Nykyään välttelen tällaisia ihmisiä ja kurjat kaverit on historiaa.
Ja tosiaan entisissä poikaystävissä oli samanlaisia narsistisia piirteitä. Kun aloin parantua rakastuin myös ihan toisenlaiseen mieheen. Minulla menee nykyään ihan hyvin. Olin tuon kirjoittaessani hyvin nuori. Mitenköhän tämä ketju yhtäkkiä nostettiin?
Näköjään kappalejaot taas hävisi. Niin ja vikan lauseen kultaisella miehellä tarkoitan tietysti vain kultaiselta aluksi vaikuttavaa miestä. Todellinen luonnehan siinä lopulta paljastuu aina itsekkääksi ja epämiellyttäväksi. -ap