Lue keskustelun säännöt.
Miksi minua aletaan usein kohdella huonosti? Joku luonteenpiirre provosoi?
24.12.2014 |
Eli minulla on ollut aika paljon kokemuksia tuollaisista huonosti kohtelevista "kavereista" ja miehistä ja nyt alkaa tosiaan riittää. Minulla on hyviä ystäviä kourallinen joten kaikki eivät ala kohtelemaan huonosti, mutta vanhat asiat ovat jääneet silti vaivaamaan ja aina silloin tällöin uusiakin tapauksia ilmenee.
Esim. hyvää koulukaveria ei kouluaikoina oikein ollut, olin monien nolauksen kohde ja pilkan aihe. Tyttöjen välistä kiusaamista siis. Pojatkin kiusasivat jossain vaiheessa kyllä mutta enemmän avoimesti haukkuen. Tyttö"kavereiden" kiusaaminen oli sitä jatkuvaa piilovittuilua ja pilkkaa johon joskus nykyäänkin törmää, tosin harvemmin.
Esim. aikuisena joskus olen joutunut tuollaisten tyhmänä pitävien päällepäsmärien kynsiin. Eli heistä näkee etteivät he arvosta minua vaan neuvovat liikaakin kaikessa ja pilkkaavat, ja no siis jokainen tietää varmaan mistä puhun.
Ja miehet, joo. Niistä ei ole niitä hyviä kokemuksia ollenkaan toisin kuin ystävistäni jotka ovat naisia. On haukuttu päin naamaa, jätetty suoraan seksin harrastamisen jälkeen, muututtu jossain vaiheessa etäisen kylmäksi kusipääksi pitkässä parisuhteessakin yms. Yleensä kai kun olen paljastanut heikkouteni jotenkin, siis vähän avautunut menneestä, niin muutos alkaa pikkuhiljaa tapahtua. Vaikka koen etten ole vellonut menneissä tai tehnyt siitä isoa numeroa. Varsinkin sen jälkeen kun olen osoittanut kuinka olen rakastanut miestä tuo muutos myös tapahtuu. Joku kusipäämagneetti näytän olevan vaikka olen itsenäinen enkä mikään paapojatyyppi. Siksi hämmästyttää lukea esimerkiksi codependent suhteista koska en oikeasti koe olevani kauhean takertuvainen. Miksi siis silti vedän noita puoleeni?
Olen kuitenkin tosi herkkä ja kiltti luonne,siitäkö se johtuu? Mutta mulla on niitä hyviäkin ystäviä, eli kaikki ei tosiaan kohtele noin. Joten mikä noita tiettyjä ihmisiä vaivaa? Testaako joku tietty ihmistyyppi joskus missä muiden rajat menee ja alkaa vaan kusipäiksi vai onko se ihan alitajuista? Mistä löytää esim. miehen joka ei toimi näin kun olen oma itseni? Mikä helvetti joitain ihmisiä siis vaivaa!? Jos joku sanoo pahasti en totta puhuen osaa sanoa vastaan vaikka töissä. En halua siellä plata sitä ilmapiiriä ja mennä henk.kohtaisuuksiin. Teen vaan työni ja oma elämä odottaa sen ulkopuolella. Kusipäisiksi muuttuneiden miesten kohdalla olen tarttunut käytökseen mutta en näköjään liian tiukasti. Uskonut puheita vaikka teot kertoo ettei mies välitä. Ihan nuorena tapahtuneet jutut myös kaduttaa: kun päästin jotain sormien läpi, miehet kai vaistosi että tota voi kohdella kuin paskaa. Surullisinta on että itse he pitävät itseään jotenkin hyvinä tyyppeinä yhä.
Onko kaikki ihmissuhteet siis jotain valtataistelua? Miten tätä jaksaa? Ja miksi osa ihmisistä ei kuitenkaan kohtele huonosti vaan on ihan aitojakin ystäviä kanssani vaikka olen herkkä ja ihan oma itseni koko ajan. Mistä oppisi tunnistaman kiusaajatyypit kaukaa? Kultainenkin mies muuttuu jossain vaiheessa aina ilkeäksi ja sydämeni särkyy.
Pitkä sepustus mutta kohtalotovereiden kertomuksia kiinnostaisi myös kuulla, ja konkreettisia ohjeita miten stopata tuo käytös heti kun sitä ilmenee.
Kommentit (33)
Mä olen yksinäinen. Ja liian kiltti.
Huono yhdistelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yksinäinen. Ja liian kiltti.
Huono yhdistelmä.
Toivoa on! Oikeasti elämässäni on tapahtunut tässä n. 7 vuodessa vaikka mitä. Ja nyt voin oikeasti ihan hyvin. Oli vaikeitakin aikoja mutta koko ajan parempaan päin.
Sama fiilis itsellä ja tilanne on alkanut luisumaan pahaksi.
Ihmiset ovat epäkunnioittavia ja polkevat alleen. Yksinäisyys on pahinta ja se ettei kestä muiden kohtelua, joka on julmaa.
Miten ihmiset kehtaavat olla niin tylyjä?
Minusta piti tulla misantrooppi ennen kuin opin pitämään puoleni.
Jos joku kohtelee sinua huonosti, sinun on tuotava asia esille ja sanoa, että et hyväksy tällaista kohtelua. Jos henkilö jatkaa kaikesta huolimatta huonoa kohtelua niin sitten et ole enää hänen kanssaan missään tekemisissä. Jos on pakko olla tekemisissä vaikka työpaikan vuoksi, niin sitten otat asiat esille HR:n tai esimiehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan entisissä poikaystävissä oli samanlaisia narsistisia piirteitä. Kun aloin parantua rakastuin myös ihan toisenlaiseen mieheen. Minulla menee nykyään ihan hyvin. Olin tuon kirjoittaessani hyvin nuori. Mitenköhän tämä ketju yhtäkkiä nostettiin?
Mode nosti, pakko kun ei ole uusia ketjuja, kun kaikki uudet ketjut poistetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 13:40"]Minä olen äänekäs ja ulospäin suuntautunut. Se tuntuu oikeuttavan ilkeään päänaukomiseen, kiusaamiseen ja syrjimiseen. Perustellaan vielä usein juuri sillä, että minä kestän sen, koska olen mukamas vahva ihminen. Paskat.
Ikävää mutta aika mielenkiintoista, luulin aina että enemmän hiljaisia ja ujoja kiusataan. Mutta näköjään voi mennä noinkin päin!
Äänekkäissä ihmisissä on se vika että yleensä kailotetaan ihan pelkäää hevonpaskaa. Se alkaa raivostuttamaan. Jos sinulla ei ole mitään mielenkiintoista sanottavaa niin ole hiljaa.
Mitään ylimääräistä itsestään ei pidä jakaa tuntemattomien kanssa. Erehdyin luulemaan liian pitkään että avoimuus on sosiaalisen menestyksen a ja o, samalla kun ihmettelin, että miksi sama kuvio toistuu minulla uudestaan ja uudestaan:
Tapaan ihmisen, lupaavalta näyttää, innostun, rupattelua.. Käymme kahvilla, rupattelua.. Käymme lenkillä, rupattelua.. käymme viihteellä, rupattelua.. Kunnes alan huomaamaan toisen käytöksessä ylenkatsetta ja alentavia sävyjä ja loppua kohden käytöksensä vaan pahenee kun omani muuttuu kömpelöksi, kunnes saan tarpeekseni ja otan hatkat, jos hän ei ehdi ensin.
Olen kaiken rupattelun ja lörpöttelyn aikana asettanut itseni jo valmiiksi toisen tossun alle, kertomalla kaikki heikot kohtani, traumani, ongelmani, huonon itsetuntoni, luottaen siihen että niin mukavan tuntuinen ihminen ymmärtää ja hyväksyy. Hölmönä olen vaan hölissyt kaiken itsestäni ja taluttanut itseni teuraspöydälle. Tavallaan annoin toiselle luvan, kertomalla miten vähäpätöinen olenkaan.
En voi syyttää ketään, se kun taitaa olla vaan ihmisluonnon mukaista toimintaa, että ihminen kiipeää aina heikomman niskaan luonnostaan, ja kiltit ja heikot ihmiset jäävät aina jalkoihin. Se taitaa olla luonnonlaki, vaikka paskamaista onkin.
On toki myös niitäkin ihmisiä joita voin sanoa ystävikseni vuosienkin jälkeen. Eivät kilpaile, eivätkä kohtele huonosti, vaikka tietävät minusta lähes kaiken. He ovat oikeita kultasydämiä! 💖
Siitä huolimatta, ei pidä antaa tuntemattomille suoraa, avointa tietä itseensä. Ystävyys ansaitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on minun tekemäni vanha ketju! Voin kertoa että olen oppinut pitämään omista rajoistani paremmin kiinni. Kasvoin myös kaltoinkohtelevassa ympäristössä. Ymmärrän myös että kiusaajilla on ollut narsistisia piirteitä. Nykyään välttelen tällaisia ihmisiä ja kurjat kaverit on historiaa.
Ihana kuulla Olen aidosti iloinen puolestasi, vaikutat ihanalta ihmiseltä.
Itse kärsin samasta tilanteesta tällä hetkellä. Toivottavasti opin tulevaisuudessa välttämään ilkeät ihmiset ja opin itsekunnioitusta ja etten suostu muiden ylikäveltäväksi. Minulla ei ole kuin yksi ystävä tällä hetkellä, mutta olen iloinen hänestä. Ennemmin olen yksinäinen kuin ilkeiden ihmisten ympäröimänä. Välillä mietin onko minussa joku vikana vai vain äärimmäisen huono tuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saatat tietämättäsi käyttäytyä jotenkin alistuvasti. Onko sinulla huono itsetunto? Kannattaa käydä näitä asioita läpi vaikka jossain terapiassa.
Terapia nyt on viimeinen paikka, missä itsetunto nousee. Ongelmien vatkaus ei auta. Opettele itsellesi napakka rooli työpaikalla. Sinun ei tarvi olla oikeasti sellainen. Se on vain työminäsi. Työpaikka ei ole ystävyysseura, joten ota työminä käyttöön. Älä mieti, pidetäänkö sinusta. Lähde asialinjalle. Aseta tavoitteet itsellesi ja muokkaa itseäsi niiden mukaiseksi. Kotona ja ystäviesi kesken voit vapaasti olla oma itsesi. PS. Eivät ne työpaikan itsevarmat kiusaajat ole oikeasti itsevarmoja. Ne vaan esittää. Esitä sinäkin.
Vau! Hieno kuulla! Mulla ihan samanlainen tarina ollut.