Lue keskustelun säännöt.
Kuinka suhtautua kaveriin, joka tekee ohareita/peruu tapaamiset jatkuvasti?
13.12.2014 |
Ns. normaalin aikuisen tapauksessa olisin pistänyt jo välit poikki, mutta kyseessä on nyt Aspergeria sairastava ihminen. Hänellä on paljon ongelmia ajan hahmotuksen kanssa eikä oikein osaa suunnitella rahankäyttöäänkään jne. Olen ollut tosi ymmärtäväinen pitkään, mutta viime aikoina olen lakannut tarjoamasta kahvilareissua ja alkanut soittamaan ennen sovittua tapaamista että onhan hän varmasti tulossa paikalle. Viimeksi eilen intoili tämänpäiväisestä tapaamisesta, mutta sitten kun soitin varttia ennen varmistussoiton, hän oli ihan hämillään ja avuttoman oloisena ihmetteli, että eihän hän voi NYT lähteä minnekään, kun...niin. Tätä se tuppaa olemaan.
Hän on kyllä aito ja mukava ihminen, hyvä kaveri ollut myös muuten. Jaksaa kuunnella murheitani ja on tosi empaattinen. En vaan enää tiedä, jaksanko tätä jatkuvaa säätämistä tapaamisten kanssa, ja hän kuitenkin tuntuu olevan aidosti pahoillaan joka kerta (ja tiedän, että tekee tätä muillekin).
Kommentit (13)
Hän ei halua tavata kotonaan, asuu vielä vanhempiensa luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ainakin etäisyyttä. Jaksat hänen "erikoisuuksiaan" ehkä paremmin pienissä annoksissa? Samankaltaisia kokemuksia on ihmisestä, joka mt-syistä varhaiseläkkeellä. Sairaudesta tulee osa identiteettiä ja kaikkea selitellään parhain päin vetäen oharit ym sairauden piikkiin. Milloin on vaikeaa hahmottaa aikaa, milloin kärsii huonomuistisuudesta ym. Itse olen kyllästynyt kaiken maailman selittelyyn - kun olen nähnyt, että halutessaan tarpeeksi tämäkin ihminen pystyy olemaan täsmällinen, arvioimaan etukäteen kuinka kauan häneltä menee matkustaa tapaamispaikkaan jne.
Keskustele hänen kanssaan avoimesti, miltä oharit ja peruutukset tuntuu ja miten ne vaikuttaa sinun ajankäyttöösi. Kerro, että ne harmittaa sinua ja pohtikaa yhdessä, mitä asialle voisi tehdä. Ehkä löytyy joku keino, millä yhdessä saatte ongelman ratkeamaan tai sitten ei. Kerro hänelle myös se, että tapaamiset harvenevat, jos ne, mitkä olette sopineet, eivät toteudu.
Kiitos 4, tunnut ymmärtävän hyvin mistä on kyse. Sairaudesta tosiaan tulee osa identiteettiä...juuri noinhan se on. Tavallaan ymmärrettävää, mutta toisaalta myös hiton rasittavaa ja lapsellista!
Taidan tosiaan ottaa etäisyyttä.
Ja 5, tuon otan puheeksi kyllä myös ensi kerralla kun juttelen hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hitto, en paremmmin sano. Olet ihmisen kanssa tekemisissä, jolla on rajoite. Itsekin kuvailit tuossa osuvasti oireita, joita seuraa. Hyväksy hänet sellaisena kun hän on. Äläkä syyllistä ja tuota pahaa oloa. Sinulla taas alkaa helpottaa kun hyväksyt asian ja alat elää sen kanssa. Älä siis pidä odotuksiasi niin korkealla niin hyvin menee.
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 20:42"]
Voi hitto, en paremmmin sano. Olet ihmisen kanssa tekemisissä, jolla on rajoite. Itsekin kuvailit tuossa osuvasti oireita, joita seuraa. Hyväksy hänet sellaisena kun hän on. Äläkä syyllistä ja tuota pahaa oloa. Sinulla taas alkaa helpottaa kun hyväksyt asian ja alat elää sen kanssa. Älä siis pidä odotuksiasi niin korkealla niin hyvin menee.
[/quote]
Teoriassa kuulostaa ylevältä, mutta käytännössä todella hankalaa. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että sovittaessa jokin tapaaminen ko. henkilön kanssa, ap sitten vain ajattelee - "ei oteta turhia odotuksia tai aiheuteta turhaa stressiä, parempi että jään kotiin itse, koska sovitusta tapaamisesta ei kuitenkaan tule yhtään mitään". Ehkäpä tuo "ohari" ihminen sitten huomaakin, että hänelle on tehty oharit...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan jatkossa sovin tapaamiset niin, etten lähde varta vasten mihinkään vaan tapaan esim. ennen sovittua lääkärinaikaa kahvilla tai jotain muuta, niin ei sitten harmitakaan.
8, on totta että tällä ihmisellä on rajoite. Niitä on itsellänikin, ja jos käyttäytyisin niiden mukaisesti, en pystyisi koskaan lähtemään kodistani ulos. Sitten vielä sellainenkin asia, että kaverini on kyllä ajoissa esim. lääkärin vastaanotollla toisella puolella paikkakuntaa aamulla kello kahdeksan, mutta ei "jaksa" lähteä puoliltapäivin kotoaan sovitusti ulos. En siis ihan pureksimatta niele tätäkään asiaa.
Kaveri pyysi että tavataan tänään kahdeltatoista ja että hän soittaa vielä. No, puhelua ei ole kuulunut, eikä nähtävästi vaivautunut itsekään paikalle sovittuun aikaan, koska ei ole jättänyt minulle minkäänlaista viestiä (minä siis jäin kotiin tahallaan, koska tiesin että tässä käy juuri näin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen ihminen on kyseessä? Onko mahdollista, että vielä iän myötä petraisi? Ehkä teidän pitää sopia tapaamiset aina sinun luo, jolloin voit puuhailla omiasi, vaikkei kaveri tulisikaan?
11, kolmekymppinen nainen.
Ei ole innokas tulemaan luokseni, koska asun vähän syrjässä. Vaikeaksi menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko mahdollista sopia tapaaminen kolmestaan jonkun yhteisen kaverin kanssa? Siten et jäisi kuin nalli kalliolle, jos tämä kaveri ei saavukaan. Tai sopia tapaaminen jonnekin, minne olet menossa joka tapauksessa. Ei kaveri ohareita ilmeisti tahallaan tee, joten ei kai sitä voi kuin ymmärtää.
Miksi et mene hänen kotiinsa kylään?