Onnellinen köyhänä

Olen pienituloinen ja kuukausittainen käteen jäävä summa on yleensä alle toimeentulotuen normirajan. En hae toimeentulotukea, enkä koe itseäni köyhäksi. Rahan vähyyden takia elämässä on haasteita , ehkä keskivertoa enemmän, mutta ymmärrän olevani onnellinen. Päin vastoin nuo haasteet tuovat osaltaan elämään sisältöä, vähäisiäkin hankintoja osaa arvostaa ja leipä maistuu paremmalta.

Kaipaan paluuta aikoihin, jolloin aineellinen hyvä ei ollut itsestään selvyys. Miettikää vaikkapa miltä markkinoilta hankittu sarkakangas kerran vuodessa tuntui? Nyt kirpparilta saa köyhäkin uutta röijyä pilvin pimein ja valittaa...:) Koomista, eikö vain?