Lue keskustelun säännöt.
En voi sietää puolison muksuja
12.12.2014 |
Pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ärsyttää ja ahdistaa miehen muksut. En vain osaa selittää mistä se johtuu että pikkuhiljaa tilanne on ajautunut tähän. Olen harkinnut eroakin tämän vuoksi. Voi kun joku ymmärtäisi mistä puhun ja osaisi sanoa mitä pitäisi tehdä. Rakastan miestäni mut en siedä hänen muksujaan ja kiristää heti päätä kun ne tulevat meille. Jos olisimme vuokralla etsisin oman kodin mut oma talo ja muut asiat vaikeuttaa asiaa.:/ juu ja tiesin että hänellä lapset. Alussa kaikki meni hyvin mut pikkuhiljaa tunteet heitä kohtaan muuttunut..
Kommentit (21)
Joo me tiedetään se että vihaat lapsiani ja minua!!! Ei mun lapsetkaan tykkää susta vaan pakko on tulla kun muuten sossut puuttuu elämään...
by the way me oltiin ensin ei pidä ottaa käytettyjä leluja jos ei kestä sitä että niitä on käytetty!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 23:26"]
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 21:56"]Voisittekohan joskus kääntää asian toisinpäin ja miettiä miltä tuntuu niistä lapsista. Jos ette voi sietää jotain lapsia vain sen vuoksi, etteivät ne ole teidän omasta ahterista niin voi voi. Ja ysille: hakeudu hoitoon! [/quote]Tää ei ymmärrä mitään. Sanoohan sen järkikin ettei toisen lapset ole yhtä rakkaita. Vai onko naapurin lapset kun omia.
[/quote] itse et ymmärrä! en ole tuon viestin kirjoittaja, mutta raivostuttaa sun tyyli hyökätä. missä kohtaa hän puhui rakastamisesta, vaati että pitää rakastaa kuin omia lapsia? niinpä! ei missään. hän puhui sietämisestä, ei ollenkaan liikaa vaadittu. tais sulla kolahtaa arkaan paikkaan.
Miksi vihaat lapsia? Selvästi oot mustasukkainen? Ehdotan että näet hyvän niissä lapsissa, varmasti mukavia ja voivat jopa kiintyä sinuun.
Mulla ei oo siis mitään kokemusta äitipuolena olemisesta, mutta näin vois ajatella...että kun hyväksyt lapset osaksi perhettäsi myös lapset hyväksyvät sinut :).
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 21:31"]
Samanlainen kokemus minulla. Ymmärrän sinua täysin. Meillä tilannemeni siihen, että miehen teini-ikäiset lapset käyvät vain silloin tällöin entisen joka toinen viikonloppu sijaan. Näin menee paremmin.
[/quote] paremmin sulla vai niillä teineillä, jotka ei sunsta johtuen voi olla isänsä kanssa tekemisissä niin paljon kuin haluavat?
Ei se aina ole niistä lapsista kiinni vaan äidistä ja isästä. Kun välit menee, jää lapsetkin taakse. Yleensä riidellään rahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään. Vihaan niitä sydämeni pohjasta. En pysty sitä tunnetta muuttamaan. Tilanne on ollut jo vuosia sama.
Tuollaista se on, kun rupeaa kimppaan toisten hylkäämien jämäheppujen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 21:56"]Voisittekohan joskus kääntää asian toisinpäin ja miettiä miltä tuntuu niistä lapsista. Jos ette voi sietää jotain lapsia vain sen vuoksi, etteivät ne ole teidän omasta ahterista niin voi voi. Ja ysille: hakeudu hoitoon!
[/quote]Tää ei ymmärrä mitään. Sanoohan sen järkikin ettei toisen lapset ole yhtä rakkaita. Vai onko naapurin lapset kun omia.
Taas tää sama. Vaihda edes yksityiskohtia välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsepähän miehen valitsit. Deal with it.
Oletko miettinyt että miksi et siedä heitä?
Entä oletko jutellut tästä miehesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää sama trolli viikosta toiseen. Säilytätkö näitä jossain ja valitset "hei tota en oo postannu pariin päivään"
Samanlainen kokemus minulla. Ymmärrän sinua täysin. Meillä tilannemeni siihen, että miehen teini-ikäiset lapset käyvät vain silloin tällöin entisen joka toinen viikonloppu sijaan. Näin menee paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se helpottaa kun ne täysi-ikäisiksi tulevat. Olin samassa tilanteessa ja kestin. Vasta sitten teimme yhteiset lapset ja nyt on ihanaa kun ei enää ne miehen lapset edes ärsytä kun ovat muuttuneet tavallisiksi vierailijoiksi.
Valitettavasti tiedän miltä tuntuu. Tää aihe on varsinainen tabu. Toisen lasta on supervaikeeta rakastaa ja toisaalta se, että heitä jaksaa kuitenkin kasvattaa ja heidän touhujaan ja virheitään (joita tietysti kaikki lapset tekevät) jaksaa sietää vaatisi aika hitosti myös positiivisia tunteita lapsia kohtaan. Saa tulla kivittämään ja huutamaan, että ilkee akka, tiesit, että miehellä on lapsia. Mutta kukaan ei todellakaan voi tietää, miltä äiti/isäpuoleus tuntuu ennen kun on kokeillut. Niin se vaan on. Toki pitää osata tehdä kaikkien (erityisesti lasten) kannalta sellaiset ratkaisut, että kukaan ei kärsi. Ts. pitää koittaa järjestää asiat niin, että a)lapsissa olevat ärsyttävät tavat/huonon kasvatuksen jäljet jäävät minimiin tai b)lähteä pois ja jättää puolisonsa. Ensimmäinen ei yleensä onnistu; Sinua kaivataan "jakamaan vastuu" lasten kanssa mutta mitään omia tunteita/mielipiteitä sulla ei saa olla. Ainakin mun mieheni tulistuu raivon partaalle sillä sekunnilla kun hänen teiniään arvostelen (asuu sentään meillä ja teinimäisesti täysin kiistatta perseilee välillä, tästä vaan ei pojalle saa sanoa.). Ymmärrän kyllä toisaalta, että aihe on arka.
Mulla loppui suhde kokonaan lasten takia. En todellakaan ole kenenkään ilmainen lapsenvahti tai anna vieraan ihmisen kakaroiden melskata kodissani, koti on vain omia rakkaita varten. Toivoin avoimesti lasten kuolemaa, esim. rattijuoppoa hoitelemaan molemmat kerralla hautaan. Ihan kivoja lapsia olivat, mutta jokainen rikkoontuneeseen perheeseen väännetty kakarahan on täysin turha rasite.
Tiedän, miltä tuntuu, kun puolison lapsi ärsyttää. Mutta jos ei halua erota miehestä, niin sitten on pakko keksiä keinot, miten tilanne muuttuisi edes siedettäväksi.
Itse sain pääni järjestykseen sillä, että aloin kirjoittaa vitutus päiväkirjaa. Sinne purin ne mustimmatkin tunteeni, sellaiset mitä ei olisi voinut kellekään kertoa. Aluksi kirjotin päivittäin, sitten se väheni ja viimeksi kirjoitin, että elämä on ihan jees :).
Miehen lapsi ei enää ärsytä minua. Hänellä on oma pieni paikkansa sydämessäni jo. Hän olisi halunnut asua juopon äitinsä kanssa. Ei hän kiusallaan meille muuttanut. Eikä sekään, että hänellä OLI kamalat käytöstavat ollut hänen syytään. Tuo poika on omaksunut meidän perheen tavat tosi nopeasti ja yrittää parhaansa :).
Sinulle, joka tunnet vihaa, tiedoksi. Älä kiellä tunteitasi, anna niiden tulla. Tunteet on ihan aidot ja luvalliset. Toki, kohdella ei voi miten vain. Itse annoin itseni olla vihainen, jopa katkera. Kirjoittamalla sain asiat kanavoitua. Nyt koen, että minut on valittu tähän tehtävään ja minun tarvii olla tuon pojan arvoinen.
Tsemppiä!!!
Voisittekohan joskus kääntää asian toisinpäin ja miettiä miltä tuntuu niistä lapsista. Jos ette voi sietää jotain lapsia vain sen vuoksi, etteivät ne ole teidän omasta ahterista niin voi voi. Ja ysille: hakeudu hoitoon!
Ymmärrän että vieraan naisen lapsia on lähes mahdoton rakastaa. Miksi siis sekaannutte jo perheellisiin miehiin? Ja turha sanoa, että et voi päättää kehen rakastut. Kyllä tunteet voi kuopata.
Itse yritin kerran äitipuoleilua, eikä ollut alkuunkaan minun heiniä, joten tein päätöksen, etten tapaile kuin lapsettomia.
Ajatelkaa nyt hyvänenaika sen lapseniin vinkkelistä asiaa! Se mies on ensisijassa lapsensa isä, ei sinun miehesi.
Tulin hyvin toimeen entisen deittini lasten kanssa. Mutta tiesin, ettei se ole pysyvä vaihe elämässäni sillä en mieheen ollut ihastunut riittävästi. Itse tietoisesti tätä muutaman kuukauden deittiä lukuunottamatta valitsen lapsettomia miehiä juuri siksi, etten halua konflikteihin varsinkaan lasten äidin kanssa. Onneksi en tätä mainitsemaani miestä rakastanut, koska hänen ex-vaimonsa oli vähintäänkin "mielenkiintoinen" tapaus, ja pidän sen kaltaista draamaa turhana lisänä elämässäni. Varmasti jos ex olisi sivistynyt ja silmittömästi rakastuisin, ei noilla asioilla ole väliä. Mutta kuten sanottu, en tieten tahtoen "lapsellisten" miesten kanssa seurustele.