Tuleekohan meille ero?

mutta: mies ei pysty muuttumaan, vetoaa aina vaan siihen, että on niin paska ihminen ja että ei ole viimeinen kerta kun joudun häneen pettymään. Ei siis aikomustakaan muuttaa tapojaan tai edes yrittää. Mielestäni parisuhde on yhteinen projekti, jossa täytyy välillä aika aktiivisestikin tehdä töitä. (Huh, kuulostipas dr. pililtä:)

Tuntuu, että mut ois imetty ihan tyhjiin ja olo on epätoivoisen väsynyt. Tuntuu kuin olisin jo antanut periksi, millään ei ole mitään väliä.



Olemme myös siinä erilaisia, että minä unohdan aina huonot ajat ja muistan hyvät enkä kovin vakavasti edes ota riitoja ja mies tekee aivan päinvastoin. Malli tullut varmaan kotoa kun miehen äiti on vaihtanut miestä aika usein.

Harmittaa, kun meillä menee hyvin, meillä on kauhean hauskaa yhdessä!

Onko ihan älyvapaata ajatella, että olisipa lapsia, niin ei tarvitsisi edes miettiä tämmöisiä erojuttuja?

Ryhdy oikein " itsenäiseksi naiseksi" . Saattaa ukonkin mielenkiinto viritä. Tai ainakaan et murjota kotona, ettei miksei toi vie mua mihkää.

Nimittäin voin kertoa, että hän ei tosiaankaan tule muuttumaan ja jos lapsia syntyy, olet sinä yksin vastuussa sitten sekä lastenhoidosta että huushollinpidosta. Sitäkö tulevaisuudelta toivot? Lähde hyvä ihminen ja etsi itsellesi parempi tulevaisuus.

menojen suhteen ei ole erimielisyyksiä. Tulemme ja menemme niin kuin haluamme. Olisi mielestäni mukavaa vaan välillä tehdä jotain yhdessä.

Harmittaisi antaa periksi loppujen lopuksi näin pienestä, mutta on minullakin ylpeyteni! Ja tosiaan kun meillä on muuten niin hauskaa, nauramme paljon ja vieläpä samoille asioille. Mies on muuten tosi kiltti, ei juo liikaa, on hellä, hakisi mulle vaikka kuun taivaalta jos pyytäisin (ehkä saattaisi vähän purnata eka), haluaa halailla ja suukotella, nuolee aina kun haluan (ja vielä hyvin) jne.

Tulee ihan tippa linssiin kun ajattelen hänen hyviä puoliaan, taidan kuitenkin rakastaa häntä aika paljon. Perkele kun pitää mättää tässä yhdessä asiassa. Tiedän jo etukäteen, että tänään siltä tulee viesti, että " pitäiskö erota" . Aioin vastata siihen, että " jos se on sun mielestä helpompaa kuin anteeksi pyytäminen" . Saas nähdä kuinka tilanne kehittyy.

Tämän asian ajatteleminen vie vaan kaiken energian. Taidan tuossa asioitten vatvomisessa olla aika naisellinen, vaikka miehisellä alalla olenkin. Hyvä, että saa jonnekin purkaa mieltään.

Kyllä hän tekee hommia paljonkin kotona! Olen itse tainnut kouluttaa hänet vähän väärin näihin sisähommiin, kun olen aika perfektionisti ja saatan ruveta vittuilemaan jos imuroidessa on jäänyt yksi muru sohvan alle, tai parran ajon jälkeen muutaam karva lavuaariin. Pyydettäessä tekee kyllä sitten vaikka mitä, en vaan aina viittisi isoa miestä pyytää tekemään...