Mitä tehdä? Kaikki säästöt kulutettu, mutta mies ei suostu mihinkään muutoksiin!

Ei meidän kummankaan vanhemmat ole enää elossa. Eikä aivovammaiseen järkipuhe tehoa, koska hän jumittaa omissa ajatuksissaan.

Se auttoi vähän avaamaan hänen silmiään, kun istutin hänet viereeni assisteeraamaan laskujen maksussa viime tilipäivänä. Kylläpä hämmästys oli suuri, kun rahat hupenivat silmissä. Lisäksi pakotin hänet soittamaan kahden lehtitilauksen peruutukset; säästyi 80e.

Helppo sanoa, että järki käteen, mutta alan olla itsekin aivan lopussa. Jollain tasolla ymmärrän, miksi ihmiset ajautuvat epätoivoisiin tekoihin jopa "vain" rahan vuoksi.

Ap

Huono hetki realisoida omaisuutta. Pienin tappio tulee sijoitusyksiöstä. Lasten harrastuksia jäihin?

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 21:58"]

Ei meidän kummankaan vanhemmat ole enää elossa. Eikä aivovammaiseen järkipuhe tehoa, koska hän jumittaa omissa ajatuksissaan.

Se auttoi vähän avaamaan hänen silmiään, kun istutin hänet viereeni assisteeraamaan laskujen maksussa viime tilipäivänä. Kylläpä hämmästys oli suuri, kun rahat hupenivat silmissä. Lisäksi pakotin hänet soittamaan kahden lehtitilauksen peruutukset; säästyi 80e.

Helppo sanoa, että järki käteen, mutta alan olla itsekin aivan lopussa. Jollain tasolla ymmärrän, miksi ihmiset ajautuvat epätoivoisiin tekoihin jopa "vain" rahan vuoksi.

Ap

[/quote]

Itse kuvittelin että jos rahan vuoksi päätyy tuollaiseen, on aina ylivelkainen ja miettii miten ruokkia lapset seuraavana päivänä, tai viikkona, tai kuussa... teillä taas on omaisuutta.

Onko aivovamma sen tasoinen, että mies saisi edunvalvojan tai voisit itse sellaisena toimia?

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 21:58"]

Ei meidän kummankaan vanhemmat ole enää elossa. Eikä aivovammaiseen järkipuhe tehoa, koska hän jumittaa omissa ajatuksissaan.

Se auttoi vähän avaamaan hänen silmiään, kun istutin hänet viereeni assisteeraamaan laskujen maksussa viime tilipäivänä. Kylläpä hämmästys oli suuri, kun rahat hupenivat silmissä. Lisäksi pakotin hänet soittamaan kahden lehtitilauksen peruutukset; säästyi 80e.

Helppo sanoa, että järki käteen, mutta alan olla itsekin aivan lopussa. Jollain tasolla ymmärrän, miksi ihmiset ajautuvat epätoivoisiin tekoihin jopa "vain" rahan vuoksi.

Ap

[/quote]

Annoit ynmmärtää, että miehen kanssa voi kommunikoida: "Mies ei suostu uskomaan, että..." ja "Sanoin jo vuosi sitten, että..." joten ainoa tapa reagoida on oltava lajissaan radikaali, vai kuinka paljon syvemmälle sontaan vielä annat teidän vajota? Hae miehen huoltajuutta ja koita saada se syyntakeettomaksi. Ei tuossa muukaan auta. Voimia!

Niin taisit aikaisemmin tästä kirjoitella, harmi jos asia ei ole vieläkään selvinnyt.

Ennen eropapereita laskekaa yhdessä nykyiset ja odotettavissa olevat tulot ja menot, ja se, millaiset menot olisivat vaikka kaupunkiasunnossa. Eiköhän sitä viisastu mieskin tajuamaan ettei enää tuohon elämään ole varaa kun ottaa laskimen käteen. Minun jankutukset tuhlailusta upposi vasta oman miehen tajuntaan kun joutui itse tekemään laskelmia, kummasti alkoi säästäminen kiinnostaa.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 00:54"]

Ennen eropapereita laskekaa yhdessä nykyiset ja odotettavissa olevat tulot ja menot, ja se, millaiset menot olisivat vaikka kaupunkiasunnossa. Eiköhän sitä viisastu mieskin tajuamaan ettei enää tuohon elämään ole varaa kun ottaa laskimen käteen. Minun jankutukset tuhlailusta upposi vasta oman miehen tajuntaan kun joutui itse tekemään laskelmia, kummasti alkoi säästäminen kiinnostaa.

[/quote]

On päinvastaisia kokemuksia. Eksä tykkäsi tehdä kaikenlaisia laskelmia, mutta ne eivät pitäneet koskaan kutinsa. Aina oli himpan verran optimistisemmat laskelmat kuin mitä todellisuus. Sitten oltiin aina kusessa. Eikä sekään uskonut, että menot pitää sopeuttaa tulojen mukaan eikä päinvastoin. Sittemmin siitä tuli eks.

Onko edes varmaa että maalla sijaitseva talo menee kaupaksi?

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 00:47"]

Meillä on isohko talo maalla, vähän metsää ja peltoa, sekä sijoitusyksiö kaupungissa. Olemme joutuneet viimeisen vuoden aikana käyttämään kaikki säästöt ja puskurirahastot miehen sairauden vuoksi, ja nyt on tullut seinä vastaan lopullisesti.

Sanoin jo vuosi sitten, että meidän pitäisi muuttaa "ihmisten ilmoille", että autoiluun ei menisi niin paljon rahaa, eikä vakuutuksiin, eikä kaikkeen sellaiseen, mitä omakotitaloon jatkuvasti uppoaa. Kahden lapsenkin elämä helpottuisi, kun koulut ja harrastukset olisivat lähempänä. Mutta ei! Mies ei suostu uskomaan, että omaisuuden realisointi ja muuttaminen ovat ainoa oikea korjausliike.

Mitä voin siis tehdä? Iskeä eropaperit eteen vai?

[/quote]Onko ukkosi sairaus lopullinen? Kummasta haluat eroon miehestösi kuluista?

Olen kertaalleen hakenut edunvalvontaa, mutta peruin hakemuksen, koska byrokratia kesti niin kauan, että asian tullessa ajankohtaiseksi, mies oli paremmassa kunnossa ja antoi minun hoitaa asioita ja oli kuitenkin mukana. Sitten hän muutti takaisin kotiin ja alkoi säätää asioita omalla tavallaan mun ollessa töissä. Aluksi kaikki sujui siedettävästi, ja mulla oli tukena hänen toimintaterapeuttinsa, joka kävi kerran viikossa ohjaamassa takaisin arkielämään. Hän terapoi koko perhettä, ja se oli hienoa. Mutta sitten se tietenkin jossain vaiheessa loppui.

Kesän koittaessa pidin yli 5 viikkoa lomaa heti koulujen loputtua, etteivät lapset joutuisi olemaan isänsä kuningasideoiden uhrina. Kesäkin sujui aika hyvin ja tuntui, että kyllä tämä tästä suttaantuu, edistystä tapahtuu koko ajan. Mies sai jopa ajokortin takaisin, niin hyvin hän suoritti neurologien määrittelemän ajokokeen, ja olin itsekin siellä mukana.

Sitten elokuussa, kuin salama kirkkaalta taivaalta, tuli ensimmäinen epileptinen kohtaus. Sen jälkeen aloitettiin heti lääkitys, mutta kohtauksia tuli noin kuukauden välein. Samalla havaitsin taantumista. Johtuuko se epilepsiasta vai lääkkeistä, sitä en tiedä. Joka tapauksessa sen jälkeen homma on lähtenyt lapasesta, enkä ole itse jaksanut vahtia tarpeeksi. Varsinkin, kun kesän lopulla aloin jo luottaa, että homma toimii.

Ap

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 22:11"]

Huono hetki realisoida omaisuutta. Pienin tappio tulee sijoitusyksiöstä. Lasten harrastuksia jäihin?

[/quote]

Yksiön olenkin ajatellut ekana myydä. Sen arvo on itse asiassa yli kaksinkertainen, joten veroa tietysti menee, mutta sen lyhennettäväksi tulevan lainan voisi kuitata pois.

Lasten harrastuksia en missään nimessä lopeta. Toinen kilpailee tosissaan ja toinen harrastelee mielikseen. Maksut eivät ole kalliita, mutta kuljetus on ainainen ongelma, koska mieheltä meni taas ajolupa ja minä sitten kuskaan pitkää matkaa tai fiksailen kyytejä. Mulla on pitkä työmatkakin, joten autoiluun menee rutosti rahaa. Mies ajelee ilman korttia ihan huvikseen tai pakosta, kun ei muuten mihinkään pääse. Lääkäriin ja kuntoutuksiin saa taksin, ei vapaa-aikaan.

15 oli siis Ap.

Kyllä se sairaus aika lopullinen on, kyse on aivovammasta. Siksi ei oikein ole realiteetit hallussa.

Ap

Järki ja ohjakset nyt käteen. Puille paljailleko pitää ajautua? Onko tukiverkkoja? Esim. miehen vanhemmat kun ois sun puolella (järjen puolella) niin voisivat puhua pojalleen.