Miten voitan kyynisyyden ja katkeruuden?

Mieti sitä, mistä olet vihainen. Anna vaikka pientä listaa näin keskustelun alkulämmikkeeksi.

Katkeruus - anna itsellesi lupa olla vihainen ja vihata mielessäsi (ei tekojen tasolla) sitä, mikä katkeruuden aiheutti. Kyllä sitä jaksaa sitten jonkin aikaa mutta ei ikuisesti kuitenkaan.

Kyynisyys - tää on hankalampi. Mieti, haluutko olla loppuelämäsi sellainen, joka ei pysty enää tuntemaan mitään ja vaan irvistelee sarkastisesti kaikelle. Ajattele, että sinullekin kuuluu se, että voit olla iloinen, surullinen, onnellinen ja se on merkityksellistä.

3 lisää. Ja aikahan se auttaa. Ja se, että tietoisesti käsittelee asioita.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 00:33"]

3 lisää. Ja aikahan se auttaa. Ja se, että tietoisesti käsittelee asioita.

[/quote]

Aika vain pahentaa...Asiat käsitelty mutta kun en pääse yli siitä, että kaikki mitä ikinä toivoin tässä elämässä oli turhaa ja mitään ei enää ole odotettavissa. En haluaisi inhota muiden onnea mutta en voi muuta. Siksi inhoan itseänikin. Katkera, keski-ikäinen ämmä.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 00:39"]

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 00:33"]

3 lisää. Ja aikahan se auttaa. Ja se, että tietoisesti käsittelee asioita.

[/quote]

Aika vain pahentaa...Asiat käsitelty mutta kun en pääse yli siitä, että kaikki mitä ikinä toivoin tässä elämässä oli turhaa ja mitään ei enää ole odotettavissa. En haluaisi inhota muiden onnea mutta en voi muuta. Siksi inhoan itseänikin. Katkera, keski-ikäinen ämmä.

[/quote]

No etkö haaveile mistään?

No kerro nyt jo, minkälaisia asioita halusit saavuttaa. Mitä tapahtui?

En tosiaan haaveile enää yhtään mistään, en ole pitkiin aikoihin haaveillut. Joskus haaveilin rakkaudesta, perheestä, kivasta työstä, ja tein niiden haaveiden eteen myös paljon. Mutta missään en onnistunut ja ikäviä asioita on elämässä vain tapahtunut. Täysin yksin olen. Nyt olen tyytyväinen niin kauan kun ei tapahdu mitään kovin ikävää, mutta onnellinen en tosiaankaan ole ikinä.

No niin. Onni täytyy löytää omasta itsestäsi. Balanssi itsen, sielun kanssa. Keskittyä harrastuksiin tms. asioihin, joihin voi vaikuttaa. Löytää ilo ja ihmetys sisältään.

Sillä kaikki ulkopuolellasi oleva, mistä haaveilit, on sellaista, joka voidaan temmata pois milloin tahansa. Menetetty rakkaus on yhtä suuri suru kuin ei sitä oikeaa ollenkaan. Ehkä suurempikin.

Voi sua. Olen ihan sun vastakohta. On sattunut ja tapahtunut aika rankkojakin asioita lähivuosina. Mm. klassinen mies lähti nuoremman naisen perässä ja jäin odottamaan viidettä lasta yksin. Viime vuonna läheisen itsemurha. Väliin mahtuu monta nousua ja tipahdusta. Minulle on aina ollut selvä etten jää rypemään asioihin. Kieltäydyn negatiivisuudesta koska se lisää paskaa oloa ja negatiivista ajattelua. Päätin kun mies lähti että minusta ei tule katkeraa ja kyynistä (juuri noilla sanoilla!). Eikä tullut. On tutkittu että negatiivisella ja positiivisella ajattelulla on vaikutusta aivojen rakenteisiin ja toimintaan. Aivot ikäänkuin opetetaan käyttämään tiettyjä ratkaisumalleja. Olen onnellinen ja auttanut muitakin ihmisiä olemaan onnellisia ja muuttamaan oman ajattelunsa täysin ja sitä myötä myös elämän. Pystyisin varmaan auttamaan sinuakin, mutta se vaatii vähän enemmän kuin muutaman rivin kirjoittelua. Olet siinä harhassa kuten niin moni muu, että saavutukset tekevät onnelliseksi. Eivät tee. Onnellisuus lähtee aina sisältä. Menestyneetkin ihmiset tekevät itsemurhia. Jos et onnistu, yrität uudestasn. Jos et halua yrittää samaa, yritä jotain muuta. Mikään ulkoinen asia ei kuitenkaan tee onnelliseksi, se on sussa itsessäsi.

Itse päätin myös, juuri niillä sanoilla, ettei minusta tule katkeraa ja kyynistä, mutta kappas vaan, monen vuoden jälkeen olen huomannut että sittenkin juuri niin on käynyt..Siksi tämä niin paljon nyt ahdistaakin. Ja en vaan enää millään löydä sitä mielekkyyttä ja onnellisuutta sisältäni. Mielestäni onnellisuus ei edes voi lähteä vain ihmisestä itsestään, ilman vuorovaikutusta muihin. Yksin on hyvin harva onnellinen.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 04:57"]

Itse päätin myös, juuri niillä sanoilla, ettei minusta tule katkeraa ja kyynistä, mutta kappas vaan, monen vuoden jälkeen olen huomannut että sittenkin juuri niin on käynyt..Siksi tämä niin paljon nyt ahdistaakin. Ja en vaan enää millään löydä sitä mielekkyyttä ja onnellisuutta sisältäni. Mielestäni onnellisuus ei edes voi lähteä vain ihmisestä itsestään, ilman vuorovaikutusta muihin. Yksin on hyvin harva onnellinen.

[/quote]

Katkera ja kyyninen ei houkuttele muita ihmisiä luokseen vaan rakentaa ympärilleen muurin joka karkoittaa. Ei voi kuitenkaan olla kenenkään muun vastuulla toisen onnellisuus. Itsestä se lähtee. Katkeruuden ja kyynisyyden voi välttää kun tekee sen eteen jotain, pelkkä ajattelu ei riitä. Nytkin lietsot epätoivoa ja luovuttamismielialaa kun voisit päättää että okei tää ei toimi, kokeillaas jotain muuta. Ignooraa negatiiviset asiat ja keskity kaikkeen mikä tuottaa iloa ja hyvää oloa. Jos ei mikään tuota, kärsit sairaudesta nimeltä masennus johon kannattaa hakea apua. Huomaan heti ongelmasi tuossa miten kirjoitat. Toivot apua tilanteeseen, mutta samalla selittelet miten ajattelun muuttaminen ei vaan onnistu eikä mistään tule mitään. Lietsot ja kasvatat kielteisiä ajatuksia. Se ei vaan toimi, eikä kukaan muu voi muuttaa elämääsi puolestasi. Vain sinä voit sen tehdä. 

Hyväksy itsesi niine tunteinesi. Anna niitten oikein velloa ylitsesi. Yritä tuntea myötätuntoa itseäsi kohtaan, äläkä syytä itseäsi tunteistasi tai olotilastasi. Ole ystävä itsellesi, myötätuntoinen presenssi. Meditaatio auttaa tässä, samoin oikea kirjallisuus (mindfulness). Mutta ennen kaikkea: hyväksy itsesi ja nuo tunteet osana nykyistä olotilaasi. Jos se on kestämätön, mene lääkäriin ja hae lääkkeet helpottamaan oireita. Masennuslääkkeet lisäävät aivojen plastisuutta ja voivat auttaa sinut irti tuosta vihan ja katkeruuden noidankehästä. Jos tunnet tarvetta terapialle,  hakeudu siihen. 

Älä määrittele itseäsi "kyyniseksi ja katkeraksi". Ne eivät ole ominaisuuksiasi, vaan tunteitasi. Aivan normaaleja ihmisluontoon kuuluvia tunteita, kuten myös viha, suru, rakkaus. Älä yritä väkisin ajatella positiivisesti tai yrittää tukahduttaa "vääriä" tunteita. Mikään tunne ei ole väärä. Se on vain tunne. Ei muuta. Jos mietit, että et saisi tuntea sitä tai tätä, aivan varmasti tunnet sitä todella voimakkaasti. Tukahduttaminen vain vahvistaa tunteita. Anna niitten velloa ylitsesi, ja yritä pysyä paikallasi, tuntien ne kehossasi. Hyväksyen. Niin usein kuin tarvitsee. Baby steps! 

Yritä päästä juttelemaan jonkun kanssa, esim työterveyshoitajan tms. Ihminen tarvitsee toista ihmistä kuten itsekin olet huomannut ja puhuminen auttaa jäsentämään asiat omassa päässä sekä pistää ne ikään kuin käsiteltyihin, ne eivät purista samalla tavalla enää. Listaa ne myös ylös, mieti, mikä olisi voinut mennä eri tavalla paremmin ja huonommin. Mikäli muut ovat kohdelleet sinua huonosti, yritä päästä sen ylitse ja päätä, että muut eivät määrää sinun mielialastasi. Sinä olet hyvä ja tärkeä jossakin, mieti sekin, missä. Arvosta itseäsi, olet taatusti monessakin asiassa muiden veroinen tai jopa parempi. Ainakin osaat ilmaista itseäsi hyvin, se on jo voitto.