Miksi " kasvatatte" lapsia näin:
Äiti sanoo, nyt on sitten viimeinen keksi, et saa enää mitään. 2-vuotias lapsi alkaa narisemaan, äää, äää, anna, anna. No jos nyt vähän vielä mehua jos sulla janottaa, mutta sitten oli viimeinen kerta. Lapsi juo mehun ja aloittaa taas narinan ja jos ätii on kovana ,niin muutama kyynelkin jo tirautetaan. Äiti sanoo, no ota sitten vielä yksi keksi, mutta varmasti et saa yhtään enää.
Olenko ainoa joka näkee kuinka epäjohdonmukaista ja huonoa kasvattamnista tuo on. Lapselle opetetaan että äidin nyt ei enää yhtään tarkoittaa vain, että et saa yhtään, jos et narise tarpeeksi. MIKSI ÄIDIT TEKEVÄT NÄIN???
Kommentit (24)
ps. sattui korvaan tuo " sulla janottaa" , po. " sua janottaa" tai " sulla on jano"
Tottahan ap puhuu, tuo on typerää kasvatusta ja johtaa vain vaikeuksiin tulevaisuudessa (kieltäminen entistäkin vaikeampaa ja kärttäminen runsaampaa).
Mutta oikeasti: veikkaan että jokainen joskus väsymystään/kiirettään/sosiaalisesta paineesta saada lapsi lopettamaan narinansa sortuu tuohon. Tietysti toivottavasti mahd. harvoin, koska virhehän tuo on.
Poika sai pienen narinan jälkeen lelun, vähän kitisi lisää ja sai naminamia, sitten oli jäätelötiskin vuoro. Äiti sanoi oikein napakasti että jäätelöä ei osteta. Poika siinä aikansa roikkui puoliksi siellä pakastealtaassa, niin äiti suostui jäätelön ostoon. Lopuksi ohitettiin vielä karkkihylly ja poika halusi ison pääsiäismunan, äiti lupasi ostaa pienen, mutta poika haluais välttämättä ison. Äiti ei ostanut, jolloin poika löi makaamaan kaupan lattialle ja huusi täysillä. Poika oli varmasti ainakin 6-vuotias ja mietin että onkohan tuossa perheessä annettu vähän liikaa periksi. Hyvin ylpeänä kävelin heidän perässään kolme lapseni kanssa, joille ei ostettu mitään leluja tai herkkuja, eivätkä he kyllä kitisseetkään.
Mä ainakin myönnän että lepsuilen esimerkiksi silloin kun mulla on joku ystävä kylässä. Haluan silloin harvoin kun joku aikuinen on kylässä niin seurustella hänen/heidän kanssaan enkä käyttää aikaa " komentamiseen ja kasvattamiseen" . Silloin saatan antaa ylimääräisiä kekse jne. Ja ainakin meidän lapset on paljon oikukkaampia ja huomion kipeempiä silloin kun on vieraita.
Oispa kiva olla meillä vieraana kun koko aika menis siihen että mä tai mun mies komentaa ja antaa kaiken huomion lapsille.. Ei ne silloin harvoin niistä herkuista pilalle mene ja saa vanhemmatkin rauhassa pitää seuraa vieraille!
Eri ääni on kellossa silloin kun ihan tavallinen arki ja ollaan oman väen kesken. Eikä ne lapset ole niin tyhmiä etteikö niille voisi selittää miksi kylässä/vieraita kotona ollessa on vähän erisäännöt kuin muulloin.
ja lapsi sanoo ei, niin sanotaan että kyllä pestään. Miksi edes kysytään lapsen mielipidettä jos sitä ei oteta huomioon?!
Oletko miettinyt MIKSI?? Siksi että sinä olet opettanut heidät siihen, että kun on vieraita saa enemmän asioita periksi kitisemällä, koska äiti ei viitsi/jaksa kieltää. Väitänpäs että helpommalla olisit päässyt kun olisit pitänyt samat säännöt silloinkin kun on vieraita. Lapset nimittäin oppivat nopeasti myös sen, että jos ei saa periksi edes vieraiden aikana, niin miksi turhaan kitistä. Näin meillä ja on toiminut, saan seurustella vieraiden kanssa aivan rauhassa, lapset eivät ole sen oikukkaampia kuin muutenkaan.
ja ikinä eivät ole kumpikaan saaneet kiukulla tahtoaan läpi. Siis eivät kertaakaan! Asioista voidaan neuvotella ja joustaa, mutta kiukulla ei s aa mitään periksi. Ja kun kerran sanotaan " ei enää yhtään" , se on sitten " ei yhtään" .
Ei mun lapset mitään riiviötä ole kunhan nyt vaan halusin että te täydelliset äidit tai niin todennäköisesti ette edes ole äitejä tai sitten olette niitä jotka pyyhkii nenän ja pyllyn mieheltäänkin tajuaisitte sen että ette voi arvostella ihmisiä sen mukaan millaisia he ovat kun joskus käytte kylässä..
Meidän lapset on ihan kilttejä ja jos nyt kuvittelit että istun täällä keksipaketti kädessä ja tungen niitä lapselle niin voi että kun olette kyllä tosikkoja..
Mutta onneksi sinun lapsesi ja ennen kaikkea sinä olet täydellinen. Montakohan ystävää sinulla ja sinun lapsillasi on kun vähän kasvavat. Älä ole kanaemo.
Pahalla/kiukuttelulla ei saa mitään periksi, jos rauhoittuu ja lopettaa kitinän, voidaan asiasta keskustella uudestaan. ap
eli ei paljon kiukuttele tai syö keksejä..
Että oikeesti ÄLÄ OLE NIPO ja ÄLÄ minusta huolehdi.
Ihana olet kun oikein korostit sanaa MIKSI.
Hei haloo tää on av palsta
Vierailija:
ja ikinä eivät ole kumpikaan saaneet kiukulla tahtoaan läpi. Siis eivät kertaakaan! Asioista voidaan neuvotella ja joustaa, mutta kiukulla ei s aa mitään periksi. Ja kun kerran sanotaan " ei enää yhtään" , se on sitten " ei yhtään" .
Mikä minusta ei tosin kamalasti poikkea siitä, mistä ap kertoi.
Mutta joo, samalla lailla meillä toimitaan. Jos lapsi osaa hyvin perustella, niin ei-ehdottomista asioista voidaan joustaa, mutta ehdoton kielto on ehdoton kielto.
Tosin siitäkin on about yhden käden sormilla laskettavat kerran tingitty, kun en ole kylässä halunnut alkaa liikaa kasvattaakaan.
Miten se menikään, se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa...
Älä unohda että vieraasi katsoo teitä ulkopuolisena ja välttämättä ette ole täydellisiä heidän silmissään.
Olin juuri kylässä jossa on näitä täydellisiä äitejä. Aina kehuu kuinka kaikki menee hyvin ja ei kiukutella jne. En jaksanut sanoa mitään, lohduttelin vain omaa tyttöäni joka jatkuvasti kaadettiin maahan, vietiin lelut kädestä jne.
Perheen äiti ei huomannut mitään, ihmetteli vain että onpa meidän tyttö vaikea kun itkee niin usein. kait nyt jos talon lapset kokoajan kiusaavat.
Ja että miten teillä onkin noin kohteliaita ja kilttejä lapsia. Että näitä toisia lapsia terrorisoivia riiviöitä ei meidän perheessä onneksi ole. Mutta kaikkihan onkin kasvatuksesta kiinni ja pitää myös muistaa se, että silloin kun lapsella on uhmaikä, niin ymmärretään myös hänen kiukkuaan kieltoja ja sääntöjä kohtaan. Lapsia ei saa alistaa, vaan opettaa. 11
Joka ikinen " HUONO ÄITI" joka antaa lapselleen juuri ap:n kertomalla tavalla periksi on ollut kerran samanlainen lapseton äiti, joka on vannonut kauhuissaa nähdessään vastaavanlaisen tilanteen; " minä en kyllä koskaan tule antaan lapselleni periksi... anna lapsen määrätä... minä kyllä osaan kasvattaa lapseni oikein... jne."
Ja kun tämä " HUONO ÄITI" on saanut ensimmäisen lapsensa, joka on vielä taaperoiässä, ja hän moralisoinut toisia äitejä, joiden kasvatus on mennyt päin honkia juuri samalla tavalla kuin ap:n tekstissä...
Ja näin sitä jeesustellaan!
Mutta kun tämän " HUONON ÄIDIN" lapsi hieman kasvaa ja on juuri samassa iässä kuin ap:n tekstissä, ja tämä " HUONO ÄITI" toimii juuri samalla HUONOLLA tavalla, niin tällöin hän havahtuu ja huomaa, ettei elämä olekkaan niin mustavalkoista kuin teoriassa voidaan ajatella!!!!
Ei ole olemassakaan NIIN täydellisiä vanhempia, joiden kasvatusmetodeita ei voitaisi jossakin vaiheessa arvostella, taikka he eivät tekisi yhden yhtäkään virhettä... ja tämän vuoksi on tekopyhää että täällä arvostelvat juuri ne naiset ap:n kuvailemia vanhempia, jotka eivät aivan vielä ole siinä samassa tilanteessa, jolloin tekee kasvatuksellisesti SUUREN virheen!!!
Mutta näin on ollut kautta aikoje, ja tulee aina olemaan... muiden kasvatusta arvostellaan niin pitkään, kun huomataa ettei ole itse yhtään se parempi.
...tosin, jos kerta täällä olevat mammat ovat NIIN täydellisiä kasvattajia ja äitejä, ja tietävät tasan tarkkaan kuinka lapset kuuluu kasvattaa, niin miten se ei näy sitten nyky-yhteiskunnassa... yhtä kaistapäisiä kersoja sikiää yhä enemmän ja enemmän joka nurkista!
Etkö halua itse vinkkejä kasvatukseen niiltä, joilla on jo isompia lapsia kuin sinulla. Luulisi että olisit kiitollinen, kun nyt kuulit, että lapsille ei kannata laittaa eri sääntöjä kotioloissa ja silloin kun on vieraita. Kaikkea ei tarvitse oppia kantapään kautta, jos osaa kuunnella ihmisä, joilla jokin elämänvaihe on jo takanapäin. Ihmeellista vastustusta sulta tälle HYVÄNÄ ÄITINÄ olemiselle. Mitä pahaa siinä on, että haluaa kasvattaa lapsiaan oikein ja jos on viisautta sattunut kertymään, niin jakaa sen muidenkin kanssa? 11
kun kyse on siitä ekasta lapsesta. Sitten kun saa toisen lapsen, ei ehkä ota asioita enää niin paljon itseensä vaan huomaa, että joistain neuvoista todella on hyötyä eikä kaikkia virheitä tarvitse ensin tehdä itse uskoakseen, että ne ovat virheitä. Minä olin samanlainen esikoisen kanssa, haukkana puolustamassa, että minun pitää saada tehdä omat virheeni, kun poika oli 3-vuotias ja meille synty toinen lapsi, huomasin, kuinka itsekin ymmärrän jo lapsia paljon paremmin ja aloin kysellä myös muilta neuvoja, joilla oli jo vanhempia lapsia.
ja mua nyt lähinnä naurattaa..
Mutta nyt mun on pakko mennä jatkamaan ruuanlaittoa. Mä kun en ole niin täydellinen äiti että ruoka valmistuisi ihan huomaamatta..
Mutta tiedän kyllä mitä tarkoitat, ystäväni 1,5-v tyttö on juuri tuollainen, ja saa lopulta niin monta kertaa periksi, että ei enää jaksa syödä mitään. Mutta hänen äitinsä onkin aika laiska, antaa mieluummin periksi kuin kieltää.