Lue keskustelun säännöt.
Miksi mun apu ei koskaan kelpaa?
30.12.2014 |
Olen (mielestäni) ihan tavallinen nainen. En juo, en polta, en käyttäydy omituisesti. Olen huumorintajuinen, ystävällinen, huomaavainen. Muutaman kerran olen nyt kaverille ehdottanut, että voin hoitaa hänen huonosti nukkuvaa vauvaansa, jos hän haluaa mennä miehensä kanssa elokuviin. Kaveri ei halunnut. Toisella kaverilla on ollut rankka vuosi, ja ennen joulua ehdotin että auttaisin häntä vaikka tekemään kunnon joulusiivouksen, tai että menisimme yhdessä syömään ja elokuviin (olisin voinut tarjota, jos kaveri olisi sanonut että ei ole rahaa).
Minun omat vanhemmatkin olivat samanlaisia, koskaan ei kelvannut vaikka monesti tarjouduin muuttoavuksi tai mitä nyt olikaan. Tuntuu ihan tyhmältä. Miksi ihmiset valittavat väsymystä ja itkevät sitä, mutta kun tarjoutuu auttamaan niin vastaus on ei?
Kommentit (10)
Toisten on vaikea ottaa apua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun minun esikoiseni oli vaikea, en halunnut antaa häntä kenellekään hoitoon, paitsi omalle äidille joskus. Lapsi oli todella itkuinen ja entistä itkuisempi vieraiden kanssa. En halunnut, että kukaan joutuisi siihen tilanteeseen. En halunnut myöskään, että lapsi joutuisi itkemään itselleen vieraan kanssa.
Toiseksi minusta tuntuisi kovin vaikealta ottaa jotain suursiivousapua keneltäkään vastaan, jos minulla ei olisi aikaa auttaa häntä vastavuoroisesti. Joku muuttoapu on ok. Ei vain tunnu sopivalta.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 09:50"]
Taas tämä vauvanhoitaja...
[/quote]
En ole. Olen kahden lapsen opiskeleva äiti, joka on jo päässyt eteenpäin vauvavaiheista ja joka jaksaisi nyt auttaa yhtä-kahta muuta joilla on rankka vaihe elämässä. Ap.
Ehkä ne ajattelee että aiot laittaa vauvan uuniin?
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 09:57"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 09:50"]
Taas tämä vauvanhoitaja...
[/quote]
En ole. Olen kahden lapsen opiskeleva äiti, joka on jo päässyt eteenpäin vauvavaiheista ja joka jaksaisi nyt auttaa yhtä-kahta muuta joilla on rankka vaihe elämässä. Ap.
[/quote]
Ja siis kun meillä oli rankempaa, emme saaneet apua oikein keneltäkään. Tiedän millaista se on, ja vilpittömästi olen ollut apua tarjoamassa. Vastalahjoja en kaipaa. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avun tarjoaminen on ollut huomaavaista, ja monista varmasti tuntuu tosi hyvältä että olet ajatellut heidän jaksamistaan. Mutta oikeasti on aika harvinaista, että apua halutaan ottaa vastaan. Varsinkaan vauvan kanssa, vaikka olisi rankkaakin, olisi vielä rankempaa jättää vauva toiselle hoitoon. Se vauvan itku, vaikka sitä onkin joskus hankala kuunnella, herättää kuitenkin vanhemmissa voimakkaan hoivavietin. Ajatus siitä, että vauva itkisi jonkun toisen sylissä samalla kun itse istuu leffassa, on useimmille aivan sietämätön, ajatukset olisivat vaan siinä vauvassa kuitenkin koko ajan. Usein sitä lastehoitoapua otetaan mieluummin vastaan vasta kun lapsi on leikki-iässä ja helppohoitoisempi ja sekä hoitaja että lapsi saavat siitä kyläilystä irti vähän enemmän.
Minä tarjoan usein apuani, useimmiten sitä ei tarvita. Myöskään minä en ota useinkaan vastaan apua, harvoin sitä pyydänkään, ja näin se vaan menee, koska yleensähän asioista selviää itsekin kun vaan on ensin saanut ajatuksensa jäsenneltyä (ja helpoiten se käy jos juttelee niistä jonkun kanssa)..Tärkeintä on, että on huomannut sen toisen ihmisen tilanteen ja kertonut, että ymmärtää ja että on olemassa joku, jolle soittaa jos tulee tukala tilanne.
Siinä avun tarjoamisessa tärkeintä on, että ilmaisee että on käytettävissä jos on tarve. Mutta ne ehdotukset siitä, millaista sen avun pitäisi olla, pitää aina tulla siltä avun tarvitsijalta itseltään.
Sanot reilulla ja kuuluvalla äänellä, että nyt helvettiin täältä ja heität ne niskapersotteella ulos! Sanot että menkää ja pitäkää hauskaa, minä hoidan lapset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 10:05"]
Avun tarjoaminen on ollut huomaavaista, ja monista varmasti tuntuu tosi hyvältä että olet ajatellut heidän jaksamistaan. Mutta oikeasti on aika harvinaista, että apua halutaan ottaa vastaan. Varsinkaan vauvan kanssa, vaikka olisi rankkaakin, olisi vielä rankempaa jättää vauva toiselle hoitoon. Se vauvan itku, vaikka sitä onkin joskus hankala kuunnella, herättää kuitenkin vanhemmissa voimakkaan hoivavietin. Ajatus siitä, että vauva itkisi jonkun toisen sylissä samalla kun itse istuu leffassa, on useimmille aivan sietämätön, ajatukset olisivat vaan siinä vauvassa kuitenkin koko ajan. Usein sitä lastehoitoapua otetaan mieluummin vastaan vasta kun lapsi on leikki-iässä ja helppohoitoisempi ja sekä hoitaja että lapsi saavat siitä kyläilystä irti vähän enemmän.
Minä tarjoan usein apuani, useimmiten sitä ei tarvita. Myöskään minä en ota useinkaan vastaan apua, harvoin sitä pyydänkään, ja näin se vaan menee, koska yleensähän asioista selviää itsekin kun vaan on ensin saanut ajatuksensa jäsenneltyä (ja helpoiten se käy jos juttelee niistä jonkun kanssa)..Tärkeintä on, että on huomannut sen toisen ihmisen tilanteen ja kertonut, että ymmärtää ja että on olemassa joku, jolle soittaa jos tulee tukala tilanne.
Siinä avun tarjoamisessa tärkeintä on, että ilmaisee että on käytettävissä jos on tarve. Mutta ne ehdotukset siitä, millaista sen avun pitäisi olla, pitää aina tulla siltä avun tarvitsijalta itseltään.
[/quote]
Kyllä ne tuli heiltä itseltään, ne siivoamiset ja elokuvat. En siis itse mennyt että hei, lähde elokuviin vaan että tämä kaveri harmitteli kun ei ollut pitkään aikaan ollut elokuvissa. Tiedän, ettei näitä pitäisi ottaa henkilökohtaisesti, mutta silti takaraivossa tykyttää että olenko jotenkin epäluotettava? Ap
Meilla taas sukulaisia ja kavereita päinvastoin. Kaikki lupaavat auttaa, ja jos koskaan mitään sitten pyytää, niin apua ei saa. Emmekä mekään ole leffassa käyneet neljään vuoteen. Ennen kuin joku ehtii ehdottaa maksullista hoitajaa, niin ei, en sinne leffaan niin hingu, mutta periaatteessa jos 20-30 ihmistä on luvannut hoitaa lapsia, kunhan sanot vaan, eikä kenellekään koskaan käy. Että mitä sitä tarjoamaan apua, jos ei halua antaa. Olisi mieluummin hiljaa sitten :D
Taas tämä vauvanhoitaja...