Apua! Taapero oppi kiroilemaan :-(
Meidän ah niin hurmaava nuorimies, 1v9kk, on kuin papukaija. Toistaa kaikki sanat, mikään ei mene ohi. Nyt sitten kävi niin ikävästi että äityliltä pääsi ruma sana eli *ittu. Myönnän että se oli tyhmää ja sivistymätöntä mutta hermot jostain syystä meni ja tuo sana pääsi vaikka sitä muuten vältänkin kuten kiroilua ylipäätään.
No puistossa sitten lapsi alkoi yhtäkkiä toistelemaan ittu, ittu ja kerran ihan oikein *ittu. Kyllä hävetti niin että olisin halunnut painua maanrakoon. Ja tänään kotonakin kun pudotin jotain ja sanoin äh niin lapsi kommentoi tähän että ittu. Apua, milloin se unohtaa tuon kamalan sanan?? Eihän me kehdata mennä ihmisten ilmoille...Esikoinen ei koskaan ole kiroillut vaikka on kuullutkin kiroiltavan, tämän sällin ei tarvitse kuulla kuin kerran niin heti innoissaan käyttää :-( Miten teillä muilla? Onko vastaanvanlaisia ongelmia ollut?
Kommentit (12)
tulee kittu. Aluksi särähti mukavasti korvaan mutta nyt kun tietää mitä poika tarkoittaa niin ei kuulosta kauheelta. Monesti jos olemme yhdessä jossain ja poika kohteliaasti sanoo kittu kun saa jotain niin vieraiden päät kääntyy ja nenät nyrpistyy =)
kyllä se sen pian unohtaa. Meilläkin kirottiin pari päivää voi jeesu, mutta unohtunut on kun äiti otti kerralla opikseen. Ja lapsi on siis saman ikäinen.
Meillä minä kiroilen joskus suuttuessani tai kolhiessani itseäni. Molemmat lapset (nyt 4 ja 6v.) ovat ihan taaperona myös toistelleet niitä sanoja. Mutta eivät enää, esikoinen jopa toruu minua, jos suustani pääsee ärräpää.
Meillä hyväksi strategiaksi on osoittautunut se, että olen sanonut lapselle:" tuo on ruma sana, eikä se varsinkaan lapsen suusta kuulosta hyvältä. Aikuisetkaan eivät saisi kiroilla, mutta eivät varsinkaan lapset" . Jos (ja kun) taapero sitä silti toistelee, niin en noteeraa enää niitä toistoja. Mutta siis joka krt, kun lapsi niin sanoo, sanon EKALLA kerralla noin.
Eli että lapselle on hyvä tehdä selväksi, että se on ruma tapa MUTTA ei kannata palkita lasta höösäämällä ja kiinnittämällä häneen kovasti sen vuoksi huomiota.
ja rupeat hokemaan sitä, kyllä se unohtuu.
Esikoinen (10v) ei ole kiroillut koskaan, vaikka kyllä tietysti tuntee kirosanat.
Aika outo asenne kyllä sellainen, että sen kun kiroillaan- oppiihan sen ennemmin tai myöhemmin.
Enpä enää ihmettele, miksi jotkut lapset päästelevät suustaan melkoista tekstiä...
ja pidät huolen ettet käytä sitä sanaa uudestaan.
Oppivat tietty kyllä muualtakin noi ihanat(?) kirosanat. Mut kotona ois toki hyvä olla kiroilematta. Eihän se kaunista ole.
Itseltäni kerran lipsahti kanssa kirosana, en muista edes mikä se oli, mut ei ollut tämä v-alkuinen. Sitä kans taapero toisteli aikansa, mutta unohti sitten.
Vierailija:
Esikoinen (10v) ei ole kiroillut koskaan, vaikka kyllä tietysti tuntee kirosanat.Aika outo asenne kyllä sellainen, että sen kun kiroillaan- oppiihan sen ennemmin tai myöhemmin.
Enpä enää ihmettele, miksi jotkut lapset päästelevät suustaan melkoista tekstiä...
Kukaan ei tässä kait ole sanonut, että tapaa pitäisi jotenkin kannustaa/hyväksyä. Vaan ettei siitä tarvitse nolostua, jos taapero jostakin (kotoa tai muualta) kuulemaansa sanaa toistelee siinä iässä.
Parhaiten kun tehoaa se, ettei liikoja asiaan kiinnitä huomiota. Usko tai älä.
En kiinnittänyt häneen mitään huomiota tai " korjasin" hänen sanomisensa jollain toisella sanalla kun sanoi sanan niin meni viikossa ohi.
esim. lapsen hoettua p**kaa, totesin vaan että kyllä me pastaa syödään huomenna.
Omakin muksu pudotti reilusti alle 2 vuotiaana lelun lattialle, ja tokaisi heti tuohtuneella äänellä, että no voi vittu. :) Sama laps on myös lähtenyt parvekkeelle juuri puhumaan oppineena, ja ilmoittanut menevänsä löökille. Tämä 2v on nykyään jo 12, eikä kiroile eikä polta (ainakaan kotona:)). Kaikesta tekin otatte paineita.
näin käy tosi useilla lapsilla.. väkisinhän aikuisilta joskus pääsee joku sana jota ei lapselle haluis opettaa..mutta kyllä se siitä varmasti joskus unohtuu, ei reagoi..tai keksii tosiaa jonkun muun sanan..:) ja yrittää välttää nyt sitä sanaa sitten vaikka hermot meniskin :D
niin ne muksut oppii kaiken mitä itse teet, joten ole tarkka mitä puhut. kieltämättä noin pieniä kiroilevia lapsia kyllä katsoo vähän säälivästi tyyliin: vanhempasko sulle kiroo.. mutta kyllä sitä muilekin sattuu..
ohi se kyllä menee. älä käytä kirosanoja ja älä huomioi. jos alat hirveesti kieltää niin saattaa ton ikänen vaan innostua toistelemaan.