Jos olisi pakko valita, olisiko lapsesi kiusaaja vai kiusattu?

Kiusattu. Olin itse kiusattu ja voin todeta että ajattelen muita ehkä enemmän nykyään ja tekemisieni seurauksia muille ihmisille.

Olen siis 16v.
-4

Jos olisi pakko valita, niin kiusattu. kiusattuna olin itse, monta vuotta, mutta opin empaattiseksi, muita ajattelevaksi ihmiseksi ja kasvoin tekemään viisaampia päätöksiä elämässäni, kuin kiusaajani. nyt 15v jälkeenpäin huomaa kaikki ne erot, jotka luonteeseeni kavoi ja heiltä jäi puuttumaan. En luopuisi oppimastani enkä vaihtaisi sitä pois, vaikka se lapsena sattuikin niin paljon, ettei sitä voi ymmärtää ellei kokenut samaa. Ollakseen kiusaaja, tarvitsee olla huomattavasti heikompi ihminen, kuin kiusattu. Sillä kiusattu kasvaa vahvaksi ja itsenäiseksi joutuessaan olemaan yksin ryhmää vastaan. En halua lapsestani heikkoa, jonka tarvitsee purkaa vihaansa satuttamalla toista ihmistä henkisesti tai fyysisesti ryhmässä muiden heikkojen kanssa.

Tämä voi kuulostaa kamalalta, mutta itse soisin, että lapseni olisi mieluummin kiusaaja. Usein kuulee sanottavan, että kiusaajilla on paha olla. Tutkimusten mukaan useimmilla kiusaajilla on itse asiassa keskimääräistä parempi itsetunto. 

Itse olin kiusattu ja olen taistellut koko ikäni masennuksen ja itsetunto-ongelmien kanssa. Kiusaaminen ei tehnyt minusta empaattista, vahvaa eikä itsenäistä. Jos minulla olisi lapsia, en todellakaan haluaisi heidän kokevan samaa. Olkoot mieluummin vaikka kiusaajia kuin kiusattuja. Kuulostaa ehkä hirveältä ajattelutavalta, mutta ihminen on loppujen lopuksi itsekäs ja ajaa oman perheensä etua. 

Onneksi kuitenkaan oikeassa elämässä tämänkaltaista valintatilannetta ei voi tulla.