Lue keskustelun säännöt.
Ei inhimillisiä heikkouksia?
29.12.2014 |
Onko kellään kokemusta tälläisen ihmisten deittailusta? Tarkoitan tällä henkilöä, jolle kaikki tuntuu onnistuvan ja missään elämän osa-alueella heillä ei tunnu olevan heikkoja kohtia. He ovat äärettömän suosittuja ja sosiaalisia. Urheilevat päivittäin ja loistavat hyvää oloa ja positiivisuutta. He ovat työelämässä menestyjiä. He näyttävät hyvältä ja jaksavat sekä voivat panostaa ulkonäköönsä. He ovat kurinalaisia, äärimmäisen nälkäisiä eivätkä kaihda työntekoa. Listaa voisi jatkaa, mutta saitte varmaan idean.
Olen nyt tapaillut tai oikeastaan vasta tutustumassa moiseen mieheen. Ikää meillä noin 30v jos se jotain kiinnostaa. Minullakaa ei mene huonosti, mutta tunnen itseni epäonnistujaksi jos skippaan treenin huonon päivän takia kun toinen menee illalla salille tultuaan vasta aamulla työmatkalta yölennolla ja on vielä tehnyt päälle täyden työpäivän. Tai toisella ei ole ongelmia lohtusyömisen kanssa tai ei koskaan hermostu tai kiukuttele.
Onko kellään kokemusta tai vinkkejä, voiko tähän tottua tai tuntisinko itseni aina vähän huonommaksi?
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 20:42"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 20:40"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 20:28"]
Yleensä tällaisia menestyjiä vie eteenpäin motivaatio; kun treenaa ja syö terveellisesti, olo on hyvä ja näyttää hyvältä. Kun urheilee jaksaa töissäkin enemmän, ja kun paiskoo duunia kovasti ja panostaa siellä, niin oppii uutta, ammattitaito karttuu ja samalla urakin lähtee pakostakin nousukiitoon, edes pikkuhiljaa.
Toisaalta tällaisten suorittajien vahvuudet voivat olla sitten heikkouksiakin; kurinalaisuus ja kova vaatimustaso itseltä ei tee näistä ihmisistä parhaita ihmisiä rentoutumaan. Eivät välttämättä osaa olla tekemättä mitään, projektien ja vapaaehtoistyön alle, politiikkaan ja seuratoimintaan voi naamioida sen, että suorittamisella pakenee omia käsittelemättömiä juttujaan. Eräs tuttuni pakenee työnarkomaniaan omia siviilielämän juttujaan; ura kyllä kiittää, mutta se siviilielämä on yksinäistä, tyhjää ja siellä ne kummitukset elävät, joita ei halua kohdata. Kun töissä on 12 tuntia päivässä, niin välttyy miettimästä ja ahdistumasta omista jutuistaan.
Ulkoapäin näyttää menestyneeltä; on hieno ura, on rahaa, on vapautta ja vastuuta omassa työssään, on oman alansa ekspertti, mutta toisaalta voi olla itseasiassa paska vanhempi, koska ei ole ikinä edes kotona; viikonloppuisinkin raahaudutaan töihin, koska kotona ei viihdytä. Ja se loppuvapaa-aika vietetään urheillen,kotia siivoten, ja vapaa-ehtois-prokkiksissa, jotta ei vain jäisi minuuttiakaan tyhjää tilaa kalenterissa.
[/quote]
Tämän kun toit esille niin ehkä tostakin saa kuorittua jonkun näkökulmasta heikkouden. Kundin motto on "rankka työ vaatii rankat huvit" niin rentoutua kyllä osataan mutta bileillat ovat sitten sen mukaisia. Shampanja ja shotit virtaavat ja hyvin usein juhlat päättyvät jo kun uusi päivä on nousemassa jatkojen päättyessä.
ap
[/quote]
Kuulostaa joltain bilettävältä Sarasvuolta.
[/quote]
Sarasvuo ymmärtääkseni ei ole alusvaatemallikunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 20:28"]
Yleensä tällaisia menestyjiä vie eteenpäin motivaatio; kun treenaa ja syö terveellisesti, olo on hyvä ja näyttää hyvältä. Kun urheilee jaksaa töissäkin enemmän, ja kun paiskoo duunia kovasti ja panostaa siellä, niin oppii uutta, ammattitaito karttuu ja samalla urakin lähtee pakostakin nousukiitoon, edes pikkuhiljaa.
[/quote]
Tältä minustakin tuntuu kun häntä seuraan. Positiivinen kierre on olemassa ja vahvistuu koko ajan. Kaikki tuntuu merkitykselliseltä hänelle ja onnistumisten kautta kaikki vaan vahvistuu.
Koeta vielä selvittää ennen sitoutumistasi, joudutko itse yksinäsi kauhan ja mopin varteen ja hoitamaan mahdollisia lapsia hänen jatkaessaan omia onnistumisiaan muualla.
Tuntuu kauhistavalta! :)
Heikkoudet, puutteet, epäonnistumiset, arvet ja kolhut kasvattavat elämänkokemusta ja viisautta, tekevät meistä ihmisiä. Muutenhan olisimme koneita.
Onneksi ap:n kuvaus nostaa mieleen täysin epähenkisen, epä-älyllisen ihmisen, eli inhimillisiä heikkouksia on. Lukeeko koskaan mitään, pohtiiko, epäileekö itseään ja maailmaa, löytyykö sielua?
Itsetunto-ongelmiin on vaikea antaa neuvoja tuntemattomalle, mutta jos elämä on pelkkää suorittamista, niin silloin ei kyllä hyvin mene. Alemmuuskompleksi on yksi itsekeskeisyyden muoto ("mä olen niin huono ettei kukaan ole niin huono kuin mä"), inhimillinen heikkous sekin. Kannattaa varmaan antaa itselleen anteeksi ja jatkaa ponnisteluja, kannustaa itseään ja arvostaa itseään siitä, että vaikka välillä menee vähän huonommin ei anna ihan heti periksi.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 07:14"]
Tuntuu kauhistavalta! :)
Heikkoudet, puutteet, epäonnistumiset, arvet ja kolhut kasvattavat elämänkokemusta ja viisautta, tekevät meistä ihmisiä. Muutenhan olisimme koneita.
Onneksi ap:n kuvaus nostaa mieleen täysin epähenkisen, epä-älyllisen ihmisen, eli inhimillisiä heikkouksia on. Lukeeko koskaan mitään, pohtiiko, epäileekö itseään ja maailmaa, löytyykö sielua?
Itsetunto-ongelmiin on vaikea antaa neuvoja tuntemattomalle, mutta jos elämä on pelkkää suorittamista, niin silloin ei kyllä hyvin mene. Alemmuuskompleksi on yksi itsekeskeisyyden muoto ("mä olen niin huono ettei kukaan ole niin huono kuin mä"), inhimillinen heikkous sekin. Kannattaa varmaan antaa itselleen anteeksi ja jatkaa ponnisteluja, kannustaa itseään ja arvostaa itseään siitä, että vaikka välillä menee vähän huonommin ei anna ihan heti periksi.
[/quote]
En tiedä tarkalleen mitä kohtaa tarkoitit epä-älyllisellä henkilöllä? Se että että elää positiivisen onnistumisen kierteessä ei tee kenestäkään tyhjää sisältä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehellä kuitenkaan minkäänlaista tunneäly? Se, että on kirjaviisas tai osaa keskustella päivän polttavista aiheista ei välttämättä pelasta, jos ei ole tunneälyä. Esim. jos vaikka äitisi kuolisi, niin reagoiko tuommoinen kone tyyliin "niin no, kaikkihan me kuollaan. Kerää itsesi!"
Kaikilla ihmisillä ei todellakaan ole tunneälyä eivätkä osaa tuntea empatiaa. Itse kierrän tämmöiset ihmiset kaukaa. Ihan sama miten komeita tai älykkäitä muuten ovat.
Sun pitää vaan hyväksyä itsesi ja toinen, ei tuo mikään ongelma ole. Ja ajan myötä heikkouksiakin kyllä voi paljastiua. Niihin on syytä suhtautua armollisesti. Moni voisi pitää heikkoutena mahdollista kyvyttömyyttä rentoutua tai nauttia toisten menestyksestä tai vaikka taiteesta. Se, mitä pidät hienona, voi toisen mielestä olla heikkous, esimerkiksi pakonomainen treenaus, joustamattomuus, kunnianhimo, joka ei välitä muista tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 07:58"]
Onko miehellä kuitenkaan minkäänlaista tunneäly? Se, että on kirjaviisas tai osaa keskustella päivän polttavista aiheista ei välttämättä pelasta, jos ei ole tunneälyä. Esim. jos vaikka äitisi kuolisi, niin reagoiko tuommoinen kone tyyliin "niin no, kaikkihan me kuollaan. Kerää itsesi!" Kaikilla ihmisillä ei todellakaan ole tunneälyä eivätkä osaa tuntea empatiaa. Itse kierrän tämmöiset ihmiset kaukaa. Ihan sama miten komeita tai älykkäitä muuten ovat.
[/quote]
No vaikea sanoa, mutta sisareni sai lapsen vähän aikaa sitten, ja vaikutti olevan aidosti innoissaan ja onnellinen puolestani kun saimme ensimmäisen pienen perheeseemme. Ja osaa tuo ainakin lohduttaa kun töissä on huono päivä tai muuten maailma tuntuu kaatuvan päälle.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 19:42"]
Onko kellään kokemusta tälläisen ihmisten deittailusta? Tarkoitan tällä henkilöä, jolle kaikki tuntuu onnistuvan ja missään elämän osa-alueella heillä ei tunnu olevan heikkoja kohtia. He ovat äärettömän suosittuja ja sosiaalisia. Urheilevat päivittäin ja loistavat hyvää oloa ja positiivisuutta. He ovat työelämässä menestyjiä. He näyttävät hyvältä ja jaksavat sekä voivat panostaa ulkonäköönsä. He ovat kurinalaisia, äärimmäisen nälkäisiä eivätkä kaihda työntekoa. Listaa voisi jatkaa, mutta saitte varmaan idean.
Olen nyt tapaillut tai oikeastaan vasta tutustumassa moiseen mieheen. Ikää meillä noin 30v jos se jotain kiinnostaa. Minullakaa ei mene huonosti, mutta tunnen itseni epäonnistujaksi jos skippaan treenin huonon päivän takia kun toinen menee illalla salille tultuaan vasta aamulla työmatkalta yölennolla ja on vielä tehnyt päälle täyden työpäivän. Tai toisella ei ole ongelmia lohtusyömisen kanssa tai ei koskaan hermostu tai kiukuttele.
Onko kellään kokemusta tai vinkkejä, voiko tähän tottua tai tuntisinko itseni aina vähän huonommaksi?
[/quote]
Nuo mainitsemasi ominaisuudet toivat mieleeni epä-älyllisyyden. Ne liittyvät kaikki ulkonäköön, pätemiseen ja suorittamiseen. Voisin kehittää siitä vaikka mitä (keittiö-)psykologisia johtopäätöksiä kauhusta, jota ihminen tuntee, kun hänelle tärkeintä on se, mitä muut ajattelevat hänestä, mutta silloin varmaan menisin liian pitkälle. Elämänarvoistahan tässä on kyse. Niitä on erilaisia ja hyvä niin.
18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 08:10"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 19:42"]
Onko kellään kokemusta tälläisen ihmisten deittailusta? Tarkoitan tällä henkilöä, jolle kaikki tuntuu onnistuvan ja missään elämän osa-alueella heillä ei tunnu olevan heikkoja kohtia. He ovat äärettömän suosittuja ja sosiaalisia. Urheilevat päivittäin ja loistavat hyvää oloa ja positiivisuutta. He ovat työelämässä menestyjiä. He näyttävät hyvältä ja jaksavat sekä voivat panostaa ulkonäköönsä. He ovat kurinalaisia, äärimmäisen nälkäisiä eivätkä kaihda työntekoa. Listaa voisi jatkaa, mutta saitte varmaan idean.
Olen nyt tapaillut tai oikeastaan vasta tutustumassa moiseen mieheen. Ikää meillä noin 30v jos se jotain kiinnostaa. Minullakaa ei mene huonosti, mutta tunnen itseni epäonnistujaksi jos skippaan treenin huonon päivän takia kun toinen menee illalla salille tultuaan vasta aamulla työmatkalta yölennolla ja on vielä tehnyt päälle täyden työpäivän. Tai toisella ei ole ongelmia lohtusyömisen kanssa tai ei koskaan hermostu tai kiukuttele.
Onko kellään kokemusta tai vinkkejä, voiko tähän tottua tai tuntisinko itseni aina vähän huonommaksi?
[/quote]
Nuo mainitsemasi ominaisuudet toivat mieleeni epä-älyllisyyden. Ne liittyvät kaikki ulkonäköön, pätemiseen ja suorittamiseen. Voisin kehittää siitä vaikka mitä (keittiö-)psykologisia johtopäätöksiä kauhusta, jota ihminen tuntee, kun hänelle tärkeintä on se, mitä muut ajattelevat hänestä, mutta silloin varmaan menisin liian pitkälle. Elämänarvoistahan tässä on kyse. Niitä on erilaisia ja hyvä niin.
18
[/quote]
Olet väärässä. Kuten sanoin hän on äärettömän pidetty ja sosiaalisesti lahjakas. Sisäistänyt myös sen miksi ihmisellä on vain yksi suu mutta kaksi korvaa - osaa kuunnella.
Ja vaikka muu näyttäisi ulkokultaiselta jne, pointti oli kait se että hänelle kaikki tulee niin helposti.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 08:23"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 08:10"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 19:42"]
Onko kellään kokemusta tälläisen ihmisten deittailusta? Tarkoitan tällä henkilöä, jolle kaikki tuntuu onnistuvan ja missään elämän osa-alueella heillä ei tunnu olevan heikkoja kohtia. He ovat äärettömän suosittuja ja sosiaalisia. Urheilevat päivittäin ja loistavat hyvää oloa ja positiivisuutta. He ovat työelämässä menestyjiä. He näyttävät hyvältä ja jaksavat sekä voivat panostaa ulkonäköönsä. He ovat kurinalaisia, äärimmäisen nälkäisiä eivätkä kaihda työntekoa. Listaa voisi jatkaa, mutta saitte varmaan idean.
Olen nyt tapaillut tai oikeastaan vasta tutustumassa moiseen mieheen. Ikää meillä noin 30v jos se jotain kiinnostaa. Minullakaa ei mene huonosti, mutta tunnen itseni epäonnistujaksi jos skippaan treenin huonon päivän takia kun toinen menee illalla salille tultuaan vasta aamulla työmatkalta yölennolla ja on vielä tehnyt päälle täyden työpäivän. Tai toisella ei ole ongelmia lohtusyömisen kanssa tai ei koskaan hermostu tai kiukuttele.
Onko kellään kokemusta tai vinkkejä, voiko tähän tottua tai tuntisinko itseni aina vähän huonommaksi?
[/quote]
Nuo mainitsemasi ominaisuudet toivat mieleeni epä-älyllisyyden. Ne liittyvät kaikki ulkonäköön, pätemiseen ja suorittamiseen. Voisin kehittää siitä vaikka mitä (keittiö-)psykologisia johtopäätöksiä kauhusta, jota ihminen tuntee, kun hänelle tärkeintä on se, mitä muut ajattelevat hänestä, mutta silloin varmaan menisin liian pitkälle. Elämänarvoistahan tässä on kyse. Niitä on erilaisia ja hyvä niin.
18
[/quote]
Olet väärässä. Kuten sanoin hän on äärettömän pidetty ja sosiaalisesti lahjakas. Sisäistänyt myös sen miksi ihmisellä on vain yksi suu mutta kaksi korvaa - osaa kuunnella.
Ja vaikka muu näyttäisi ulkokultaiselta jne, pointti oli kait se että hänelle kaikki tulee niin helposti.
[/quote]
OK.
18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rautaista itsetuntoa varmaan vaatii ainakin.
Höh... Minusta jotenkin tyhjiä tuollaiset ikionnistujat. Ei sillä että luuseria haluisin, mutta jotain särmää saa ihmisessä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 20:02"]
Höh... Minusta jotenkin tyhjiä tuollaiset ikionnistujat. Ei sillä että luuseria haluisin, mutta jotain särmää saa ihmisessä olla.
[/quote]
Niin minäkin ajattelin. Prkl vielä menin ihastumaan kundiin muutaman yön jäljiltä. Ihan vastustamaton tapaus huoh.
ap
Ajatteleva ja syvällinen ihminen ei ikimaailmassa jaksaisi olla tuommoinen pinnallinen suoriutuja. Jokaisella järkevällä ihmisellä on huonoja hetkiä elämässä. Tunnen itsekin tuommoisia tyyppejä pari. Ei niiden päässä liiku hirveästi mitään. Pintaa kun hieman rapsuttaa, niin sieltä yleensä paljastuu jotain epämiellyttävää.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 20:02"]
Höh... Minusta jotenkin tyhjiä tuollaiset ikionnistujat. Ei sillä että luuseria haluisin, mutta jotain särmää saa ihmisessä olla.
[/quote]
Niin minäkin ajattelin. Prkl vielä menin ihastumaan kundiin muutaman yön jäljiltä. Ihan vastustamaton tapaus huoh.
ap
[/quote]
Mikä tarkalleen oli siinä niin vastustamatonta?
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 20:18"]
Ajatteleva ja syvällinen ihminen ei ikimaailmassa jaksaisi olla tuommoinen pinnallinen suoriutuja. Jokaisella järkevällä ihmisellä on huonoja hetkiä elämässä. Tunnen itsekin tuommoisia tyyppejä pari. Ei niiden päässä liiku hirveästi mitään. Pintaa kun hieman rapsuttaa, niin sieltä yleensä paljastuu jotain epämiellyttävää.
[/quote]
Näin on tietty helppo ehkä kateellisena ajatella, mutta tuntuu että koko suorituminen tulee kuin itsessään. Mitä ajattelva ja syvällinen tarkoittaa on tietysti subjektiivista mutta en kyllä uskaltaisi ainakaan sanoa ettei kundin päässä muka liikkuisi mitään. Äärimmäisen fiksu ja karismaattinen tapaus tuntuu olevan. Kirjaviisaus ja tutkinnot ovat vain osa tätä, mutta tuntuu handlaavan myös tiukemmat asiakeskustelut, konkreettiset ja abstraktimmat kuin vettä vain.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 20:19"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 20:02"]
Höh... Minusta jotenkin tyhjiä tuollaiset ikionnistujat. Ei sillä että luuseria haluisin, mutta jotain särmää saa ihmisessä olla.
[/quote]
Niin minäkin ajattelin. Prkl vielä menin ihastumaan kundiin muutaman yön jäljiltä. Ihan vastustamaton tapaus huoh.
ap
[/quote]
Mikä tarkalleen oli siinä niin vastustamatonta?
[/quote]
Sosiaaliset taidot ja karisma, osasi ainakin minua käsitellä kuin vettä vain. Ulkonäkö on tietty yksi juttu, mutta itse en ainakaan pidä alusvaatemallin kroppaa hirveän vastenmielisenä koko kakun päälle.
ap
Yleensä tällaisia menestyjiä vie eteenpäin motivaatio; kun treenaa ja syö terveellisesti, olo on hyvä ja näyttää hyvältä. Kun urheilee jaksaa töissäkin enemmän, ja kun paiskoo duunia kovasti ja panostaa siellä, niin oppii uutta, ammattitaito karttuu ja samalla urakin lähtee pakostakin nousukiitoon, edes pikkuhiljaa.
Toisaalta tällaisten suorittajien vahvuudet voivat olla sitten heikkouksiakin; kurinalaisuus ja kova vaatimustaso itseltä ei tee näistä ihmisistä parhaita ihmisiä rentoutumaan. Eivät välttämättä osaa olla tekemättä mitään, projektien ja vapaaehtoistyön alle, politiikkaan ja seuratoimintaan voi naamioida sen, että suorittamisella pakenee omia käsittelemättömiä juttujaan. Eräs tuttuni pakenee työnarkomaniaan omia siviilielämän juttujaan; ura kyllä kiittää, mutta se siviilielämä on yksinäistä, tyhjää ja siellä ne kummitukset elävät, joita ei halua kohdata. Kun töissä on 12 tuntia päivässä, niin välttyy miettimästä ja ahdistumasta omista jutuistaan.
Ulkoapäin näyttää menestyneeltä; on hieno ura, on rahaa, on vapautta ja vastuuta omassa työssään, on oman alansa ekspertti, mutta toisaalta voi olla itseasiassa paska vanhempi, koska ei ole ikinä edes kotona; viikonloppuisinkin raahaudutaan töihin, koska kotona ei viihdytä. Ja se loppuvapaa-aika vietetään urheillen,kotia siivoten, ja vapaa-ehtois-prokkiksissa, jotta ei vain jäisi minuuttiakaan tyhjää tilaa kalenterissa.
Jos parisuhteessa olisin hänen kanssaan, ratkaisuni olisi palvoa tietoisesti. Kuulostaa naurettavalta, mutta peilaan omaan parisuhteeseeni. Olen kilpailuhenkinen, ja monta vuotta salaa vertailin aviomiestäni itseeni. Hän on ylivertainen minuun nähden monessa "mediaseksikkäässä" asiassa, kun itse taas olen tyyliin hemmetin paljon häntä parempi moppaamaan lattioita. Itsetuntoni otti kolauksen toisensa jälkeen, kunnes tajusin, että vaimona minun on ihan luvallista "palvoa" ja ihailla mieheni ylivertaisuutta ja kilpailla voin vain itseäni vastaan. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sisäistäminen vaati oman aikansa. Myös täydelliseen mieheen suhtautuisin näin. Eiköhän niitä heikkouksiakin kuitenkin tulisi vastaan.