Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Diagnosoi minut.
11.12.2014 |
Olen kasvanut uskonnollisesti eristäytyneessä lahkossa. Jo lapsena koin vahvasti etten kuulu porukkaan enkä täytä vaatimuksia.
Teini-iässä elin kaksoiselämää, ttoinen jalka lahkossa, toinen ulkona. Olin tietoinen siitä, että olin kaunis ja opin käyttämään tätä hyväkseni.
Jätin lahkon parikymppisenä, enkä ole suvustani sen koommin kuullut. Vanhempieni kanssa välit viileät mutta asialliset. Minulta pidetään perheen asiat salassa tiukasti. Kaipaan sukuani ja perhettäni niin että sydämeen sattuu, mutten suostu alistumaan henkiseen kiristykseen. En palaa lahkoon, koska en usko siihen.
En tunne suuria tunteita. En kiinny ihmisiin. Ystävyyssuhteeni katkeavat helposti, enkä sure menetettyjen ystävien perään. Ärsyynnyn helposti ihmisiin, ja löydän negatiivista, syitä "katkaista välit".
Minut nähdään äärimmäisen itsevarmana ja hauskana naisena.
Kun erosin 6 v kestäneestä suhteesta, itkin exän perään 2 viikonloppua ja pääsin asiasta yli. Lähinnä halusin vain koskaa kokemani epäoikeuden mukaisuuden miehelle. En rakastanut miestä, vaikka olin hänen kanssaan. Ex mieheni ei päässyt erosta koskaan yli, vaikka hänen uskottomuutensa johti tähän (syytti minua tunnekylmyydestä, ja petti siksi. Epäilemättä varmasti totta).
Nyt olen parisuhteessa, ja vaikka olen kiintynyt mieheen, en koe että surisin pitkään jos eroaisimme.
Ainoa jota rakastan ja ainoa ihminen koko maailmassa josta välitän on tyttäreni.
Mikä minulla on? En tunne juuri mitään, en välitä oikein kenestäkään, en arvosta juurikaan edes itseäni. Tunnen kiintymystä ihmisiä kohtaan tiettyyn pisteeseen asti, mutta ehdotonta rakkautta en ikinä. En muita kuin lastani kohtaan.
Olenko narsisti?
Kommentit (12)
Et ole. Sulla on vaan tunnelukkoja. Viileillä tunteilla varustettu pärjää paremmin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:55"]
Et ole. Sulla on vaan tunnelukkoja. Viileillä tunteilla varustettu pärjää paremmin. :)
[/quote]
Miten minä saan ne auki? Ja en tiedä edes haluanko avata mitään tunnelukkoja, miten helvetissä pysyn kasassa sitten.
AP
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:53"]Klassinen narsisti! Eli kysymykseesi vastaus: Olet.
t: Psykiatri
[/quote]Psykiatrin olet nähnyt korkeintaan potilaana.
En jaksanu lukee, mutta diagnoosini on hiivatulehdus
Sulla on ongelmia kiintymyssuhteiden solmimisessa, koska luottamuksesi on petetty. Ne ihmiset joiden olisi kuulunut rakastaa sinua eniten tässä maailmassa, pettivät sinut ja valitsivat mieluummin lahkon kuin oman lapsensa, ja sulkivat sinut ulkopuolelle. Narsisti et ole koska rakastat kuitenkin aidosti lastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla vähän samankaltaisia kokemuksia lahkosta ja olen tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus. Pistän pienestä tyytymättömyydestä välit toisiin ihmisiin kokonaam poikki, vailla minkäänlaisia tuskia. Minä kyllä silti tykkään monista ihmisistä ja välillä koen todella suuriakin tunteita. Välillä ei mitään ja haluaisin olla vain yksin. Pikkusiskojani rakastan yli kaiken.
Terapia on auttanut. Narsisti minäkin pelkäsin olevani, mutta vaikka isäni on sellainen, minä en onneksi ole.
Kuka sinulle on sanonut näkevänsä sinut "äärimmäisen itsevarmana ja hauskana naisena" ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole narsisti. "Narsisti siirtää heikkoutensa kanssaihmisiinsä ja paistattelee omassa erinomaisuudessaan."
Harva ihminen luottaa toisiin ihmisiin 100% joten kuulostaa suht normaalilta ettet rakastu helposti/ollenkaan. Se ettet arvosta itseäsi on minusta surullista ja sille kannattaisi tehdä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnelukot my ass.
Miten vois rakastaa muita, jos ei rakasta itseään? Äidinrakkaus on eri asia.
Alue: Aihe vapaa
Klassinen narsisti! Eli kysymykseesi vastaus: Olet.
t: Psykiatri