Miten kihlautuminen vaikutti parisuhteeseesi?

Ei.

Ei, ainut kiva kihlautumisessa oli sormus ja sanoa että ollaan kihloissa, ei se elämä siitä ruusuisemmaksi muutu.

Up

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 12:10"]Ei, ainut kiva kihlautumisessa oli sormus ja sanoa että ollaan kihloissa, ei se elämä siitä ruusuisemmaksi muutu.
[/quote]
Mistä alapeukku?

Menittekö vuoden sisällä kihlauksesta naimisiin?

Minua kiinnostaa. Ollaan kihlautumassa miehen kanssa lauantaina. En tiedä muuttuuko meidän suhteessa joku sen myötä.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 12:13"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 12:10"]Ei, ainut kiva kihlautumisessa oli sormus ja sanoa että ollaan kihloissa, ei se elämä siitä ruusuisemmaksi muutu. [/quote] Mistä alapeukku?

[/quote]

Jotenkin tuli vain olo, että kihlautuminen tarkoittaisi parisuhteen muuttuvan ruusuisemmaksi, vaikka kyse oli lähinnä oman ajattelutavan muutoksista jne.

En ole kihloissa/naimisissa, mutta olen kuullut joidenkin puhuvan yhteenkuuluvuuden tunteesta kihlautuessa ja lopulta naimisiinmennessä.

Mies kosi minua joten kyllä se suhdetta syvensi, tieto siitä että menemme naimisiin. Ja menimmekin noin 3 kk kuluttua kihlauksesta. Hiukan suunnittelematta niin pian koska elämä muuttui siinä kohtaa muutenkin. 

Uskoisin niin, että kihloihin kannattaa mennä vasta sitten, kun tietää ettei mikään muutu. Minkään ei pitäisikään muuttua. Rakkautta ei tule enemmän, eikä ongelmat korjaannu.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 12:03"]

Vaikuttiko kihlautumispäätös tunteisiisi kumppania kohtaan? Tuliko rakkaudesta jotenkin "syvempää", kun lupauduitte toisillenne?

Keskustelua aiheesta!

[/quote]

Alkoi hieman ahdistaa, tuntui että nyt on elämä eletty ja tasainen arki odottaa saman kumppanin kanssa. Ajattelin myös että harmittaa jos vaikka seuraavalla viikolla tuleekin parempi vastaan ja olen kihloissa niin hankalampi alkaa piirittämään.

Ei muuttunut. Me ei mitenkään ihmeellisesti kihlauduttu. Jossain vaiheessa oli vain molemmille selvää että mennään naimisiin. Ei ollut siis kosintaa, juhlaa, sormusta. Sitten vain kyseltiin vuoroin toisiltamme että no milloin me saadaan aikaiseksi mennä naimisiin. Eräänä päivänä sitten varattiin vihkiaika muutaman viikon päähän, eikä se vihkiminenkään mitään muuttanut.

Kihlautuminen tarkoitti meille lupausta naimisiinmenosta ja käytännössä hääjärjestelyiden aloittamista. Häät olivat puolentoista vuoden kuluttua.

Tavallaan se ei muuttanut ainakaan arkea mitenkään, mutta tavallaan se oli askel suhteessamme eteenpäin. Monet kiistävät kihlauksen ja avioliiton muuttavan mitään, mutta meille ne molemmat merkitsevät sosiaalisia instituutioita, joihin liitämme tiettyjä merkityksiä ja odotuksia. Se on tavallaan sopimus siitä, että molemmat voivat rauhallisin mielin rakentaa loppuelämäänsä ja tehdä elämänvalintojansa sen oletuksen pohjalta, että yhdessä ollaan hautaan saakka. Koskee toki taloudellisia päätöksiä, mutta myös muitakin. 

Periaatteessahan noin voi ajatella olevan ilman kihlausta ja avioliittoakin, mutta pidän kihlausta meidän kulttuurissamme ikään kuin viestinä omalle kumppanille siitä, missä vaiheessa kokee suhteen olevan. Kihlaukseen liitettyjä merkityksiä saattaa olla hankala ilmaista sanoin. Kun mies pyytää vaimokseen, tämä voidaan ajatella muidenkin tunteiden konkreettisena osoituksena kuin vain halukkuutena yhteiseen sukunimeen. Joillekin tietysti kihlaus ei merkitse mitään muuta kuin sormusta, mutta meitä perinteisemminkin ajattelevia ihmisiä vielä on.

Meidän tapauksessamme kihlaus lisäsi molempien varmuutta siitä, että kumppani on valmis lisäämään panoksia. Toki tunsimme arjessamme toistemme rakkauden ja olimme suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta ja puhuneet kauniisti tunteistamme, mutta konkreettinen toiminta oli sykähdyttävä kokemus molemmille ja lähensi meitä.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 12:34"]

Kihlautuminen tarkoitti meille lupausta naimisiinmenosta ja käytännössä hääjärjestelyiden aloittamista. Häät olivat puolentoista vuoden kuluttua.

Tavallaan se ei muuttanut ainakaan arkea mitenkään, mutta tavallaan se oli askel suhteessamme eteenpäin. Monet kiistävät kihlauksen ja avioliiton muuttavan mitään, mutta meille ne molemmat merkitsevät sosiaalisia instituutioita, joihin liitämme tiettyjä merkityksiä ja odotuksia. Se on tavallaan sopimus siitä, että molemmat voivat rauhallisin mielin rakentaa loppuelämäänsä ja tehdä elämänvalintojansa sen oletuksen pohjalta, että yhdessä ollaan hautaan saakka. Koskee toki taloudellisia päätöksiä, mutta myös muitakin. 

Periaatteessahan noin voi ajatella olevan ilman kihlausta ja avioliittoakin, mutta pidän kihlausta meidän kulttuurissamme ikään kuin viestinä omalle kumppanille siitä, missä vaiheessa kokee suhteen olevan. Kihlaukseen liitettyjä merkityksiä saattaa olla hankala ilmaista sanoin. Kun mies pyytää vaimokseen, tämä voidaan ajatella muidenkin tunteiden konkreettisena osoituksena kuin vain halukkuutena yhteiseen sukunimeen. Joillekin tietysti kihlaus ei merkitse mitään muuta kuin sormusta, mutta meitä perinteisemminkin ajattelevia ihmisiä vielä on.

Meidän tapauksessamme kihlaus lisäsi molempien varmuutta siitä, että kumppani on valmis lisäämään panoksia. Toki tunsimme arjessamme toistemme rakkauden ja olimme suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta ja puhuneet kauniisti tunteistamme, mutta konkreettinen toiminta oli sykähdyttävä kokemus molemmille ja lähensi meitä.

[/quote]

Hyvin kirjoitettu, olen samaa mieltä!

No ei tietenkään kihlautuminen vaikuta suhteen laatuun mitään. Sehän on vain lupaus naimisiin menosta. Myöskään naimisiin meno ei muuttanut suhdetta mitenkään.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 12:21"]

En ole kihloissa/naimisissa, mutta olen kuullut joidenkin puhuvan yhteenkuuluvuuden tunteesta kihlautuessa ja lopulta naimisiinmennessä.

[/quote]

Ei vaan kihloihin ja naimisiin mennään siksi kun tunnetaan kuuluvan yhteen, ei päinvastoin.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 12:40"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 12:21"]

En ole kihloissa/naimisissa, mutta olen kuullut joidenkin puhuvan yhteenkuuluvuuden tunteesta kihlautuessa ja lopulta naimisiinmennessä.

[/quote]

Ei vaan kihloihin ja naimisiin mennään siksi kun tunnetaan kuuluvan yhteen, ei päinvastoin.

[/quote]

Niin niin, että kihlautuminen ja lopulta naimisiinmeno lisää sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Enkä ajattele sitä "vain lupauksena naimisiinmenosta", kuten tuolla edellä todettiin vaan sitoutumista.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 12:25"]Uskoisin niin, että kihloihin kannattaa mennä vasta sitten, kun tietää ettei mikään muutu. Minkään ei pitäisikään muuttua. Rakkautta ei tule enemmän, eikä ongelmat korjaannu.
[/quote]

Mun mielestä kihlautua kannattaa siinä vaiheessa kun tietää että kaikki tulee ihan varmasti muuttumaan moneen kertaan mutta että tämä on se ihminen kenen kanssa haluaa ne kaikki muutokset käydä läpi.
Ei ihmekään että avioerotilastot on tuollaiset jos oletetaan että mikään ei muutu..

up

Kyllä siinä sellainen kahlittu olo tulee, ikävältä näyttää myös rusketusraita sormessa jos unohtuu sormus pidemmäksi aikaa sormeen.
Ja turha rahanmeno tietysti vitutti.