Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko masentunut vai kusipää
11.12.2014 |
Olen jatkuvasti allapäin tai hieman kireä. Huudan lapselle, joka on uhmaiässä ja koettelee muutenkin hermoja jatkuvasti. Olen ollut pari kk työttömänä, työnhaku tympii ja tuntuu etten kelpaa ikinä mihinkään. Olen surullinen, sillä miehen kanssa on mennyt huonosti enkä saa edes ottaa mitään lemmikkieläintä seurakseni. Tuntuu, ettei minulla ole mitään enkä voi saavuttaa mitään. Minulla on ikäisekseni suht hyvä koulutus ja todella hyvääkin työkokemusta, mutta valmistuin juuri kun lama alkoi ja koko työurani, n.6v on ollut pelkkää laskusuhdanteessa elämistä ja pätkätyöstä toiseen kituuttamista.
Sanomattakin on selvää, etten ole yhdessä lapseni isän kanssa, vaan lapseni isä jätti minut jo melkein kaksi vuotta sitten. Häntä kiinnosti enemmän oma elämä ja oman itsensä hemmottelu, kuin perhe-elämä minun kanssani, vaikka olin hänelle rakastava, huolehtiva ja ahkera vaimo. En ole edes ruma vaan ihan soma ja sopusuhtainen. Hän vain poltti minut loppuun ja jätti sitten selviämään lapsen kanssa melkein omine nokkineni. Tuntuu etten ole vieläkään päässyt yli siitä pettymyksestä täysin ja siitä tunteesta minkä hän minulle jätti.
Nykyinen parisuhde masentaa, sillä se ei ole lupauksista huolimatta edennyt mihinkään. Tällekin miehelle olen antanut suurinpiirtein kaikkeni, melkein aina laitan ruoatkin eteen. Seksiä on tarpeeksi ja se on kummallekin hyvää.
Yleisesti ottaen "Se jokin" vain puuttuu minusta. Minussa ei ole yksinkertaisesti mitään, miksi kukaan mies tai työpaikka haluaisi lopulta "pitää minusta kiinni". En tiedä miksi olen näin epähaluttava ja epärakastettava ja miten voisin muuttua paremmaksi ihmiseksi.
Olen nykyään melkein joka päivä surullinen ja itku on herkässä. Elämällä ei ole minulle mitään tarkoitusta, ja se tuntuu todella vastenmieliseltä.
Kommentit (11)
Tuskinpa kumpaakaan. Sinulla on ollut vaan stressiä ja vaikeuksia, kokemasi tunteet on täysin luonnollinen reaktio niihin. Sinulla on syytä surra ja suret. Se ei ole sairaus, ellei sitten tilanteeseen jää vuosikausiksi kiinni sittenkin kun surkeaa aiheuttavaa oloa aiheuttavat tilanteet ja olosuhteet on poistuneet.
Ole nyt kuitenkin varovainen sen kanssa, että alkaisit syyttää kaikista vaikeuksistasi itseäsi ja huonouttasi. Lama on totta, etkä ole itse aiheuttanut työttömyyttäsi. Lasten uhmaikä on usein raskasta, ja useimmat on jossain vaiheessa kireitä ja ei ihan omia itsejään. Lapsesi isän jättämiseenkään sinä et ole syyllinen, sillä eihän syy sinussa ollut vaan kuten sanot, miestä kiinnosti enemmän oman itsen hemmottelu kuin lapsiperhe-elämä kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 10:46"]
Masentunut. Ota se lemmikki.
[/quote]
Ottaisin koska tahansa mutta mies ei anna ottaa sitä. Piristyisin tosi paljon kun saisin jotain uutta tähän elämään ihan minua varten, kun tuntuu että viime vuodet olen vain elänyt muita varten ja antanut muille silloinkin kun en olisi jaksanut. Lemmikin hoivaaminen ja sen pehmeän turkin paijaaminen olisi just sitä mitä kaipaan. :( Minulla olisi oma kaveri ja harrastus tässä maailmassa. Mies sanoi että aloita joku harrastus jossain kodin ulkopuolella, mutta kun minua ei todellakaan kiinnosta. Hän kuitenkin toivoo, että menisin jonnekkin salille takapuoltani kyykkäämään. :( Ei ole minun juttuni.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 10:48"]
Tuskinpa kumpaakaan. Sinulla on ollut vaan stressiä ja vaikeuksia, kokemasi tunteet on täysin luonnollinen reaktio niihin. Sinulla on syytä surra ja suret. Se ei ole sairaus, ellei sitten tilanteeseen jää vuosikausiksi kiinni sittenkin kun surkeaa aiheuttavaa oloa aiheuttavat tilanteet ja olosuhteet on poistuneet.
Ole nyt kuitenkin varovainen sen kanssa, että alkaisit syyttää kaikista vaikeuksistasi itseäsi ja huonouttasi. Lama on totta, etkä ole itse aiheuttanut työttömyyttäsi. Lasten uhmaikä on usein raskasta, ja useimmat on jossain vaiheessa kireitä ja ei ihan omia itsejään. Lapsesi isän jättämiseenkään sinä et ole syyllinen, sillä eihän syy sinussa ollut vaan kuten sanot, miestä kiinnosti enemmän oman itsen hemmottelu kuin lapsiperhe-elämä kanssasi.
[/quote]
Kiitos sanoistasi. Uhmaikäinen lapsi tosiaan osaa olla tosi rankka. Huomaan usein olevani kohtuuttoman ankara hänelle, kun itselläni on paha olla, enkä millään jaksaisi sitä hänen itsekeskeistä "mä haluan, mä haluan, mä haluan"-jankkaamista. :(
Sitä vaan en meinaa tässä elämässä jaksaa, että tuntuu että viime vuosina on käynyt paljon vastoinkäymisiä, ja en oikeasti jaksa ajatellakaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Olen normaalisti ollut positiivisesti ajatteleva ja antanut elämän kantaa, mutta nyt viimeisimmän työttömyysjakson aikana olen menettänyt täysin positiivisuuteni. Sekin on syönyt, että uusi suhde on ollut hyvin myrskyisä eikä tosiaan ole edennyt. Uuden suhteen alkuaikoina oloni oli paljon parempi, kun uskoin kaiken olevan meille mahdollista. Nyt kun uudessä suhteessa on ollut vaikeaa, on myös vanhan parisuhteen kummitukset nousseet uudestaan mieleen lannistamaan.
Sinun pitää innostua elämästä. Nyt tarvitaan ponnistus ja uusi suunta. Harrastatko? Muuta ajattelua positiivisempaan suuntaan. Mistä olet kiinnostunut? Mistä.olet kiitollinen?
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 10:46"]
Masentunut. Ota se lemmikki.
[/quote]
Ottaisin koska tahansa mutta mies ei anna ottaa sitä. Piristyisin tosi paljon kun saisin jotain uutta tähän elämään ihan minua varten, kun tuntuu että viime vuodet olen vain elänyt muita varten ja antanut muille silloinkin kun en olisi jaksanut. Lemmikin hoivaaminen ja sen pehmeän turkin paijaaminen olisi just sitä mitä kaipaan. :( Minulla olisi oma kaveri ja harrastus tässä maailmassa. Mies sanoi että aloita joku harrastus jossain kodin ulkopuolella, mutta kun minua ei todellakaan kiinnosta. Hän kuitenkin toivoo, että menisin jonnekkin salille takapuoltani kyykkäämään. :( Ei ole minun juttuni.
[/quote]
Toistan: Ota se lemmikki. Olet selvästi sen tarpeessa.
Anna miehen suuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiassa voisit pohtia näitä asioita, siitä voisi olla iso hyöty. Lisäksi jos nämä mielialaoireet ovat yhtäkkiä alkaneet ja on väsymystä, niin tarkista kilpirauhasarvot, myös alakanttinen t4v voi merkitä vajaatoimintaa, vaikka tsh olisi normaali. Tai tsh vain hieman koholla niin tulee jo mielialaoireita.
Nauti lapsesi seurasta, saat häneltä varmasti iloa ja onnea, vältä stressiä ja harrasta liikuntaa, se auttaa mieleen ja omega 3 rasvahapot ovat tärkeitä mielelle myös.
tsemppiä ap! tuo miten näät itsesi ja jatkuva ärtymys saattavat viitata hyvinkin masennukseen. tilaa aika vaikka terveyskeskuksen mielenterveyden sairaanhoitajalta, käy juttelemassa niin saat apua jaksamiseen. onhan sulla ollut vastoinkäymisiä niin ei masennus mahdottomuus ole. jos itse tunnet, että nykyinen parisuhde masentaa kuten sanoit, niin mieti kannattaako sitä jatkaa. olisko kuitenkin helpompi jatkaa lapsen kanssa kahdestaan? koira toki piristäisi ja antaisi paljon iloa, mutta tuo myös paljon lisätyötä ja vastuuta. jaksaisitko juuri tässä tilanteessasi? nää ei ollut tarkoitettu neuvoksi, itse elämäsi tiedät parhaiten. mutta nää oli ajatuksia, jotka mulle heräs sun aloituksen pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 11:17"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 10:46"]
Masentunut. Ota se lemmikki.
[/quote]
Ottaisin koska tahansa mutta mies ei anna ottaa sitä. Piristyisin tosi paljon kun saisin jotain uutta tähän elämään ihan minua varten, kun tuntuu että viime vuodet olen vain elänyt muita varten ja antanut muille silloinkin kun en olisi jaksanut. Lemmikin hoivaaminen ja sen pehmeän turkin paijaaminen olisi just sitä mitä kaipaan. :( Minulla olisi oma kaveri ja harrastus tässä maailmassa. Mies sanoi että aloita joku harrastus jossain kodin ulkopuolella, mutta kun minua ei todellakaan kiinnosta. Hän kuitenkin toivoo, että menisin jonnekkin salille takapuoltani kyykkäämään. :( Ei ole minun juttuni.
[/quote]
Toistan: Ota se lemmikki. Olet selvästi sen tarpeessa.
Anna miehen suuttua.
[/quote]
Näinpä. Tai tee edes jotain sille, mikä sinua ulkomaailmassa ahdistaa. Älä ainakaan mene lääkärille ja hae jotain nappireseptiä, jolla voit peittää luonnolliset pettymyksen ja surun tunteesi, ja jatkaa epätyydyttävässä elämäntilanteessa niiden voimin.
Mieti nyt ihan kunnolla eism. tuo parisuhde, että onko se sen arvoinen että se kannattaa säilyttää. Ja jos päätät jäädä siihen, niin älä anna enää miehen määrätä kaikkea, vaadi tilaa ja oikeuksia. Yritä aktivoitua työnhaun suhteen ja psyykata itsesi ulos toivottomuuden tunteesta - sinulla on parempi olo kun teet jotain, silti vaikket pääsisikään, kuin jos vain surkuttelet itseäsi ja ajattelet etten varmaan ikinä pääse töihin enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennukseen pitää todellakin hakea apua, muuten se voi pahentua kohtalokkaaksi. Vastuuntunnotonta nro 11 käskeä olla menemättä lääkäriin. Tuollaista paskaa ei tarvitse kenenkään uskoa.
Itsellänikin on nyt pieni kisukuume, mietin kuitenkin onko minulla oikeasti resulsseja sen kunnolliseen hoitoon.
Pentele kun vieläkin vihastuttaa tuo kommentti jossa kielletään lääkäriin meno!!! Olen itsekin luonnonmukaisten ja huuhaa hoitojen sekä selfhelp-oppaiden suurkuluttaja, mutta joku järki pitää olla aina mukana.
Alue: Aihe vapaa
Masentunut. Ota se lemmikki.