Miten te pidätte kotinne siitinä?

Ei siinä muu auta kun joka päivä tehdä vähän eikä päästää kaaosta pääkke. Js tärkeää on jakaa tehtäviä perheenjäsenten kesken.

Mä olen yrittänyt tehdä vähän joka päivä mutta sitten se vaan kaatuu ja loppuu. Töissä on raskempaa tai muuta kiirettä. Olen yrittänyt saada miestä ja lapsia tekemään myös mutta huonosti. Lapsia joutuisi nykyään lahjomaan. Mies on myöhään töissä eikä oikein jaksa sen jälkeen. On vaan vaikea saada heitä mukaan innostumaan. Mies kyllä siivoaa keittiötä ja imuroi ym mutta ei joka päivä tai silloin kun haluan.

ap

Siivoamalla päivittäin. Lapset mukaan niin oppivat nekin. Meillä 4 vuotias siivoaa aina huoneensa leikkien jälkeen ja muutenkin korjaa jälkensä. Meillä ainoastaan mies jättää kaiken lojumaan.

Olen pahoillani puolestasi. Se on ikävä kierre, kun on valmiiksi masentunut eikä voimat riitä siistimiseen ja muun perheen vastuuttamiseen, ja sitten taas sotku ympärillä lisää sitä masennusta entisestään.

Itse olen opettanut lapset niin, etteivät enää "unohda" tuollaisia perusasioita. Oppi ei ole ollut kovin tehokasta, jos aina "unohtuu" siivota omat sotkut. Entä puoliso? "Unohtaako" hänkin?

Jos saat sen verran itseäsi niskasta kiinni, ota perheen kanssa asia puheeksi oikein tosissasi. Kerro, ettei tämä voi jatkua näin. Et jaksa enää olla ainoa, joka vastaa siisteyden ylläpidosta.

Lapsille teet tehtävälistat, joissa on säännöt mukana: syön vain keittiön pöydän ääressä. Vien omat astiani koneeseen. Pyyhin murut jäljiltäni.
Harjoitelkaa näitä ihan käytännössä. Kovat sanktiot jos ei noudata sovittua, palkkio kun hommat on hoidettu.

Jos nyt on tilanne ettet jaksa niin anna olla, siivoat kun pystyt/jaksat. Eiköhän sinun elämässä ole nyt jotain tärkeämpää kuin siisti koti.

Ap:n olisi kannattanut jo pienestä opettaa lapsien korjaamaan jälkensä. Myöhäistä se on kymmenen vuotiasta enää muuttaa kun on oppinut että vain äiti siivoaa.

Meillä lapset jo 9 ja 10 v ja en ole jaksanut opettaa. Nykyään siivoavat vain lahjonnalla ym. mikään kiristys tai muu ei auta. Ei vaan jaksa sitä tinkaamista. Sitäpaitsi meille tulee koulun jälkeen suoraan lapsia vaikka olen kieltänyt. Sitten kun on kavreita niin eivät suostu siivoamaan. Olen vain heittänyt jo pyyhkeen kehään..tuntuu mahdottomalta. En saa lapsia siivoamaan omaa huonettaan edes joka päivä. Ollaan varmaan miehen kanssa äärettömän laiskoja ja mkavuuden haluisia ja lapset oppineet sen meiltä. =(

ap

Jos teette pitkää työpäivää, lapset on pakko opettaa siistimmiksi. Ja moni käyttää siivouspalveluita, jos oma työ vie paljon aikaa ja energiaa.

Tuntuu, että päästät lapset liian helpolla.

Onko teillä siis lapset, joille "ei mahda mitään"? Näitä näkee työssäni peruskoulussa jatkuvasti. "Kun ei se halua", vanhemmat selittävät silmät suurina. Siinä sitten aloitetaan lspsenkasvatuksen aakkosista.

Sotku ei ehkä ole pulmistanne pahin.

Ei se pysy siistinä jos ei siivoa. Paitsi jos asuu yksin, silloin ei tarvitse kuin ehkä kerran viikossa siivota kunnolla. Meillä ei miestä asu, mutta poika on opetettu pienestä pitäen pissimään istualtaan, korjaamaan jälkensä, astiat astianpesukoneeseen, pyykit pyykinpesukoneseen jne.jne. Eli ihan perusjuttuja joita jokaisen ihmisen tulee tajuta ja osata.

Ainoastaan tytön kanssa tämä on ollut vaikeaa, mutta en luovuta. En voi itse asua sotkuisessa kämpässä, joten siivoan vaikka sitten töitten jälkeen, vaikka olisin kuinka väsynyt.

Olen tullut siihen tulokseen, että toiset on luonnostaan siistejä ja toiset sottapyttyjä.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 13:52"]

Ap:n olisi kannattanut jo pienestä opettaa lapsien korjaamaan jälkensä. Myöhäistä se on kymmenen vuotiasta enää muuttaa kun on oppinut että vain äiti siivoaa.

[/quote]

Niin olisi pitänyt, tiedän sen. Sairastuin ja jotenkin se vaan jäi. Olisi pitänyt myös saada siistimpi mies joka siivoaa jälkiään. Olisi pitänyt myös asua siistimmässä kodissa jossa äiti ja isä olisivat laittaneet siivoamaan säännöllisesti. Meillä äiti siivosi ja minä siivosin vain oman huoneeni. Miehelläni myös niin. Mutta nyt mennyt huonompaan suuntaan kun omat lapsemme eivät siivoa edes huoneitaan kuin pakosta.

ap

No kenen tehtävä olisi katkaista tämä sotkun kierre? Haluatko että lapsesi kahlaavat polkusonnassa kun muuttavat omiin koteihinsa? Miten olisi vanha kunnon petheneuvottelu? Ei ole myöhäistä aloittaa lasten kasvatustyötä vieläkään. Ja voiko miehen kanssa puhua vakavasti? Näytä vaikka tämä keskusteluketju hänelle. Kai hänellä jotain empatiakykyä on?

No siis itse viihdyn siistissä kodissa ja en ole sottapytty. Korjaan jälkeni. Mutta sen ylläpitäminen vaan on vaikeaa jos muut ei tee niin. Ja en ole ollut expertti kasvattamisessa eikä ole miehenikään ollut. En sitten osaa enää arvioida miten meidät on kasvatettu?

ap

Aloita pienillä teoilla, esimerkiksi kaikki petaa sängyt aamuisin, jokainen vie kaikki pyykit koriin, eteinen pidetään siistinä tms. Ensin yksi asia kuntoon ja sitten lisää, vähitellen nurkat alkavat olla järjestyksessä. Viikonloppuisin jokainen siivoaa yhden laatikon tai kaapin jne. Sitten kun tavoite on tehty siltä erääniin voi hyvillä mielin tehdä sitten jotain muuta. Ei kannata tuijottaa vuorta edessä kun kuitenkin voi ottaa vain askeleen kerrallaan. Kuinka paljon huonommaksi tilanne voi mennä? 

Onko siis niin, ettei ap aio edes yrittää alkaa kasvattaa lapsistaan edes perussiistejä?

Sitten ei ole muuta keinoa kuin tehdä sopimus siivousfirman kanssa.

Onko sulla, ap, lääkitys? Ei se ihan normaalia ole, ettei jaksa mitään.

Huolestuttaa eniten se, ettet "jaksa tingata" lastesi kanssa. Lasten ei siis tarvitse noudattaa mitään sääntöjä, koska sinulla ei ole voimia pitää niistä kiinni? Mikä on puolison vastuu? Olet kuitenkin toipilas, ja voisi olettaa että puoliso sinua tukee.

Onko mahdollista ottaa ensin mies vakavaan puhutteluun ja sitten käydä asiat läpi koko perheellä? Eihän tuo ole mitään elämää! Tuskin lapsetkaan nauttivat siitä, ettei kukaan voi/jaksa/halua laittaa heille rajoja.

Yritä ap vain sitkeästi saada lapset korjaamaan omat jälkensä, samoin ukkosi. Ruokapöytä aina tyhjäksi ja omat astiat astianpesukoneeseen saakka. molemmille lapsille joku oma pieni kotityö, jonka joutuvat tekemään. Toinen voisi vaikka tyhjentää astianpesukoneen, toinen viikata pyykkejä ja viedä ne jokaisen sängylle odottamaan kaappiin pistämistä.

Ja ehtona sille että saa penniäkään viikkorahaa, tai peliaikaa pleikkarilla yms. on Se että nuo työt on tehty.

Lapset on lapsia, joten eivät varmastikaan tee noita hommia aina kiltisti, mutta sitten vaan toteutat heti uhkauksen. Vähän pakko aloittaa nyt tuo viimeistään, jos meinaat saada tilanteen paremmaksi.

Ei ole helppoa, jos mies on lasten tasolla noissa kotihommissa, mutta ehkä kunnon ärjäisy voisi tehoa. Minulla on ukko rapalaiska kotitöissä, mutta kunnon raivarit pistää vähäksi aikaa puhtia. Nyt ole päättänyt palkata siivoojan ,jonka maksaa mies, koska hänen osuutensa meillä pissii.

Jos ei muu auta, raha voi puhua: ilmoita, että koska sinä olet ainoa, joka teillä siivoaa, muiden osuutta kompensoimaan palkataan siivooja. Mies maksaa puolet ja lasten viikkorahoista/harrastuksiin varatuista rahoista/muihin lasten ostoksiin varatuista rahoista otetaan loput. Ja harrastus todella myös lopetetaan tai vastaavasti peli-, lelu-, vaate-, leffa- tai mitkä tahansa lasten kuluerät pienennetään siivouslaskua vastaavalla summalla.

Teen joka päivä vähän kotitöitä, esim. puolessa tunnissa saa jo paljon aikaan: Lataa astianpesukoneen ja pyykkikoneen täyteen ja käyntiin, siivoaa vessat, lakaisee eteisen... Minulla on myös tapana aina siivota ruoanlaiton lomassa ja syömisen jälkeen tiskaan paistinpannut suun muut, joita ei voi pestä koneessa ja muut tiskit koneeseen, lisäksi pyyhin vieä lopuksi keittiön tasot ja lieden. Meillä on myös sellainen automaattippölyimuri ja se on tosi näppärä. Oikeastaan pyyhin sitten vain pölyjä  ja vaihdan lakanat ja pesen kylppärit siivouspäivänä. Lattiat moppaan kuukauden parin välein.

Laitamme tavarat paikoilleen käytön jälkeen.

Ei sitä sotkua tule, jos ei sotke.