Muistavatko vanhemmat, miten paljon aikaa ja energiaa lapsettomalla on?

Minä koen niin, että perhe on niin iso voimavara, että olen energisempi ja tehokkaampi kuin ennen lapsia. Esimerkiksi; lapsettomana olisin himmaillut koko sunnuntain. Käyttänyt ehkä koiraa pitkällä lenkillä. Nähnyt kavereita. Lojunut miehen kanssa sohvalla katsomassa telkkaria.  Se oli ihanaa elämää, mut en ollut mitenkään erityisen energinen (en ole nytkään, mut energiaa on enemmän.)

Nyt tänään olen jo hoitanut isänpäivähulinat, lapset, kodin, lemmikit, nähnyt naapureita, palauttanut pari koulutehtävää jne. Kun aikaa on vähän on pakko tehdä eikä miettiä, ja silti mulla on sitä aikaa niin paljon, että ehdin roikkua av:llä. ;) Jos ennen oli ihan pakkopullaa tehdä opintoja sunnuntaina, koska oli hauskempaakin tekemistä,  niin nyt se tuntuu luksukselta kun miettii mikä työmaa odottaa oven takana, ja kuinka ihanan rauhallista on vaan olla työhuoneessa naputtelemassa esseetä. 

En ole energinen, ja se on yksi syy, miksen ole halunnut lapsia. Työpäivät vievät mehut tehokkaasti. Lapsellisissa joskus ärsyttää, että he liiankin hyvin muistavat entisen elämänsä ja ajattelevat että se lapseton on täsmälleen samanlainen kuin he 25-vuotiaina bilehileinä. Tietysti kohta joku tulee sanomaan, että minäpä olin lapseton 39-vuotiaaksi ja tiedä täsmälleen millaista sinulla on. Et tiedä. Olen oma yksilöni, ajatukseni, kokemukseni, luonteeni ja tilanteeni on erilainen kuin jollain toisella.

Kaikki on jotenkin niin suhteellista. Lapsettomana oli enemmän aikaa, mut silti sitä ei TUNTUNUT olevan enemmän, aina oli kuitenkin johonkin kiire, oli töitä, piti ehtiä kuntoilemaan, kauppaan, piti nähdä sitä ja tota kaveria, oli illanviettoa ja matkojen suunnittelua. Välillä aika meni vain haahuiluun eikä saanut oikein mitään aikaan ja hommat kasautui. Kaamosmasis iski ja haahuili puoli päivää teemättä mitään. Olo ei aina ollut energinen, todellakaan, vaikka sai nukkua niin paljon kun halusi. Lapsen kanssa on oppinut tehokkaksi, koska on pakko, jos haluaa saada kaiken tehtyä. Nukun sen 7-8 h yössä, sit ylös eikä sänkyyn jäädä koko aamuksi loisimaan. Aamupalat ja muut aamutoimet, ylös ja ulos, hommiin. Saan aikaiseksi enemmän, ehkä olen energisempi tosiaan kuten joku kuvasi. Saan kaiken tarvittavan tehtyä ja silti aikaa jää ihan tarpeeksi myös itselle, kavereiden näkemiselle, harrastuksille (meillä 1 lapsi ja mies hoitaa myös oman osansa). Tuntuu, että nykyään saan tehtyä melkein sen kaiken saman kuin lapsettomanakin, ja siihen päälle vielä hoidettua lapsen (puoliksi miehen kanssa), pelkästään se turha haahuilu on jäänyt pois. 

Minusta se kohta listasta "ennen lapsia et tiennytkään" uppoaa loistavasti, jossa on siitä, että ennen lapsia et tiennytkään, kuinka laiska olit. Se on niin totta. Kyllä lapsista, erityisesti pienistä, on niin jumalattomasti työtä, että sitä lapsetoman elämän raskautta ja kiirettä ihmettelee.

Minä olen aina ollut laiska, eli en ole mikään urheilija, joten ei mulla ole mitään kauheaa engergiaa ollut koskaan. Lukemista ja telkkarin katsomista vapaa-ajalla, jotain harrastusta aina välillä kodin ulkopuolellakin, mutta ei mitään rasittavaa. Ihan samat harrastukset on nyt kuin ennen lapsen syntymää, esikoinen on jo muutaman vuoden asunut omillaan, nuorimmaiset on alle kouluikäiset kaksoset. Kun esikoinen oli alakoululainen mulla oli oma firma, ja lapsi oli mun vanhempien luona lähes kokonaan koulun loma-ajat, mulla kun ei yrittäjänä mitään paria päivää pidempiä lomia ollut, esikoinen pääsi kesälomareissuille aina isovanhempien ja mun nuorempien sisarusten kanssa. Omaa aikaa mulla on ollut aina, mutta en ole sitä käyttänyt mihinkään erikoiseen, ei mulla ole koskaan ollut rahaa mihinkään erikoisiin matkoihin kun olen suurimman osan aikuista elämääni ollut työtön, yrittäjä tai pätkätöissä. Kun asui Helsingissä oli aikoinaan varaa käydä jouluostoksilla laivalla Tallinnan Mustamäentorilla, mutta nyt kun asuu satojen kilometrien päässä laivoista ei ole varaa lähteä, se matkustaminen junallakin on tympeää.

Tänään olen lasten takia tehnyt tasan yhden asian, kävin pyyhkimässä toisen pojan pyllyn, todella rasittavaa. Kyllä mun aikaa ja energiaa vie työ eniten, mutta olen huomannut että jostain kumman syystä saan kotonakin tehtyä jopa enemmän kotitöitä nyt kun olen töissä taas vuosien työttömyyden jälkeen. Aamuheräämiset on aina olleet vaikeita. Muuten perheellisen elämän ja sinkun elämän ero on varmaan eniten pyykin määrässä ja ruuanlaiton määrässä, mies hoitaa nykyään tiskit ja imuroinnin ja lattioiden pesun, kissojen hoitamisen ja roskien viennin. Mies vaikuttaa aika paljon mun elämään, jopa kissat vaikuttaa, olisihan se vähän erilaista elää ihan yksin. Tosin vaikka eläisin yksin, niin silti kävisin töissä, ja illat istuisin tämän koneen ja telkkarin ääressä... korkeintaan vähän kotitöitä siinä sivussa.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:56"]

Opiskelin uuden ammatin amk:ssa perheellisenä ja ihmettelin minkälaisia vätyksiä nuoret lapsettomat ovat. Uupuivat jo siitä opistkelusta, vaikka ei ollut edes perhettä hoidettavana.

[/quote]

Sama. Mulla oli vielä pitkäaikaissairas lapsi ja moni päivitteli, että miten sinä jaksat. Mitäs jaksamista siinä oli, organisoi vain asiat oikein. Työn ohessa siis, kahtena iltana viikossa oli lähiopetusta. Kun ei ehdi valittaa, on aikaa ja energiaa vaikka mihin. 

Jotenkin aina olen ajatellut että minulla olisi enemmän energiaa (hyvässä) parisuhteessa ja (terveiden) lasten kanssa. Tiedän että lastenhoito on rankkaa eikä vanhemmuudesta saa lomaa, mutta ei saa lomaa sinkkuudestakaan eikä siitä aiheutuvista huolista, yksinäisyydestä, (tahattoman) lapsettomuuden ja sinkkuuden aiheuttamista negatiivisista tunteista jne.

Jos on elänyt huoletonta opiskeljabilenuoruutta kivan poikaystävän kanssa ja sitten parikymmenentä vuotta myöhemmin on parin taaperon yksinhuoltaja, tai ainakin riitaisassa parisuhteessa, ja muutenkin kaikki päin helvettiä - silloin tietysti tuntuu että lapsettomana oli enemmän aikaa ja energiaa. Toisaalta parikymppisillä lienee ihan luonnostaankin enemmän energiaa kuin nelikymppisillä.

Miksi lapsettomat kuvittelevat sen rasittavan vauva-ajan jatkuvan ikuisesti? Ja lapset pärjää koululaisina kyllä kotona yksin sen aikaa kun äiti käy lenkillä tai mitä nyt haluaakin harrastaa, ei niitä lapsia tarvi 24/7 vahtia kun ovat jo isoja. Jotkut toki tekevät sen virheen että tekevät lapsia pienellä ikäerolla monta, ja siinä menee sitten vuosia siitä hässäkässä kun on monta vaippapyllyä. Ja sitten hirttävät itsensä lasten harrastusten takia, kun aina pitää kuskata, no sekin on ihan oma valinta. Minä en ole esikoista pahemmin kuskannut, pahimpien pakkasten aikaan vein autolla jos halusi johonkin mennä, muuten sai kyllä mennä pyörällä, ja myöhemmin skootterilla. Nuorimmaiset ei vielä pahemmin harrasta, mutta en kyllä ala niitäkään kyllä kuskaamaan jatkuvasti, jos maksan jostain harrastuksesta, saavat kyllä pyörällä mennä tai olla menemättä.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 14:41"]

Jotenkin aina olen ajatellut että minulla olisi enemmän energiaa (hyvässä) parisuhteessa ja (terveiden) lasten kanssa. Tiedän että lastenhoito on rankkaa eikä vanhemmuudesta saa lomaa, mutta ei saa lomaa sinkkuudestakaan eikä siitä aiheutuvista huolista, yksinäisyydestä, (tahattoman) lapsettomuuden ja sinkkuuden aiheuttamista negatiivisista tunteista jne.

Jos on elänyt huoletonta opiskeljabilenuoruutta kivan poikaystävän kanssa ja sitten parikymmenentä vuotta myöhemmin on parin taaperon yksinhuoltaja, tai ainakin riitaisassa parisuhteessa, ja muutenkin kaikki päin helvettiä - silloin tietysti tuntuu että lapsettomana oli enemmän aikaa ja energiaa. Toisaalta parikymppisillä lienee ihan luonnostaankin enemmän energiaa kuin nelikymppisillä.

[/quote]

Jäi sanomatta vielä, että vaikka lapset vievät paljon energiaa, niin eivätkö ne ole myös suuri voimavara, ylpeyden aihe yms? Ainakin välillä.

2

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 14:41"]

Miksi lapsettomat kuvittelevat sen rasittavan vauva-ajan jatkuvan ikuisesti? Ja lapset pärjää koululaisina kyllä kotona yksin sen aikaa kun äiti käy lenkillä tai mitä nyt haluaakin harrastaa, ei niitä lapsia tarvi 24/7 vahtia kun ovat jo isoja. Jotkut toki tekevät sen virheen että tekevät lapsia pienellä ikäerolla monta, ja siinä menee sitten vuosia siitä hässäkässä kun on monta vaippapyllyä. Ja sitten hirttävät itsensä lasten harrastusten takia, kun aina pitää kuskata, no sekin on ihan oma valinta. Minä en ole esikoista pahemmin kuskannut, pahimpien pakkasten aikaan vein autolla jos halusi johonkin mennä, muuten sai kyllä mennä pyörällä, ja myöhemmin skootterilla. Nuorimmaiset ei vielä pahemmin harrasta, mutta en kyllä ala niitäkään kyllä kuskaamaan jatkuvasti, jos maksan jostain harrastuksesta, saavat kyllä pyörällä mennä tai olla menemättä.

[/quote]

Lapsista on vastuuta, vaivaa ja murhetta vielä pitkään vauva-ajan jälkeenkin. Itse asiassa vauvan hoitaminen on hyvin yksinkertaista verrattuna vaikkapa esiteini-ikäiseen.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 13:20"]

Kysymyksen voisi muotoilla myös, että muistatko kuinka paljon energisempi/vähemmän uupunut olit aikaa ennen lapsia?  Tai jos nyt tällähetkellä lapset olisivatkin yhtäkkiä jo aikuisia ja saiist kaiken ajan taas itsellesi. Ah, autuutta. Se olisi niiiin ihanaa.

Varmasti olisin kiireinen, mutta se ei uuvuttaisi samalla tavalla, kuin velvollisuudet mitä lapset tuovat.

Harrastuksissa olisi aikaa ja energiaa käydä, ulkona syömässä, teatterissa, nähdä ystäviä. Siitä saisi vain lisää puhtia elämään. Toisin kun lasten hoito. Siitä et itsellesi saa mitään virkistystä vaikka käytät suurimman osan ajastasi siihen.

[/quote]

Tämä saa kuulua kategoriaan "Puhu vain omasta puolestasi"

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 13:26"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 13:15"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:42"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:35"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:34"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:21"]

Ihan kun kaikilla lapsettomilla sitä aikaa ja energiaa olis jotenkin rajattomasti. Ei kuule ole.

[/quote]

Ei rajattomasti mutta kuitenkin aika paljon enemmän kuin vanhemmilla.

[/quote]

Miltä instanssilta lapsettomat anovat ylimääräisiä tunteja vuorokauteen? 

[/quote]

Ei mistään. Vanhempien aika ja energia on vain sidottu lastenhoitoon.

[/quote]

Niin kuin pitää ollakin, sitähän ne vanhemmat on just halunneet. Ihan sama määrä tunteja jokaisella on, se on vain omasta valinnasta kiinni mihin ne tunnit haluaa käyttää.

[/quote]

Eipä voi vanhempi enää valita, jos haluaa velvollisuutensa hoitaa. Se valinta on tehty moneksi vuodeks eteenpäini, kun raskautta on päätetty jatkaa. Lapseton voi päättää ajankäytöstään paljon vapaammin.

[/quote]

Eli vanhemmat hoitavat lapsiaan vain velvollisuudesta eivätkä omasta halusta? Ei kuulosta kovin terveeltä kasvuympäristöltä. Vanhempi voi tehdä valinnan antaa lapsensa jollekin oikeasti niitä haluavalle eikä vain hoitaa härkäpäisestä velvollisuudentunteesta.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 14:41"]

 Ja sitten hirttävät itsensä lasten harrastusten takia, kun aina pitää kuskata, no sekin on ihan oma valinta. Minä en ole esikoista pahemmin kuskannut, pahimpien pakkasten aikaan vein autolla jos halusi johonkin mennä, muuten sai kyllä mennä pyörällä, ja myöhemmin skootterilla. Nuorimmaiset ei vielä pahemmin harrasta, mutta en kyllä ala niitäkään kyllä kuskaamaan jatkuvasti, jos maksan jostain harrastuksesta, saavat kyllä pyörällä mennä tai olla menemättä.

[/quote]

:D MInäkin kuvittelin, että en todellakaan kuskaile lapsiani harrastukseen. hankkikoot harrastukset kodin läheltä. Ja niin hankkivatkin. Paitsi että nuorempi osoittautui jonkin sortin lahjakkuudeksi ja hamuttiin kauempaan seuraan edustamaan, enkä minä raski sanoa, että älä yritä. Pakko katsoa, mihin lapsen rahkeet ja halu riittävät. Joten häntä kuskataan neljä päivää viikosta. Onneksi on kuskausrinki, joka pelastaa aina välillä. Toinen lapsi harrastaa lähiseudulla, mutta sinne vievä tie on valaisematon autotie. Pimeimpään aikaan en laske lasta yksin liikkeelle, joten saattelen pyörällä tai kuskana autolla :D Valintojavalintoja. 

En koe lasten kanssa elämistä raskaaksi tai taakaksi. En varmastikaan ollut tämän aikaansaavampi nuorena lapsettomana. Sain aikaan asioita, mutta niin saan nytkin. Tulokset vain on eriä. Ei minun tarvinnut pyykätä ja silittää kuin omat kamppeet nuorena, nyt on lasten vaatteet siihen lisäksi. Nuorena ei ollut trampoliinin purkua, ruohonleikkuuta, ison asunnon siivousta, ruoanlaittoa monta kertaa päivässä (tai ainakin pitää lämmittää ruoka useamman kerran) eikä monia muitakaan juttuja. 

Minulle lapset ovat voimavara, tämä elämä on ihan täydellistä näin. En koe raskaaksi enkä tarvitse sen kummempaa omaa aikaa kuin mitä saan lasten ollessa harrastuksissa tai kavereilla. 

Mä olin jotenkin tosi uupunut ennen kuin sain lapsia. En tiedä, että miksi. Nykyään on energiaa.

No ei ole aikaa eikä energiaa. T. lapseton

Ihan kun kaikilla lapsettomilla sitä aikaa ja energiaa olis jotenkin rajattomasti. Ei kuule ole.

Mulla on paljon enemmän energiaa nyt, kun mulla on lapsia. Ennen se aika meni haahuillessa, nyt on selkeä päivärytmi, jonka avulla saan enemmän aikaan kuin ennen lapsia. Kotini on siistimpi ja järjestelmällisempi ja teen enemmän ruokaa kuin ennen lapsia.

Olen lapseton ja minulla ei ole aikaa eikä energiaa. Olen myös miehetön, joten joudun tekemään ne työt, joka mammojen miehet tekevät. Käyn töissä silloinkin kun mammat ovat kotona lasten ollessa kipeitä ja teen ylitöitä, koska työpaikkani ei salli etätöitä äideille. Olen lisäksi kroonisesti sairas, mikä vie voimia. Iäkkäät vanhempani asuvat kaukana, joten heidän luonaan käyminen vie aikaa. 

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:21"]

Ihan kun kaikilla lapsettomilla sitä aikaa ja energiaa olis jotenkin rajattomasti. Ei kuule ole.

[/quote]

Ei rajattomasti mutta kuitenkin aika paljon enemmän kuin vanhemmilla.