Toisen lapsen hankkiminen

Jätä enemmän ikäeroa. Vuoden tai parin päästä uhmaikäkin on koettu ja osittain ohitettu. 4-vuotias lapsi ymmärtää paljon paremmin jakamista yms ja on hirveän omatoiminen. Sillon kumpikin vauva saa olla pienin kauemmin. Eli mun neuvo on että valitse kolmas vaihtoehto: tee toinen lapsi, mutta myöhemmin. 

Se on hassu asia, haluta jotain mitä ei ole koskaan ollut olemassakaan...

Mulla oli olevinaan järkisyitä haluta sitä toista. Mutta suurin halu oli antaa esikoiselle sisarus. Ihan ikioma taistelupari, jonka kanssa kasvaa.

Ja meillä se toimi. Kaksi riittää. Tai ehkä vielä se iltatähti, jos nämä kaksi olivat harjoitteluun, nyt osaisi olla vauvan kanssa ihan toisin...

jos ap yhtään epäilet jaksamistasi, älä edes haaveile toisesta.

t. yks, jolla ei ole koskaan ollut vain yhtä lasta. olen monesti miettinyt millaista se olis ollu.

Kyllä se tunne vahvistuu ajallaan, jos toisenkin haluaa. Ite oon aina tienny, et haluun useamman kuin yhden lapsen.

Pidän hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta. Kaksi lasta meuhkaavat varmasti enemmän kuin yksi. Toisaalta heistä olisi seuraa toisilleen eikä olisi koko aikaa roikkumassa minun lahkeessani. :)
Ap

Epäilin jaksamistani silloinkin kun odotin ensimmäistä lastamme. Kaikki pelottelivat miten väsyttävää ja raskasta vauva-aika on. Pelkäsin kuitenkin ihan turhaan, kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin ilman mitään väsymisiä.
Ap

kyllä sä ap itses tunnet. ei kukaan väsy ja ala fleguksi siksi, että jollain toisella on rankkaa.

Meillä on 1,5-vuotias ja vastasyntynyt. Esikoisen synnyttyä olin allapäin, ahdistunut, väsynyt, stressasin kaikesta ja pelkäsin kaikkea, jopa omia ajatuksiani. Nyt kaikki on toisinpäin. Olen rento ja varma. Tiedän kuinka toimia vauvan kanssa. Ymmärrän nukkua jos olen väsynyt ja jos siihen on vartinkin mahdollisuus. Esikoinen on mustasukkainen, mutta annan hänelle täyden huomioni kun vauva nukkuu. Esikoinen ymmärtää myös onneksi todella hyvin puhetta ja puhuu itsekin jonkin verran, eli kommunikaatio pelaa. Meillä on toistaiseksi ainakin oikein mukavaa! Vaipat vaihtuu kahdelle siinä missä yhdellekin ja yöheräilyt kestän hyvin ajatuksella "ei tää ikuisesti kestä". Toista odottaessani ilmoitin miehelle, että tämä on sitten viimeinen. Nyt kolmas ei tunnu enää yhtään hassummalta ajatukselta, mutta eikös se sanontakin mennyt jotenkin niin, että: "Jokaiselta äidiltä puuttuu se viimeinen lapsi."