Alkoholista on tumlut jotenkin ahdistava asia

En ole koskaan kyllä ollut mikään superdoku, mutta yhdistän alkoholiin aina kaveriporukan bileet, joissa kännipäissäni surin milloin mitäkin miestä ja sitä miten onneton olin yksin. Toki selviydyin elämästä mutta olin yksinkertaisesti onneton. Nykyään olen onnellisesti varattu mutta ajatuskin jostain ryyppäjäisistä ahdistaa. Heti hiprakassa tulee fiilis, että olen taas yksin ja onneton. Outoa mutta totta.