Lue keskustelun säännöt.
erosta selviytyminen puolivuotiaan vauvan kanssa.
10.12.2014 |
Tiedän että tästäkin on varmaan ketju täällä mutta tarvitsen nyt kipeästi vertaistukea. Eli siis olen ollut suhteessa mieheni kanssa n kolme vuotta ja yhteinen 6kk vauva on nyt. Suhteemme on alusta asti ollut on/off, on ollut miehen puolesta pettämistä, valehtelua, ryyppäystä, eikä juuri ottanut mua huomioon. Ja nyt joku viisas sanoo miksi tehdä lapsi tällaiseen suhteeseen.. No ei ollut suunniteltu mutta ikinä en lastani kadu nyt. Meillä on ollut paljon hyviäkin hetkiä. Nyt kuitenkin vauvan synnyttyä paljon riitoja koska jotenkin itseäni alkanut vaivata kaikki menneisyyden asiat ja pienintäkään luottoa ei ole ollut. Mies ollut aina kova flirttailemaa muille yms mutta vakuuttanut että haluaa olla vain mun kanssa eikä pettäisi. Kuitenkin en ole voinut luottaa ja olen syytellyt ja epäillyt, ehkä aiheesta, en ole varma. Nyt mies kuulemma kyllästynyt mun "vaikeuteen" ja haluaa erota. Ollaan vauvan kanssa tultu kotipaikkakunnalleni 200km päähän miehestä ja sunnuntaina pitäis hakea tavarat pois. Ongelma on nyt vaan se että kaikesta huolimatta rakastan sitä miestä tosi paljon ja koko ajan on paha mieli ja ahdistaa
ja itse haluaisin vieläkin yrittää. Tuntuu pahalta luovuttaa vauvankin takia. Isää ei haittaa se että tulee näkemään vauvaa enää todella harvoin välimatkan takia. Tuntuu että ei välitä edes siitä. Yksinhuoltajuus mulla on ollut aina. Toisaalta tiedostan että elämä helpottuu joskus kun tästä yli pääsee kun ei tarvitse uudestaan aina pettyä lupauksiin ja olla onneton. Silti tässä kun on aina souvattu ja huovattu niin on vaikea hyväksyä että se on kokonaan ohi. Välis olo on parempi mutta suurimman osan päivästä odotan vaan iltaa että sais mennä nukkumaan. Vauvan takia pakko jaksaa. Surettaa sekin että mies saa edellisetä liitosta olevat lapset joka toinen vkl ja on edes sen verran isä heille mutta tämä meidän oma jää ihan ilman isää. Eihän isäksi voi kutsua ketään jonka näkee kerran kahdessa kuussa jos isä silloin suvaitsee tulla käymään. En estä tapaamisia mutta en kyllä itse lähde vauvaa viemään 200km suunta muutaman tunnin tapaamisen takia. Eriasia olis jos lapsi olis vanhempi ja voisi olla yötä isällään. Kaikki on niin surullista ja sekavaa ja mieli ei parane millään. Niin paska kuin mies Onkin silti rakastan sitä. Olen melko nuori, tiedän että jossain voi odottaa se joku muu vielä muttakun ällöttää ajatuskin jostain muusta tällä hetkellä :/
Kommentit (12)
Noin puoli vuotta haikailin miehen perään, mutta kun mies tunnusti pettäneensä monien eri naisten kanssa, pääsin lopultakin yli erosta. Nyt kun erosta on melkein vuosi, niin olen ylpeä itsestäni, että pystyin siihen. Lapsen ansiosta jaksoin olla vahva, vaikka itsetunto meni ja harmitti välillä paljonkin. Nyt kuitenkin olen onnellinen, lapsen kanssa menee loistavasti ja itsetuntokin on palautunut. Lapsen isä käy joskus tapaamassa lastaan, mutta eipä tuota voi isänä olemiseksi sanoa. Jos päädyt eroon, niin tsemppiä ja niin kliseistä kuin se onkin, niin vain aika auttaa pääsemään erosta yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 ja 4 viestit siis samaa juttua, lähetin vahingossa liian aikaisin sen. Lisäyksenä vielä, että lapsen isä ei ikinä asunut meillä, eli helpotti eroa, vaikka syyllisyys painoi muakin kovasti vauvan takia.
itsekin erosin lapsen isästä - samantyyppinen tilanne - kun lapsi oli 4kk. Pakkasin kamat, muutin toiselle paikkakunnalle sukulaisten lähelle, isänsä on kahdesti käynyt katsomassa ja tyttö nyt 4v. Eli ei paljoa kiinnosta. Meillä menee hyvin, lapselle parempi kun ei kärsi kahden aikuisen riidoista ja paskasta fiiliksestä. Nykyään kylläkin meillä on uusioperhe, siis remmissä mukana kolmatta vuotta jo uusi mies jolla ei omia lapsia, ja onnellisempia ei voitais olla.. oon saanu koulun suoritettua loppuun, ollut töissä ja nyt jatko-opiskelen sairaanhoitajaksi :) on oma ihana koti, ihana lapsi ja ihana avopuoliso. Suosittelen ajattelemaan lapsen parasta ja toimimaan "kylmäsydämisesti" niin miten järki sanoo, eli et jää kattelemaan miestä enää ollenkaan, et ota takasin tai itse pyydä anteeksi, et kyyditse lasta sinne vaan mies kyllä voi halutessaan ajella teille tai hakea lapsen jos siitä isäski on, osoittaapa senkin että kiinnostaa.
Kiitos paljon vastauksista ! Jep kyllähän sen järki jo mullekkin sanoo että lapsenkin kannalta parempi kun äiti ei koko ajan itke ja masistele huonon parisuhteen takia. Pääsis vaan nyt tästä pahasta olosta ja ahdistuksesta yli niin olis sit surettu viimeisen kerran sen miehen takia. Ja niin eipä sitä voi ketään isäksi pakottaa, eiköhän se hoida asiat niin et lasta näkee jos haluaa oikeesti. Lohduttavaa toi et tälläsen tilanteen jälkeen jollaki on uusi ja parempi suhde ja on nyt onnellinen. - ap
Taas näitä läheisriippuvaisia roikkujia... Käyttäisitte edes ehkäisyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 20:45"]
Kiitos paljon vastauksista ! Jep kyllähän sen järki jo mullekkin sanoo että lapsenkin kannalta parempi kun äiti ei koko ajan itke ja masistele huonon parisuhteen takia. Pääsis vaan nyt tästä pahasta olosta ja ahdistuksesta yli niin olis sit surettu viimeisen kerran sen miehen takia. Ja niin eipä sitä voi ketään isäksi pakottaa, eiköhän se hoida asiat niin et lasta näkee jos haluaa oikeesti. Lohduttavaa toi et tälläsen tilanteen jälkeen jollaki on uusi ja parempi suhde ja on nyt onnellinen. - ap
[/quote]
Olen itse jo viisikymppinenja olin menossa nukkumaan. No, vielä piti tarkistaa otsikot täältä.Ja pakko laottaa kommentti. Kaikkii järjestyy jos et ite pöljäile. Toivon kaikkea hyvää ja parasta sinulle, kuussakin on käyty. Oma miehni on kuuskyt luvun alussa syntynyt au ( silloin ei ollut helppoa ) lapsi jtolkku ( hieno ! )?ihminen on kasvanut. Äidin sydän varmasti tiukilla,mutta voimia sinne. Kaikki järjestyy :) Elämä voittaa !
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 22:05"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 20:45"]
Kiitos paljon vastauksista ! Jep kyllähän sen järki jo mullekkin sanoo että lapsenkin kannalta parempi kun äiti ei koko ajan itke ja masistele huonon parisuhteen takia. Pääsis vaan nyt tästä pahasta olosta ja ahdistuksesta yli niin olis sit surettu viimeisen kerran sen miehen takia. Ja niin eipä sitä voi ketään isäksi pakottaa, eiköhän se hoida asiat niin et lasta näkee jos haluaa oikeesti. Lohduttavaa toi et tälläsen tilanteen jälkeen jollaki on uusi ja parempi suhde ja on nyt onnellinen. - ap
[/quote]
Olen itse jo viisikymppinenja olin menossa nukkumaan. No, vielä piti tarkistaa otsikot täältä.Ja pakko laottaa kommentti. Kaikkii järjestyy jos et ite pöljäile. Toivon kaikkea hyvää ja parasta sinulle, kuussakin on käyty. Oma miehni on kuuskyt luvun alussa syntynyt au ( silloin ei ollut helppoa ) lapsi jtolkku ( hieno ! )?ihminen on kasvanut. Äidin sydän varmasti tiukilla,mutta voimia sinne. Kaikki järjestyy :) Elämä voittaa !
[/quote]
heh... Eka kerran on pakko tunnustaa; moppiili tuottaa hankaluuksia. On niin perhanan pienet näpyt. En ole humalassa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyrkisin sinuna kuitenkin tukemaan isän ja lapsen suhdetta kaikin mahdollisin keinoin vaikka se tarkoittaisi 200km ajomatkaa usein. Jos isä luo edes jonkinlaisen suhteen nyt vauva-aikana, hänen on paljon helpompi astua mukaan tiiviimmin sitten myöhemmin. Kerroit kuitenkin, että miehen nykyiset etälapset viettävät isällään joka toisen viikonlopun eli jossain vaiheessa lapsellasi on kenties mahdollisuus melko normaaliin isäsuhteeseen. Tee sen eteen töitä äläkä ajattele, että se on miehen vastuulla. Isäsuhde on myös sinun vastuulla vaikka se tuntuu katkeralta ja väärältä. Ole yksi niitä hyviä äitejä, jotka tekee lapsensa suhteen asioita vaikka ne ei itsestä tuntuisi miellyttäviltä.
Tsemppiä jatkoon! Aika parantaa haavat. Sinulle on tulevaisuudessa hyvät mahdollisuudet löytää onni, joka ei ole riippuvainen kenestäkään miehestä. Joku päivä löydät uuden ja paremman miehen
Jos isä ei tähän mennessä ole ollut tuon kiinnostuneempi vauvasta, niin tokkopa myöhemminkään. Hän ei luopuisi sinusta ja lapsesta, jos rakastaisi teitä. Älä tuhlaa tunteitasi, vaan ota järki käteen ja lapsi kainaloon, selviätte kyllä. Lapselle tuskin on eduksi tutustua tuontyyppiseen isään. Siis joka haluaa jälkeläisiä, joita sitten ei haluakaan! Hän perustaa useampia pesueita (kuten jotkut eläimet) ja jättää naaraan jälkeläisineen oman onnensa nojaan. Iloitse vauvastasi, teitä molempia rakastava mies tulee vastaasi ja löydät oikean onnen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä erosin esikoisen isästä kun vauva oli 8kk, erilleen muutettiin kun vauva oli 10kk. Voin sanoa, etten muista mitään noista ajoista. Olimme seurustelleet melkein 4 vuotta kun lapsemme syntyi, suhde huononi heti kun tulin raskaaksi. Miestä ei kiinnostanut ollenkaan, ajattelin että vauvan syntymä muuttaisi häntä mutta ei. Eron jälkeen sainkin kuulla hänellä olleen useita naisia selkäni takana. Eikä todellakaan ollut mikään wt-tyyppi, joka paneskelee kaikkea. Hän ei vaan tainnut haluta lasta.
Nyt hän näkee lastamme kaksi kertaa kuukaudessa, joskus vähemmän. Hänellä menee kaikki mahdolliset menot lapsemme edelle. Joskus tuntuu lapsen puolesta niin pahalta, että oikein rinnasta repii. Onneksi hänellä on rakastava isäpuoli. Kyllä siitä selviää. Itse asuin monta vuotta esikoiseni kanssa kahdestaan, kasvoimme oikein kiinni toisimme. Voimia jaksamiseen!
Erosin lapseni isästä myös, kun olimme olleet yhdessä kolme vuotta, lapsi oli silloin 10 kuukauden ikäinen. Raskaana ollessani mies petti kerran ja välimme menivät tosi viileiksi, kuitenkin rakastin miestä vielä, enkä raskaudenkaan takia pystynyt eroamaan. Vauvan synnyttyä meillä meni hetken aikaan hyvin, mutta kun ikää oli puoli vuotta, alkoi suhteen alamäki. Riideltiin viesteillä, nähtiin noin kuukauden välein ja mieheni petti monia kuukausia, ennen kuin olin valmis jättämään hänet.