Lue keskustelun säännöt.
Oletko hoitanut potilasta, joka pelkää kuolemaa? (vuodatus)
31.10.2014 |
Sellaista, joka menee pelosta täysin sekaisin eikä hallitse itseään. 9-vuotias pitkäaikainen potilaani kuoli viime viikolla. Hän itki hysteerisesti, kasteli yöllä sairaalapedin, oli hyvin melankolinen eikä lopulta syönyt mitään. Hän ulvoi itkusta... Itki sitä, ettei näe enää isää ja äitiä ja isoveljiä. "En halua!" hän huusi. Hänen aikansa kuitenkin tuli ja hän lähti matkaan omien kyyneleidensä saattelemana, perheensä sylissä.
Olen potenut hirveää ahdistusta, uni ei tule. Mitä pahaa hän teki, että elämä riistettiin häneltä pois? Minulla on niin hirveä olo tuon näyn jälkeen. Kaikenlaista olen työni puolesta joutunut kokemaan, mutta tämä kouraisi. Harkitsen todella irtisanoutumista, en halua mennä enää töihin maanantaina. Aika on herkistänyt minut ja tunnen olevani henkisesti loppu tähän työhön juuri nyt. Ajatuksia?
Kommentit (23)
Tämä rikkoo kyllä jo vaitiolovelvollisuutta. Laaja joukko ihmisiä pystyy tunnistamaan lapsen, koska näitä ei todellakaan ole joka viikko. Teksti kertoo asioita, joita ei saa ulkopuolisille kertoa. Näin ei ammattilainen toimi vaan hakee apua jostain muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jeesus.. Itse olen saattohoitanut useita vanhuksia työssäni. Olen niin kiitollinen, että on teitä, jotka hoitaa kuolevat lapset. Itse en pystyisi. Joka ikinen kuolema, jonka olen työssäni kohdannut, on ollut tervetullut helpotus. Aina. Lapsen kuolema sotii luonnonjärjestystä vastaan.
Onko mahdollista saada työnohjausta tai muuta keskusteluapua esimieheltä? Työterveyshuolto? Älä nyt kuitenkaan heti jätä työtäsi: Teet niin arvokasta työtä, ettei mitkään sanat riitä kuvaamaan. Sinua tarvitaan.. Lapset tarvitsevat sinua.
Työnohjaus, työterveys tms. on oikea paikka käsitellä tällaiset asiat. Ei todellakaan mikään avoin nettipalsta. Vaikka provohan tämä olikin, ei kukaan ammattilainen lähtisi täällä asialla revittelemään.
Provo, mutta totta. Tapahtunut joskus tai tulee joskus tapahtumaan :(
Olen kohdannut paljon potilaita jotka pelkäävät kuolemaa. Itse asiassa olen yllättynyt ollut siitä, että vaikka minun hoitamani ihmiset ovat vanhoja, ja monen elämä siinä kunnossa kuin ihminen on, vaikuttaa ulkopuolisesta sellaiselta että kuolema olisi helpotus, niin kovin moni pelkää kuolemaa ja yrittää takertua elämään vimmalla kiinni.
Ihmettelen kyllä miksi tuo lapsipotilas ei saanut mitään lääkitystä tuskaansa ja ahdistukseensa. Ei tuolla tavalla kenenkään täytyisi joutua lähtemään, ei kovassa fyysisessä eikä henkisessä tuskassa. Vanhat ihmiset sentään saa hyvin ahdistukseen lääkkeitä mutta melko järkyttävää jos lapset ei saa...
Se taas on tonien juttu että miksi tuon lapsen täytyi noin kesken elämäänsä yleensä kuolla. Niihin miksi-kysymyksiin ei koskaan saa vastausta, ei ole ketään joka niihin vastaisi. Elämässä vaan ei ole mitään oikeudenmukaisuutta, se on hyvin sattumanvaraista. Se on pakko vaan hyväksyä koska hulluksihan siinä tulee jos aina miettii miksi tuo kohtalo ja miksi tämä, kun vastauksia ei koskaan saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö mitä on vaitiolovelvollisuus?
Missä kohti vaitiolo tuossa rikkoutui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 20:18"]Tiedätkö mitä on vaitiolovelvollisuus?
[/quote] Tiedän? Mitä tunnistettavaa olen kertonut? Pitäisikö hoitohenkilökunnan vai niellä ahdistuksensa ja pitää suu kiinni? Ap
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 20:18"]Tiedätkö mitä on vaitiolovelvollisuus?
[/quote]
Pystytkö sinä tästä tunnistamaan potilaan? Tuskin! Älä jaksa saivarrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vitsit kun rupesi itseäkin ahdistamaan =/
Ehkä ap sinun kannattaisi mennä juttelemaan ammattilaisen kanssa asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia Ap. En ole kokenut vastaavaa mutta,paha olo tuli itsellekkin pojan takia. Tietenkin saat purkaa pahaa oloasi ja ahdistusta.
Varmasti ihan kamala kokemus kun vielä noin pieni lapsi kyseessä. Itse en ole hoitoalalla, joten ei ole omaa kokemusta, mutta uskoisin, että voisit työpaikan kautta saada jotakin keskusteluapua kun kerrot esimiehelle tuntemuksistasi ja tarvittaessa varmasti saat myös sairaslomaa. Mutta ihmeessä mene puhumaan ammattilaiselle ettei tule mitään kamalia jälkiseurauksia sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheaa, mutta hänellä on nyt kaikki hyvin. Perheellä varmasti järjetön suru ja tuska myös.
On se sydäntäsärkevää, eikä voi ymmärtää. Mutta ei tarvitsekaan.
Sillä hetkellä kun hän kuoli tästä maailmasta, jokainen hänen tuskanhetkensä on korvattu suurella rakkaudella, eikä hän hetkeäkään sen jälkeen on muistanut sitä tuskaa.
Joten se suru ja ahdistus jota koemme kuolleen tähden on vain omaamme ja tietenkin omaisten puolesta koettua. Hän ei enää sääliä tarvitse.
Käänny työterveys huollon puoleen. Se on oikea kanava käsitellä tuommoisia asioita. Voi olla että juuri tämän lapsen vanhemmat tai sukulaiset lukevat tätä palstaa. En usko että viime viikolla kuoli kovin montaa 9 vuotiasta pitkäaikais sairasta lasta.
Olisiko sun hyvä jutella jonkun kanssa työpaikalla? Työkaverin tai osastonhoitajan tai vaikka hoitaneen lääkärin kanssa? Vaitiolovelvollisuuskin säilyisi, kun keskustelet potilaan hoidossa mukana olleiden kanssa.
T. Sote-alan ammattilainen
Olen hoitanut paljon saattohoito potilaita, mutten yhtään alaikäistä. Aikuisille tarjotaan ahdistukseen muun lisäksi lääkettä, miten lasten kanssa? Olisiko voinut rauhoittavalla lääkkeellä helpottaa kuolemanpelkoa?
Varmasti järkyttävä tilanne pojalle, vanhemmille ja sinulle. Olen aina kuvitellut, että tuollaisessa tilanteessa lapset lääkittäidiin niin hyvin, että saavat kuolla ns. Rauhassa.
Teillä on varmaan saatavilla työnohjausta työterveyshuollon kautta. Voimia!
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 20:23"]
Voimia Ap. En ole kokenut vastaavaa mutta,paha olo tuli itsellekkin pojan takia. Tietenkin saat purkaa pahaa oloasi ja ahdistusta.
[/quote]
ei ole poika pakosti
Ap on varmasti tehnyt parhaansa. Tsemppiä ja voimia. Kerro tilanteesta esimiehellesi ja pyydä keskusteluapua. Et välttämättä ole ainoa joka on tilanteesta järkyttynyt.