Luovuttaisiko joku puolestani munasoluja?
Olisin niin kovasti halunnut omalta osaltani auttaa jotain lapsettomuudesta kärsivää paria, mutta minua ei munasolun luovuttajaksi nyt huolittu. Ihan ymmärrettävistä syistä kieltäytyivät, minulla on ollut PCO ja endometrioosi. Oman lapsen sain aikoinaan hormonihoidoilla, sittemmin ei ko. taudeista ole ollut vaivaa ja kuukautiskierto on nykyään normaali.
Jäi nyt kuitenkin mieltä vaivaamaan sen verran, että päätin yrittää tätä kautta metsästää jotain hyväntahtoista ihanaista nuorta naista luovuttamaan munasolujaan sijastani.
Tehkää tämän vuoden hyvä työ. Ei ole niin helppo toimenpide kuin verenluovutus, mutta hyvästä työstä saa sentään pienen palkkion ja valtavan hyvän mielen.
Kommentit (12)
luovuttaisi munasoluja, mutta sijaiskohduksi voisin alkaa.
Minulla ollut helpot odotusajat ja synnytykset. Haluaisin auttaa lapsettomia ja jos tuosta vielä saisi kunnon korvauksen.. Niin mikäs siinä :)
Eipä vaan taida Suomessa onnistua?
Prosessi on jo käynnissä ja minusta on otettu kaikki tarvittavat kokeet ja muut ja kelpaan siis luovuttajaksi. Jännittää, mutta tämä on jotakin, mitä tahdon tosissaan tehdä.
Se oma genetiikka on niin tärkeää, että edes munasolua ei voisi luovuttaa, kun genetiikan myötä automaattisesti se olisi oma lapsi eikä kenenkään muun.
Lapsettoman sen sijaan olisi tuosta vaan oltava valmis ottamaan ties kenen siittämä, synnyttämä ja hakkaama vieras lapsi kotiinsa ja pidettävä sitä omanaan.
niin kyllä kai silloin on valmis ottamaan vastaan ihan millaisen lapsen tahansa.
Mielelläni autan lapsettomia.
Luovuttaisin useamminkin, mutta meilläpäin saa luovuttaa vain kahdesti.
Ja ei se luovuttaminen ole minun hormonitoimintaani sekoittanut...
seksielämä toimii paremmin kuin hyvin :-)
hoidon pitkäaikaisvaikutuksista kun ei ole tarpeeksi tietoa
Saimme punkteerauksessa talteen 3 munasolua, joista 2 jäi pakkaseen. Ne voisin lahjoittaa jollekin ja sen teenkin. Pakkasukot ovat säilytyksessä Diacorissa.
Suosittelen. Aivan ihana tunne kun voi auttaa lapsettomia näin helpolla.
halua sitä tunnetta että jossain olisi biologinen lapseni johon en kuitenkaan ikinä pääsisi tutustumaan.
Mutta kyllä mun munasolut on mun omia, niitä ei kukaan muu saa. Joku saisi tavallaan mun lapsen, ei!!
Valukoon hukkaan ne loput, itse ehkä yhtä vielä käytän ja tulevaisuudessa iltatähden vielä pyöräytän. Mutta nyt nämä kaksi riittää ja mulle.
Ja mä uskon, että jollain isommalla tahdolla on valta vaikuttaa. Eli jos ei lapsia saa se on hyväksyttävä, sillä siten on määrätty.
Tai ottaa sitä riskiä, että MINUN biologista lastani joku hakkaisi, käyttäisi hyväkseen tai muuten kiusaisi, enkä saisi olla sitä estämässä!
Tai jos omat lapseni sekaantuisivat tuohon tuntemattomaan lapseeni, niin mitäs sitten?
Olen kyllä itsekäs, mutta samaa mieltä kun joku edellinen! Eli adoptoikaa!