Miten lukeminen pilaa lapsuuden?

Minulle lukeminen oli just parasta. Aloin käymään kirjastossa heti, kun opin lukemaan ja yhäkin menee 2-5 kirjaa/viikossa opiskeluiden lisäksi. Välitunnit meni nenä kiinni kirjassa ja äikässä olin luokan paras. t. teini

En ole koskaan kuullut tuollaista väitettä.

Oman kokemukseni perusteella ensimmäinen itse luettu sana on lapsessa synnyttänyt riemun tunteen. Toki sellaiseen kannattaa kannustaa. Jotkut lapset oppivat lukemaan itse, siis heitä ei ole varsinaisesti opetettu.

Monet vanhemmat lopettavat lapselle lukemisen siinä vaihessa, kun tämä oppii itse lukemaan. Minusta kannattaisi jatkaa, kunnes lapsi lukee todella sujuvasti. Vasta lukemaan oppinut lapsi ei jaksa lukea kuin muutaman lauseen, taidon kehittyessä sitten jo enemmän.

Kirjat ovat suuri aarreaitta:)

Pilaa varmasti, jos Tolstoin saduilla aloittaa!!

No kyllä on kummallisia mielipiteitä ihmisillä. Ajatellaanko, että parempaa sitten olis pelata älylaitteilla tms päivät pitkät? Veikkaan, että tässä on nyt enemmänkin kyseessä se, että vanhemmat itse haluu pitää ne lapsensa ikuisina vauvoina. Tai sitten se lukeminen tälle nykyiselle vanhempi-sukupolvelle niin vierasta.

Itse oon nimenomaan toivonut, että sitten joskus kun lapsia saan, niin oppisivat mahdollisimman nopeesti lukemaan ja nauttimaan siitä.

Mitä ihmeen töitä oikein teet, en ole ikänä kuullut moista höpinää?

No sitten mun lapsuus loppui 4-vuotiaana.
Itse elän edelleen lapsuuttani, äikässä olen tosi hyvä ja kirjoittaminen ja lukeminen ihan parasta :) Jos joskus saan lapsia, toivoisin, että hekin löytävät saman riemun kirjoista kuin minä. En olisi yhtä taitava äidinkielessä ellen olisi aina lukenut paljon.
T. 12v

No en kyllä minäkään moista kuullut ikinä! Oma 3-vuotiaani on hyvin kiinnostunut kirjaimista ja jopa harjoittelee kirjoittamista mallin mukaan (ihan omasta halustaan), eikä kyllä ole tullut mieleen että siitä olisi jotain haittaa, jos vaikka oppii lukemaankin siinä sivussa. 

Loppuu siinä mielessä, että lapsi alkaa lukea lööppeja ja muuta skeidaa, mistä lapsen ei vielä tarvitsisi tietää yhtään mitään.

Jaa pilalle? Oho. Oma lapseni oppi 3,5-vuotiaana lukemaan ja pakotan sen edelleen lukemaan paljon. Se on opettajan mukaan aina ensimmäisenä valmis äikäntehtävissä, eivätkä muut luokkalaiset yllä sen tasolle aineessa noin muutenkaan. Ja syystä että se on aina lukenut runsaasti, se on haka myös reaali- ja muissakin aineissa. Keskiarvo 9,5. 

Kuinka ihana ja herttainen ihminen minusta olisikaan tullut, ellen olisi oppinut lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan vähän ennen kuudetta syntymäpäivääni. Voi, voi, miten pilalle minun elämäni onkaan mennyt! Olen lukenut metrikaupalla kirjoja ja imenyt itseeni huonoja vaikutteita aina Kalevalasta ja Seitsemästä veljeksestä lähtien. Ja hyi, hyi, kuusivuotislahjaksi sain Uuden testamentin eli uskonnollista hapatustakin on uponnut silmien kautta viattomaan sieluun. Mutta ei voi auttaa, näin on vain jatkettava elämää ihan pilaantuneena yksilönä, joka edelleen ahmii kaikenlaista tekstiä ihan joka päivä. Yleensä on monta kirjaa samanaikaisesti menossa. Minkähänlaista koiranputkea sitä meikäläinen aikanaan mahtaa työntääkään, kun on itsensä kirjoilla pilannut! Kirjatoukat nyt joka tapauksessa järsivät jäänteitä mullan alla.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 17:17"]

Mitä ihmeen töitä oikein teet, en ole ikänä kuullut moista höpinää?

[/quote]

Olen koulupsykologi. Työskentelen myös eskarilaisten kanssa. 

Olen siis palavereissa, jossa puhutaan lukemaanoppimisen esitaidoista eskarissa tai lukemisen harjoittelusta ekalla luokalla. Välillä saa kuulla kunnon huutoa siitä, kuinka väärin on kun pieniä lapsia (eskarilaisia ja ekaluokkalaisia) painostetaan opettelemaan kirjaimia ja numeroita. 

ap

Varmaan lapsille ei  saa sitten puhuakaan, tai laulaa, sillä lukutaitohan kehittyy asteittain jo sikiöajalta lähtien (viimeisen kolmanneksen aikana lapsi kuulee puhetta ja ääniä ja niiden rytmiä) ja lapsen voi siis pilata jo ennen syntymää, jos tuolle linjalle lähdetään! Käsittämätöntä. 

Kyllä tuollaisia ajatuksia lukemisesta ihan oikeasti on ja vielä ammatti-ihmisillä. Terveisin toinen, kummastunut psykologi. Itse opin lukemaan 4-vuotiaana ja hyvä niin. Ei siihen kyllä kukaan erikseen pakottanut, ihan itse otin kirjan käteen ja aloin lukea.

Itse koen lukemisen pelastaneen lapsuuteni. Olin tosi pahasti kiusattu ja yksinäinen, joten kirjastosta tuli turvapaikkani ja kirjoista ainoita ystäviäni.

Mielestäni lapsuuden pilaa emotionaalinen tai fyysinen kaltoinkohtelu, turvattomuus, väkivallan näkeminen mediassa yms. tekijät, ei oppiminen. Eihän lukutaito syrjäytä leikkiä ja fantasiaa ihmisen elämästä, vaan pikemminkin edistävät toinen toisiaan, luku- ja kirjoitustaito (leikki-sellainenkin) rikastaa leikkiä ja leikin maailmaa. 

Lukeminen hyvästä ja se pitää aloittaa lapselle lukeminen aika pian. 

Olen kuullut vastaavaa. Oma taaperoni oli superkiinnostunut kirjaimista, ja minulle sanottiin etten saisi antaa hänen leikkiä niillä, saati näyttää miten luetaan. "Salaa" näytin vähän kuitenkin ja oppi sitten lukemaan ennen kuin täytti kolme. En ole vielä huomannut mitään pahaa siinä taidossa. Tykkää lukea esimerkiksi ostoslistaa ja leivontaohjeita ja noudattaa niitä. Kirjojakin lukee, mutta mieluummin kuuntelee kun niitä luetaan.

Kaipa yksi negatiivinen juttu siinä on, että saattaa lukea jotain lööppejä ja pelästyä niistä, ei ole vielä käynyt meille.