Lue keskustelun säännöt.
Apua! Mies sanoo rakastavansa mutta jättää silti. Mitä ihmettä?
01.12.2014 |
Joo-o ollaan riidelty paljon, vaikeaa aikaa ja minä etsin itseäni ja mitä haluan. En tarkota etten haluais miestäni, mutta jotenki oma identiteetti ollu hukassa muutama kk ja riidelty ollaa osin sen takia myös.
Rakastetaan toisiamme paljon mut völillä tuntuu ettei yhdessäolo ole enää yhtä ihanaa kuin sen pitäisi olla. Itkua ja riitaa joka viikko. Ja kun siihen pyörään joutuu niin vaikea päästä pois. Mä ainaki olen nii herkillä ollu viimiset kuukaudet ku ero on ollu esille että senki takia jo itken ja suren yli puolet hereilläoloajastani.
Eilen mies sitten sanoi että ei jaksa enää, häntä ei enää kiinnosta ja hän ei usko meihin. Silti hän itkee ja sanoo kuinka rakastaa eikä halua mebettää, mutta on pakko kuulemma.
Olen aivan surun murtuma. Erosta ollaan puhuttu, mut en ikinä uskonu et se olis käyny toteen. Nyt uskon ja kadun hirveästi omaa riitelynhalua syksyn aikana. Olen anellut miestä että jatketaan, olen luvannut muuttua ja aion muuttua! Olen itkenyt ja kertonut kuinka rakastan. Mies on etäinen ja kylmä. Antoi reilun viikon aikaa jonka aikana hän kuulemma päättää miten jatketaan. Kuulemma ero on todella todennäköistä.
Hän sanoo kuinka rakkaus enää ei riitä, kun ei ole kiinnostusta seurustella mun kanssa eikä uskoa suhteeseen. Mitä voisin tehdä että noi tulisi miehelle takas? Yritän antaa tilaa siinä toivossa et mis tulee lähemmäksi takas, mutta olen huomannut ettei hän enää tule joten tilan antaminen ei ole minusta hyvä vaihtoehto koska sitten mies karkaa lopullisesti :( yritän elää mahd normaalia arkea nyt miehen kanssa mut hän on etäinen. Mitä voisin tehdä että alan taas kiinnostaa miestä ja hän alkaa uskomaan? Asialla on kiire sillä aikaa enää reilu viikko :( niin kauan ku on rakkautta on toivoa, eikös?
Kommentit (20)
Menkää ihmeessä johonkin parisuhdeneuvontaan. Teidän pitää löytää yhteinen sävel ja siihen ulkopuolinen antaa alkusävelet ja riidat on hyvä selvittää. Ilmeisesti teillä ei odotukset kohtaa. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Antoi reilun viikon aikaa jonka aikana hän kuulemma päättää miten jatketaan."
Siis teillä mies päättää miten TE jatkatte --- sinä vaan istut ja itket ja otat vastaan mitä HERRA päättää. Ei kovin tasa-arvoinen suhde.
Ei kuulosta hyvältä. Sulla on siis henkinen kriisi menossa, ja miestä ei voisi vähemmän kiinnostaa sun tukeminen ja ymmärtäminen. Joko tyyppi ei ole kypsä suhteeseen tai ei enää välitä susta yhtään.
Sinuna ottaisin ohjat omiin käsiini, ja rupeaisin järjestämään omaa elämääni ilman miestä. Sun pitää nyt löytää itsesi ja tasapainosi. Ja lopeta se itku, se pilaa vaan silmät eikä johda minnekään.
Mies pesee aivan loistavasti kätensä teidän välisistä kismoistanne tekeytymällä uhriksi ja jättämällä sinut. Näin hän pääsee vastuustaan suhteenne suhteen, ja sinä jäät nyt kärvistelemään yksin. Millaisia riitoja teillä on ollut? Mihin ne liittyvät?
Tuli mieleen myös toinen nainen.
Kokeiles tossa kohtaa käänteispsykologiaa. Ilmoita että olet valmis eroamaan ja lakkaa anelemasta miestäsi takaisin. Nosta selkäsi suoraksi ja keskity itseesi ja siihen identiteetin rakentamiseen. Huomaat pian mitä sen jälkeen tapahtuu..
Niin en tiedä mitä tarkoitat, mutta jos mies päättää erota ni ei kai hän multa siitä lupaa kysy?
Ap
Ei se riitä suhteen jatkumiseen, että on rakkautta. Pitää olla paljon muutakin. Mies on siinä täysin oikeassa. Anna asian nyt vain olla.
Terapiassa tai parisuhdeleirillä tms. voisi oppia käsittelemään asioita rakentavammin. Jos jatkuvasti riidellään eikä merkkejä ole siihen suuntaan, että siitä luovuttaisiin, on parempi erota. Paljon riippuu tietysti myös siitä, mistä riidellään. Jos halutaan eri asioita, ei parempi neuvottelutekniikkakaan auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riidellään ihan kaikesta maan ja taivaan välillä:
-Mies ryyppää kavereiden kanssa liikaa/mies lähtee reissuun eikä kunnioita minun mielipidettä
-Olen joskus kiukuttelut kun mies ei ikinä tarjoa mulle/vie treffeille, vaikka joskus (hyvin harvoin niin tekeekin) mun moka siis
-Miehen mielestä olen nollasta sataan tyyppi, minun mielestä se on vain luonteenpiirre
-Kumpikaan ei viihdy toisen vanhempien luona. Mies viihtyi ensin omillani, mutta koska itse en jostain syystä halunnut käydä miehen vanhemmilla niin hän alkoi "kostamaan". Lapsellista, mutta on minussakin vikaa, mutta ei kaikki vain tule toimeen keskenään kuten minä ja anoppini
-Mies laittaa harrastukset joskus edelleni, ei aina kuitenkaan, joten en saisi kai tästä valittaa
-Minä haluan pitää yhteyttä häneen enemmän kuin hän minuun
-Ruokakaupassa laskun jakaminen
Siis ihan kaikkea maan ja taivaan välillä niin kuin näette. Tiedän, että mussa on vikaa mut alkaa olee liian myöhästä osoittaa se. En usko et miehellä on toista naista. Minusta jos on rakkautta niin kaikki on vielä pelastettavissa. Pelkään vaan, et jos annan hänelle tilaa ja ns. luovutan, niin se käy hänelle oikein hyvin. Kerran sanoin että erotaan sitten, niin mies sanoi vaa "okei". Eli minun pitää todellakin taistella hänet takaisin, vaikka hän mua rakastaakin.
Haluatko ihan oikeasti elää tuollaisessa suhteessa? Voitko käsi sydämellä sanoa, että olet onnellinen tuon miehen kanssa? Minusta ei kuulosta yhtään siltä.
Mies tekee sinulle palveluksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, jos mulle mies sanoisi ensin, että hän lähtee ettei jaksa enää ja sitten, että hän päättää miten tämä jatkuu...
niin mä olisin jo ruvennut katsomaan omaa asuntoa.
Se tunne, että mä olen joku raukka...ei kävisi mulle...jos menee surkeesti ja on raukkaolo...se ei tarkoita, että sä olisit joku raasu, josta mies päättää ottaa tai jättää.
ota itseäsi niskasta kiinni. Sussa on vaikka mitä hyvää. Ja sä löydät tai sut löytää se hyvä mies se juuri sopiva mies.
Luulenpa, että tarvitset nyt omaa tilaa ja aikaa. Ei kannata roikkua. Se suhde loppuisi jossain vaiheessa...sitten, kun mies taas ei jaksa. Etkä sä jaksa sellIsta miestä, joka uhkaa jättämisellä. Sä tarvitset turvallisen miehen. Sellainen on olemassa sulle jossakin. Kokoa omaa itseäsi ja omaa elämääsi. Jalat maahan ja pikkuhiljaa ylös. Sä pystyt kyllä.
Sinussa on vahvuus. Uskalla etsiä ja löytää se. Hienoa, että
olet osoittanut herkkyytesi. Sekin on vahvuutta.
Haluan jatkaa suhdetta koska tiedän, että kun miestä kiinnostaa ni hän on mitä parhain. Pitäisi vaa saada se kiinnostus takas :/
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sä sitä kiinnostusta roikkumalla saa takaisin. Nyt pää pystyyn, niin miehesi ehkä itse näkee mitä on menettämässä. Ruikuttamalla et saa häntä muuten kuin säälistä siihen jäämään. Sitäkö haluat?
Todella vaikeaa sanoa rakastaako hän sinua vai ei kun ei itsekään tunnu sitä tietävän. Mitä muuta voit tehdä kuin kertoa mitkä omat tunteesi ovat ja pyytää häntä tekemään samoin. Taitaa olla mies aika pihalla tunteistaan. Ei hän voi vaatia sinua kuitenkaan muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Olen anellut miestä että jatketaan, olen luvannut muuttua ja aion muuttua!"
Eron alkaessa muuttumispuheet saattavat kaikua kuuroille korville, koska valitettavan usein käy sitä, että luvataan muuttua kun ollaan selkä seinää vasten, mutta mikäli saa vielä mahdollisuuden niin homma jatkuu käytännössä entisellään.
Parisuhde ei elä itsekseen, vaan sen eteen on tehtävä töitä, ihan siis kummankin. Pieniä eleitä toisille ja riitojen yleistyttyä kissaa pöydälle urakalla, että saadaan asiat purettua ja selvitettyä. Mököttäminen ja mykkäkoulu eivät auta.
Pelkäät vaan muutosta ja yksin jäämistä. Kyllä se siitä. Mikään ei ole luotaantyöntävämpää kuin itkeskelevä, epätoivoinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikken ollut tehnyt elettäkään hoitaakseni edellistä parisuhdettani, olin silti "tyrmistynyt" kun ex-mieheni sanoi ettei henkisesti jaksa enää. Sanoin myös rakastavansa, mutta ettei pysty koska niin väsynyt kaikkeen tappeluun. Eli jos on rakkautta, ei välttämättä ole toivoa.
Ja miehelläkö ei muka ole parannettavaa noissa asioissa? Mäkin suuttuisin jos kaverit ja harrastukset menisi mun edelle.
Sinuna miettisin vielä itsekin, haluanko todella jatkaa. Miehiä riittää ja mikset voisi hetken olla yksiksesikin?
Rajoitatko liikaa hänen menemisiään? Usein tuntuu siltä, että naiset eivät päästä miestään minnekään ja mies haluaisi vielä säilyttää ystävänsä ja pitää muutakin elämää.
Sun pitäisi oikeasti keskittyä siihen, että tarkkailet käytöstäsi. Vaikka teillä olisi erimielisyyksiä esimerkiksi appivanhemmilla käynnistä, niin ei siitä tarvitse alkaa huutaa. Se ei hyödytä mitään.
Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Jos miehesi on esimerkiksi unohtanut yhteiset hyvät hetkenne tms. Muistatko miltä sinusta tuntui kuin aloitte seurustella? Onko tämä nykyinen ongelma uusi vai onko teillä ollut samasta asiasta erimielisyyksiä jo aiemmin. Itselläni oli pari vuotta sitten hyvin samankaltainen tilanne :(. Se syö henkisesti todella paljon ja tärkeintä on että teet päätöksen joka on sinulle kaikkein paras :)
Ollaan oltu 1,5v ja meillä on ollut aina ongelmia, mutta hyvät hetket sitäkin parempia. En ole ikinä ollut niin rakastunut kuin tämän miehen kanssa, hän sanoo samaa. Hän tosiaan sanoo, että ei muista miltä tuntuu olla onnellinen. Hän myös sanoo, että ei tiedä riittävätkö ne meidän todella hyvät hetket kumoamaan näitä todella huonoja hetkiä, joita on ollut aina. Nyt vaan ennemmissä määrin koko ajan :(
Miten teillä sitten kävi, siis sinulle numero 19? :)
ap
If you love it, let it go, if it comes back it's yours
Hmm vaikea tilanne. En oikein tiedä. Yritä olla mahd kiva miehelles :)