Onko paikalla sosiaalialan ammattilaista, joka tietää lastensuojeluasioista?

Ystäväni eli lapsen äiti ratkesi ryyppäämään ja lastensuojeluviranomaiset hakivat lapsen pois häneltä. Lapsi on nyt ollut isällään ilmeisesti kolmisen viikkoa. Äidin juomaputki on nyt poikki.

Onko hänellä mahdollisuuksia saada lapsi takaisin ja onko mitään mieltä edes yrittää sitä? Olisiko parempi, jos lapsi otettaisiin häneltä kokonaan pois. Isäkin on ilmeisesti vähän " epäkelpo" huoltajaksi pitkällä aikajänteellä. Mikä olisi lapselle paras vaihtoehto? Mikä on kummien asema?



Kaipaan siis faktoja ja ammattilaisen vastauksia, en mitään mutu-tietoa kotiäideiltä.

mikä on parhaaksi.

No niin varmasti tietävät, mutta kun minäkin haluaisin tietää. Olen huolissani sekä äidistä, että etenkin lapsesta, on kummipoikamme ja huoli on suuri. Haluaisin auttaa molempia, kun vaan tietäisin, miten.

pyytää lapsen luoksesi hoitoon.

Parasta mahdollista sijoituskohdetta mietitään hyvin tarkkaan ja kaikkien läheisten ihmisten näkökulmat kuunneellaan läheisneuvonpidoissa. Läheiset kummitkin varmasti kutsutaan paikalle. Ajattelen, että viranomaiset vielä katsovat ja arvioivat äidin mahdollisuutta pitää lasta itsellään. Jos äiti retkahtaa vielä putkeilemaan, mahdollisuudet saada lapsi takaisin pienenee. Lapsi pyritään yleensä sijoittamaan jollekin lähisukulaiselle/muulle läheiselle taholle, isoäidille tms.

Isä ei anna. Ei antanut lasta edes mummilleen, joka olisi ottanut lapsen luokseen viikonlopuksi. Ensi perjantaina on joku kokous sossussa, siellä kai päätetään lapsen kohtalosta. En vaan malttaisi odottaa siihen asti.

että olisiko mahdollista että lapsi sijoitettaisiin teille asumaan? Eli ryhtyisitte sijaisperheeksi omalle kummilapsellenne tietenkin asiasta varmaankin kysyttäisiin myös lapsen vanhemmilta mutta jos kerran huostaanoton uhka on jo olemassa niin luulisi vanhempien suostuvan. En tiedä miten yleisiä tällaiset niin sanotut sisäiset sijoitukset ovat että varmaan kannattaa ottaa yhteyttä myös lakimieheen sillä yleensä sossut juuri mielellään huostaanottavat näitä pieniä kun heillä on niin hyvät sijoitusmahdollisuudet olen yhtä tällaista taistelua saanut seurata aika läheltä tosin siinä tapauksessa oli kyseessä lapsen omat sukulaiset ja olivat adoptoineet prheestä jo kaksi isompaa lasta ja kun nuorimman lapsen huostaanotto tapahtui niin sossut olisivatkin halunneet tämän sijoittaa eri perheeseen kun kuulemma näistä pienistä kysyntä on niin kova.

Kiitos asiantuntevasta vastauksesta. Olen tosiaan menossa perjantaina äidin mukana sossuun, siellä on jonkunlainen tilaisuus aiheen tiimoilta. Menen myös äidin mukana käymään A-klinikalla ennen sitä, jos vain ajan sinne.

Ei ole lähisukulaisia, joille lapsi voitaisiin sijoittaa. Mummi on jo 65-vuotias, tuskin tulee kysymykseen, etenkin kun itse sanoi eilen, että ei pysty lapsesta huolehtimaan jatkuvasti.

Me kummit olemme ainoa varteenotettava vaihtoehto, ja mekin huono sellainen. Olen jo joutunut hankkimaan lapsillemme hoitajan kotiin, että saamme omat lapsemme hoidettua, kun me vanhemmat olemme paljon pois iltaisin.

Lisäksi lapsi vaatii paljon aikaa, ei ilmeisesti ole ihan terve, on mm. kehityksen viivästymää. Lapsi syntyi pikkukeskosena, alle kilon painoisena ja vielä nyt 8-kuukautisenakin painaa vasta vähän yli 5 kiloa.

Ollaan keskusteltu asiasta mieheni kanssa, mutta tulimme siihen tulokseen, että meillä ei oikein riitä rahkeita lapsen ottamiseksi meille. Mieheni on yksityisyrittäjä, joka joutuu tekemään pitkiä työpäiviä 7 päivää viikossa ja olen jo käytännöllisesti katsoen kahden lapsen yksinhuoltaja.

Takana on vaikea syksy ja talvi, enkä itsekään ole parhaassa mahdollisessa iskussa, sairastuin syksyllä masennukseen, josta nyt olen toipumassa. Päällisin puolin minusta ei kukaan huomaa masennuksen merkkejä, mutta olen väsynyt ja voimaton.

8 kk ikäinen erityisen vaativa lapsi ei varmasta paranna tilannetta.

Olen itsekin yli 40-vuotias, eikä vauvoja ole ollut suunnitteilla lisää. Omista lapsistamme nuorempi on jo melkein 6-vuotias eli heidän kanssaan jo pääsee suht helpolla.

On minun ystäväni ja mieheni sukulainen, serkku.

Mietimme sitä, että vaikka vielä lapsesta selviäisimme, mutta saamme lisäksi lapsen vanhemmat" riesoiksemme" .

Vanhemmat eivät ole minkäänlaisissa väleissä keskenään, kummallakin on mielenterveysongelmia, toinen on tuurijuoppo ja toinen entinen juoppo. Isällä (56 v.) lisäksi ADHD, astma, keuhkoauhtaumatauti jne jne.

Emme haluaisi joutua jatkuvan painostuksen kohteeksi vanhempien taholta.