Uskotteko, jos joku ihminen hehkuttaa teille sita kuinka onnellinen han on? Eras tuttavani hehkuttaa minulle AINA sita, kuin hirvean onnellisia han ja hanen miehensa ovat.

kehuu kokoajan kuinka hyvin tienaa ja heti epäilen et taitaa olla ukolla pahoja rahavaikeuksia tai jotain kuitenkin pielessä.

hehkutti, miten ihanaa, kun mies on laivalla töissä. Tienaa paljon ja on aina 2 vk pois. Sopii heille. No, erosivat tästä puolen vuoden päästä. Nainen löysi uuden, joka ei ole niin paljon pois.

Skeptinen siis sen suhteen, että kun joku oikein hehkuttamalla hehkuttaa onnellisuuttaan ja parisuhdettaan, niin tulee väistämättä mieleen, että ketähän hän yrittää vakuuttaa. Entinen työkaveri ylisti miestään ja avioliittoaan lähes päivittäin aivan ylitsevuotavin kehuin... siihen saakka, kunnes palasi yhtenä maanantaiaamuna töihin silmä ja puoli päätä mustana... ja alkoi kertoa totuuksia miehestään ja avioliitostaan.

Mun vaan tulee sääli sitä ihmistä, ja tekis aina mieli kysyä että miten teillä oikeasti menee ja voinko auttaa. Kerran menin sen suuntaista sanomaan...

Kaverini hehkutti avoliitto-onneaan, kunnes mies lähti lätkimään. Ei kannattaisi niin paljon kehuskella. Kell oikeasti onni on, se onnen kätkeköön - ja usein kätkeekin.

tai oli, kun paras ystäväni niin hehkutti sitä elämäänsä ja miten ihana mies hänellä onkaan ja ties mitä... mutta kun tätä olin kaksi vuotta kuunnellut ja he asuivat jo toisella paikkakunnlla yksi puhelin soitto rikkoi koko kuplan... ystäväni soitti ja pyysi majapaikkaa, he olivat eronneet... ja sinä iltana kuulin kaiken siitä " ihanasta" elämästä...

Mutta suomalaiseen mentaliteettiinhan kuuluu synkistely ja valitus, ehkä minun pitää ruveta haukkumaan miestäni ja perhettäni kaikille että ap:n kaltaiset saavat mielenrauhan.

Taitaa olla keskimääräistä kylmempää niiden makuuhuoneessa kuitenkin...

Kyllä se on mun mielestä ihan normaalia, ja kyllä mä ainakin vastaan kysyttäessä ihan rehellisesti enkä ala vähättelemään meidän suhdetta. Musta on ihan normaalia sanoa, että me ollaan onnellisia, jos joku kysyy.



Tarkoitinkin siis sellaista, että tämä ihminen aina kysymättä hehkuttaa ja esim kaikissä sähköposteissa kirjoittaa pitkät pätkät siitä, kuinka uskomattoman onnellisia he ovat.



ap

En siis ihan varta vasten yleensä aloita keskustelua aiheesta (paitsi ehkä seurustelun alkuaikoina, kun oli ihan hullaantunut :), mutta kysyttäessä vastaan rehellisesti. En koskaan ole ajatellutkaan, etteikö ystäväni oikeasti haluaisi tietää, mitä minulle kuuluu.. ja etteikö hän uskoisi, jos vastaan, että olemme onnellisia yhdessä. Omituista. Mikäs tämä tämmöinen ilmiö nyt on? Kateuttako, vai pelkästään epäuskoa, jos itsellä menee huonosti?

mutta tätä ketjua lukiessa pitää varmaan ottaa opikseen, ettei hehkuta mitään onnellisuuksiaan... ei kukaan usko vaikka just silä hetkellä se olisikin totta=)

ei kai sitä ventovieraalle tai suoraan yhtäkkiseen kysymykseen nyt mene lataamaan koko avioliiton karua puolta..



Silloin kun olen oikeasti onnellinen niin olen, vieraalle saatan tai hyvin tutulle, jolle asioista ei voi puhua, voin tarvittaessa valehdellakin.



Ylitsevuotava kehuminen on aina jollain tavoin pätemistä, ehkä kehuja kuvittelee, että toisella on asiat jotenkin paljon paremmin.. Ehkä ap vaikuttaa tasapainoiselta ja onnelliselta ulospäin ja toisaalta jos ei ap:n tarvitse aina näytellä onnellista vaan joskus uskaltaa todeta, että tänään ei oikein mennyt nappiin miehen kanssa.. niin tällainen tilanne lienee mahdoton ja kateutta aiheuttava hehkuttajalle



sekavaa kerrassaan

kel onni on se onnen kätkeköön, pätee oikein hyvin parisuhteisiin. miks pitäis tehdä numero asiassa, jossa kaikki ok? metelin tarve tuleekin siitä, kun pitää itelleenkin ääneen vakuutella kuinka komeesti kaikki rullaa ;)



yks tuttu kans hehkutteli koko parivuotisen suhteensa läpi... muuttaa tällä viikolla omaan kämppään ;)

tai mietin, että missä on vika...

Olen sinkkutyttö, kolkyt plus, ja vihdoinkin sinut itseni ja elämäni kanssa. Paljon siihen vaadittiin, että tämän onnen löysin, mutta kun sen nyt olen saanut, en aio siitä irrottaa. Olen tajunnut elämänkokemusteni myötä, niin, elämäni miesten, seurustelujen ja erojen myötä, kuinka onnellisessa asemassa kuitenkin olen, kuinka paljon minulla on. Minulla on asiat tosi hyvin. On terveys, lämpimät välit rakkaaseen sukuun, vanhempiin, veljeeni. On paljon rakkaita hyviä ystäviä, mielenkiintoinen vakituinen työ, josta tienaan niin, että rahaa ei tarvitse ajatella. Minulla on ihanat lemmikkini ja harrastukseni. Ainoa asia, joka puuttu on se mies ja lapset, joista koko elämäni haaveilin, mutta nyt olen ymmärtänyt, että kaikkea ei voi saada. Parempi, paljon parempi olla iloinen ja onnellinen siitä mitä on.

...sitten kun tätä hehkutusta oli jatkunut vaikka kuinka pitkään, sain kautta rantain selville, että oikeasti mies oli jättänyt tänä " onnen huuman aikana" naisen ja perheen 2 kertaa, käynyt vieraissa ja sitä rataa. Lastenkin kanssa oli ongelmia, eikä mitään hirveän pieniä.



Eli oikeasti siinä perheessä oli niinä " onnen hetkinä, kun he kyynelsilmin katsoivat pientä ihanaa perhettään" käärme luikerrellut jo aikaa sitten sisään.



Ehkä se on äidin tapa yrittää selviytyä, mutta kuuntelijalle tuli ahdistunut olo, kun tuntui jatkuvasti siltä, että jotain on vialla OIKEASTI.

totta kai siis kysyttäessä vastataan. On mulla paljon sellaisia ystäviä jotka kysyttäessa aina vastaavat, että heillä menee ihan hyvin ja ovat onnellisia. Mutta siis vain tämä yksi, joka erityisesti aina minulle kertoo siitä kuinka onnellisia he ovat. Ja käyttää aina tälläisiä " uskomattoman onnellisia, ainutlaatuisen onnellisia" jne fraaseja. Ja eivät siis ole mikään tuore pari :)



Mekin ollaan onnellisia, mutta silti menee välillä vähän huonommin kun väsyttää helvetisti ja ottaa päähän kun mies jättää joka hemmetin kaapin oven auki :D



ap

Erimielisyyksiä on kaikissa parisuhteissa, mutta näemmä onnellisia ovatkin vain ne, jotka eivät takerru erimielisyyksiin ja ruoki niitä mielessään vielä lisää, vaan osaavat katsoa parisuhdetta kokonaisuutena.



t. eräs erittäin onnellinen :)

tuot tuossa kirjoituksessa vähän rosojakin esille :) Olen minäkin ihan onnellinen etupäässä, mutta en kuvaa ylisanoilla sitä, miten kaikki on ihanaa ;) Koska ihan " normaalia" ihanaa ja kamalaa minulla on...

Vierailija:

Erimielisyyksiä on kaikissa parisuhteissa, mutta näemmä onnellisia ovatkin vain ne, jotka eivät takerru erimielisyyksiin ja ruoki niitä mielessään vielä lisää, vaan osaavat katsoa parisuhdetta kokonaisuutena.

t. eräs erittäin onnellinen :)

Kyse olisi siitä, jos sanoisit

" me emme koskaan riitele miehen kanssa, vaan ymmärrämme sanattomasti toisiamme, meillä on aivan ihanaa aina ja tavallisesti mieheni on jopa kuumeessa ollessaan huomaavainen ja lempeä minua kohtaan, sekä kysyy voiko hän hieroa hartioitani. Meillä ei ole ikinä ollut tarvetta riitelyyn eivätkä lapsemme ole koskaan pahalla tuulella, koska kasvatamme heidät oikein" .

Koska ei kenelläkään ole tuollaista!