Yläkoulun opettaja vastaa hetken kysymyksiin

Miltä tuntuu opettaa ja katsella sellaista oppilasta joka on pahasti elämässään sivuraiteilla ja syrjäyttämässä itseään suorastaan väkisin?

Eli oppilasta, joka tahallaan on jäämässä vaille sellaisia taitoja ja tietoja (esim. luku- ja kirjoitustaito tai kielitaito), joita ilman ei pärjää. Tähän vielä lisäksi rikostaustaa jne.

W

Miten eriytät opetustasi jos luokassasi on erityistä tukea tarvitseva oppilas? Esimerkiksi lukihäiriöinen.

Lukihäiriöinen ei yleensä tarvitse erityistä tukea.

28, en ajattele että oppilas itse voi vielä peruskouluiässä tietoisesti tahallaan syrjäyttää itseään. Ajattelen, että jos tilanne on tuollainen kuin kuvailit, niin kasvuympäristö on sen aiheuttanut yhdessä oppilaan omien kokemusten kanssa. Todennäköisesti kyseessä on joko hyvin heikolla itsetunnolla varustettu oppimisvaikeuksinen tai enemmän tai vähemmän karmeista kotioloista tuleva lapsi / nuori. Jos em. asiat olisivat kunnossa, hän todennäköisesti jaksaisi edes yrittää. Mielestäni,  jos lapsen elämä on ensimmäiset 13 vuotta ollut yhtä hellvettiä kotona, emme voi odottaa häneltä "normalisoitumista"muutaman tunnin koulupäivän aikana. Sekava vastaus, toivottavasti sait selvää.

Ai ei tarvitse? :D

27 ja 32 siis ap. Lukihäiriöinen tarvitsee kyllä tukea ja saa sitä myös. Keinoja on monia ja niiden käyttö riippuu aina oppilaan vaikeuksista. Pääsääntö on, että erityisopettaja antaa meille aineenopettajille ohjeet, miten kunkin oppilaan kohdalla eriytys tapahtuu. Esim. koealue pienempi, apusanalistat, muistiinpanot tulostettun, kokeen täydentäminen suullisesti jne. 

Ap

Tuo lukihäiriöisen tarvitsema tuki mahtuu yleensä ihan oppimissuunnitelmaan. Suurin osa lukihäiriöisistä ei tarvitse edes oppimissuunnitelmaa. Niistäkin, jotka nyt oppimissuunnitelmaa tarvitsevat, olisi iso osa ollut pienempänä kuntoutettavissa. Liian tehokas tuki estää oppilasta oppimasta omia keinoja ongelmiensa voittamiseen. Työelämässä ei ole HOJKseja, vaan lukihäiriöiseltä edellytetään ihan yhtä suurta panosta, kuin muiltakin.

T: lukihäiriöinen, joka ei koko koulutaipaaleensa aikana saanut haukkuja kummempaa tukea.

Ja vielä tuohon syrjäytymiseen... alanvähän kyynistyä apukeinojen suhteen. Tuntuu, että aika harva niistä sivuraiteille joutuneista selviää ns. kuiville lopulta. Toisaalta, se mikä on yhdelle syrjäytymistä, voi toiselle olla ihan hyvää elämää. Vaikeita kysymyksiä.

Ap

P.S. minä en sanonut tuota kommenttia että lukihäiriöinen ei tarvitsisi tukea....

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 21:53"]

Lukihäiriöinen ei yleensä tarvitse erityistä tukea.

[/quote]

Älä vaan sano että olet vielä opettaja. Nyt nimittäin et tiedä mistä puhut.

t. lukihäiriöisen äiti

Mielenkiintoinen ketju. Teen juuri gradua aineenopettajien kokemuksista inkluusiosta yläkouluissa.

Lukihäiriöinen tarvitsee mahdollisimman varhaista aivojen kuntoutusta enemmän kuin mitään muuta. Nykyään lukihäiriötä tiedetään voitavan korjata jo vauvan ollessa kohdussa.

T: Se jolla on omaa kokemusta täysin tuettomasta koulutaipaleesta. Onneksi oli sinnikkyyttä kuntouttaa itse itseäni, jolloin tilanteeni ei ole nykyään yhtä huono kuin se muuten olisi.

Voisitko kuitenkin vähän vihjaista, millaisia aineita opetat? Siinäkin on eroa, opetatko näitä kriittisiä aineita tyyliin matikka, äikkä ja A- ja B -kielet vai sitten reaaliaineita tai jopa valinnaisaineita.

Mä olen sitä mieltä, että koko erityishössötys on yhtä tyhjän kanssa. Isoja puheita, pienet toteumat. Jos luokassa on 20-25 oppilasta ja 3-4 erityistarpeista, niin oikeastiko joku uskoo, että opettajalla on minkäänlaisia resursseja keskittyä noiden erityistapausten tukemiseen kuin se 30-60 sekuntia, jotta voi sanoa tehneensä jotain asian eteen. Usein nämä juuri tarvisi sitä vierihoitoa koko tunnin, jotta oppimistavoitteet saavutettaisiin. Ja jos katsotaan nuorten syrjäytymistä ja koko nuorison pahoinvointia, niin eipä tällä mitään näköjään edes saavuteta. Kun kerran ei resursseja ole, niin voitaisiin suosiolla myös myöntää, ettei mitään tukea ole sen enempää saatavilla kuin 80-luvulla, kun erityisope voi jotain sitten hiukan paapoa aina joskus.

Reaaliaineiden puolelle menee. Tuokin on totta, mitä sanot vierihoidosta ja tuen vähäisyydestä. Mutta nykyaikana linjaus on inkluusio, vaikka resursseja ei ole.

Ap

Mitä mieltä olisit joustavista tasoryhmistä? Tyyliin koulun paras ja kokeinein opettaja huolehtii siitä ryhmästä, jossa oppilailla on eniten vaikeuksia. Opetusta eriytetään niin, että perusasiat tulevat varmasti opituksi.

Entäpä mitä mieltä olet siitä, että heikon lukutaidon omaavat oppilaat kertaisivat vaikkapa kuudennen luokan (jolloin voitaisiin järjestää tehostettua lukutreeniä), ennen yläkouluun tulemista.

Tuttavani tytär opiskelee kieltenopettajaksi. Tytär oli menossa ensimmäistä kertaa sijaistamaan sairastunutta opettajaa ja oli ohjaajalleen tuonut esille epävarmuuttaan opetustaidoistaan. Ohjaaja oli sanonut, että oppilaita on kolmea ryhmää: A) lahjakkaita, jotka oppivat ilman opettamista, B) keskivertoja, jotka oppivat kun annat opetusta ja C) heikkoja, jotka eivät opi ja joita ei edes kiinnosta oppia. Omalla lapsellani on oppimisvaikeuksia ja tuo kylmäsi: aineenopettajat ovat yleensä niitä, jotka ovat olleet kouluaikoina lahjakkaita nyt opettamassa aineessaaan (ja sen takia päässeet sitä opiskelemaan). Voiko tällaisella opettajalla olla ymmärrystä niille, jotka oppiminen tuottaa vaikeuksia? 

* joilla 

43

42: en ole koskaan itse ollut oppilaana enkä opettajana tasoryhmien aikaan, mutta voisin kuvitella että etenkin matikassa ja enkussa ne voisivat olla tarpeen ja hyödyksi. Sen sijaan kutosluokan kertausta en kannattaisi, luulen että se voisi olla aikamoinen syrjäyttävä ja itsetuntoa heikentävä kokemus ja aiheuttaisi etukäteen paineita riskioppilaille,

43:olin itsekin kohtuuhyvä koulussa, ysin ka. 8,9. Tiedostan tämän ongelman mutta yritän koulutukseni avulla ymmärtää oppimisvaikeuksia jne. En varsinaisesti usko, että oma koulumenestykseni estäisi minua olemasta hyvä opettaja heikommille oppilaille.

45=ap

Paljonko sun bruttopalkka?