Miksi näyttelijän pitää osata improvisoida?
Jotakin putous-näytelijää haastateltiin ja hän sanoi, ett näyttelijäkoulutuksessa improvisointi on suuressa osassa.
Nyt en oikein tajua. Näyttelijän työssähän ohjaajan ohjauksessa tuodaan esiin roolihahmoa, ei itse luoda sitä. En tajua tuota improvisoinnin tarvetta. Valmiita tekstejähän näyttelijöiden pitää pystyä ilmaisemaan, ei omia tuotoksiaan. Voihan olla vaikka kuinka loistava näyttelijä, vaikkei itse ole niin sanavalmis ja nokkela.
Kommentit (12)
Ainakin teatterissa siitä on paljon hyötyä jos tapahtuu jotain yllättävää.
Entäs jos unohtaa vuorosanat? Silloin on hyvä osata improvisoida.
Onkohan vuorosanojen unohtamisen takia? Epäilen!
Eihän näyttelijän tarvitse olla mikään stand up koomikko. ap
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 09:23"]Onkohan vuorosanojen unohtamisen takia? Epäilen!
Eihän näyttelijän tarvitse olla mikään stand up koomikko. ap
[/quote]
teatterissa olis kyl ihan näppärä taito.
Jos joku roolihahmo luodaankin improvisoinnin kautta (siis muun muassa, ei ainoastaan)? Eihän roolihahmot ole yleensä valmiita, kun niitä aletaan työstää, vaan ne muotoutuu vähitellen. Ja improvisointi osa sitä.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 09:26"]
Jos joku roolihahmo luodaankin improvisoinnin kautta (siis muun muassa, ei ainoastaan)? Eihän roolihahmot ole yleensä valmiita, kun niitä aletaan työstää, vaan ne muotoutuu vähitellen. Ja improvisointi osa sitä.
[/quote]
Klassiset näytelmät, elokuvaroolit jne. on kyllä käsikirjoittajan ja ohjaajan käsialaa, ei näyttelijän.
Teatteri tulee itsellekin mieleen. Vaikkei sen impron siinä vaiheessa hauskaa tarvi olla, naurulla on kuitenkin rentouttava vaikutus ja siksi varmaan improharjoitteet on huumoripitoisia.
Ehkä OT, mutta jos kerran Teatterikorkeassa improvisointi on tärkeä osa koulutusta, niin kummanpa huonosti he ainakin eilen osasivat niitä kysymyslauseitaan muodostaa. Sanavalmiudesta ei ollut tietoakaan eikä reagointikyvystä tilanteen muutoksiin. Ehkä niitä jännitti niin kovasti?
Näytteleminen vaatii heittäytymistä ja taitoa reagoida vastanäyttelijään/yleisöön. Improvisaatioharjoituksilla näitä taitoja kehitetään koulutuksessa. Kaikki eivät kuitenkaan ole luonnostaan hyviä improssa eivätkä mielellään sellaista näyttelemistä teekään. Komedianäyttelijöille improvisaatiokyky on tärkeä, koska komediassa ajoitus on a ja å.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 09:26"]
Jos joku roolihahmo luodaankin improvisoinnin kautta (siis muun muassa, ei ainoastaan)? Eihän roolihahmot ole yleensä valmiita, kun niitä aletaan työstää, vaan ne muotoutuu vähitellen. Ja improvisointi osa sitä.
[/quote]
Klassiset näytelmät, elokuvaroolit jne. on kyllä käsikirjoittajan ja ohjaajan käsialaa, ei näyttelijän.
[/quote]
Kyllä se on myös näyttelijän.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 09:26"]
Eihän roolihahmot ole yleensä valmiita, kun niitä aletaan työstää, vaan ne muotoutuu vähitellen. Ja improvisointi osa sitä.
[/quote]
No tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Teatterissa näytelmien harjoitukset alkavat lukuharjoituksilla eli ihan papereista luetaan vuorosanat ja opetellaan ne ulkoa. Ei kai nyt kukaan käsitä niitä näyttelijöiden improvisaation tuotoksiksi?
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 09:32"]
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 09:26"]
Eihän roolihahmot ole yleensä valmiita, kun niitä aletaan työstää, vaan ne muotoutuu vähitellen. Ja improvisointi osa sitä.
[/quote]
No tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Teatterissa näytelmien harjoitukset alkavat lukuharjoituksilla eli ihan papereista luetaan vuorosanat ja opetellaan ne ulkoa. Ei kai nyt kukaan käsitä niitä näyttelijöiden improvisaation tuotoksiksi?
[/quote]
Ymmärrät kai että hahmo on muutakin kuin paperille kirjoitettu teksti? Teksti ei ole Jumala jonka sanaa on pakko kirjaimellisesti noudattaa, eikä kirjoitettua hahmoa voi vain liimata näyttelijän päälle ottamatta huomioon näyttelijän omaa persoonaa ja toimintatapaa. Repliikkien osaaminen on tärkeää, mutta jotta hahmon näytteleminen tulisi luontevaksi ja alkaisi tuntua "omalta", on hyödyksi tehdä syventäviä harjoituksia, kuten improvisaatiota hahmona. Tämä työ ei ole sitä mitä katsojalle näytetään, mutta se tuo näyttelijälle varmuutta ja valmistaa yllättäviin tilanteisiin. Teatteri on kuitenkin elävä taiteenlaji, jonka jokainen osa on liikkuva, mukautuva ja inhimillisen erehtyvä. Elävä.