Lue keskustelun säännöt.
Kissaa ostamassa
30.10.2014 |
Olemme perheen kanssa etsiskelleet kissanpentua ja kovin hankalaa näyttää olevan. Tärkeintä olisi löytää sopivanluonteinen pentu. Olemme käyneet katsomassa sosiaalisiksi mainostettuja pyhää birmaa ja ragdollia, mutta en kyllä tiedä missä se sosiaalisuus pitäisi näkyä? Molemmissa paikoissa oli useita aikuisiakin kissoja, mutta kaikki vaan piileskelivät jossain kaapin alla eikä niitä paljon näkynyt. Sama pentujen kanssa. Ei saa pennusta kovin hyvää kuvaa, jos se vaan välttelee ja yrittää karkuun koko ajan. Olen ihan yllättynyt tästä, kun ragdollejakin niin kovasti kehutaan.
Aikaisemmat kokemukset kissoista ovat ihan päinvastaisia, ne tulevat puskemaan ja tunkevat syliin kehräämään ja juuri sellaisen kissan haluan! Rotupennut pitää varata ja suurin piirtein ennen niiden syntymää jos haluaa jonkun saada. Maatiaispennutkin menevät heti, kun joku ilmoitus johonkin tulee, pitäisi varata ihan näkemättä. Löytökissatalot ynnä muut on katseltu, niissä ei hirveästi pentuja ole tarjolla ja sellaisen mieluummin haluaisimme. Eli nyt parhaat vinkit kehiin, mistä niitä kissoja oikein löytää? Ja omaa hyväksihavaittua rotuakin saa suositella!
Kommentit (41)
Sinä et valitse oikeata kissaa, kyllä se oikea valitsee teidät, älä siis hätäile :). Näin ainakin meillä, menimme katsomaan yhtä toista pentua, joka sitten oli vaan kaapin alla. Sitten tuon kaappiepisodin jälkeen paikalle rymysi minua puskemaan meidän kissamme. En minäkään ostaisi kissaa jos en saa luotua siihen kontaktia. Suosittelisin brittiläistä lyhytkarvaa, ne on lempeitä, ihmisrakkaita ja suhteellisen rauhallisia kissoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:02"]
Määritteletkö lapsellesikin yhtä tarkat kriteerit siitä, millainen pitää olla?
[/quote]
Sopivan kissan voin edes yrittää valita, lasta en. Miksi ottaisin sellaisen yksilön, joka ei minua miellytä? Ap
Mahtaakohan tuo kissa nyt olla teille ihan oikea valinta lemmikiksi?
Mikä ihme tässä nyt oikein niin kovasti alapeukututtaa? Miksi en saa valita sellaista kissaa, jonka uskon meille sopivan? Voisitteko perustella?
Ap
Ainakin burman kohdalla äänekkyys liittyy kissan sosiaalisuuteen. Meillä jutellaan välillä pitkiäkin porinoita kissojen kanssa. Kun burmalla on asiaa, se ei sano sievästi miu vaan karjaisee että mrourh! Yksin kissamme eivät välitä huudella, juttukaveri tarvitaan :) t. 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja en myöskään ymmärrä näitä, joiden mielestä kissan ja lapsen hankinta ovat jotenkin sama asia. Kyllähän koiraakin hankkiva vertailee rotuja löytääkseen niistä sopivimman. Pitäisikö tämä perheen vain ottaa ensimmäinen eteentuleva kissa vai? Jos on yksi kriteeri, sosiaalisuus, niin minä sitä pahana pidä. t. 7
Ja koska olen tavannut juuri senluonteisia kissoja, jonka meillekin haluaisin, tiedän että niitä on olemassa! Mutta MISSÄ, siinäpä kysymys :) Ja muuten, koiriakin hankkiessa niitä vertaillaan hyvinkin tarkasti - eri rotuja, kasvattajia ja yksilöitä. Eikö näin saisi tehdä kissojen kohdalla?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että kissa lymyää kaapin alla vieraiden aikana on ihan normaalia käytöstä kissalla, eikä varsinaisesti kerro kissan sosiaalisuudesta yhtään mitään. Kissan sosiaalisuutta voi myös itse vahvistaa mm. yhteisten leikkien avulla, opettelemalla kommunikoimaan kissan kanssa jne. Useat kissat eivät pidä sylissä olemisesta, muttei syliin tulemattomuutta voi pitää millään tavoin epäsosiaalisuutena. Sylihalutkin voivat vaihdella iän mukaan ja elämäntilanteiden mukaan. Väkisin ei saa kissaa pitää sylissä, ja tämä on hyvä lapsillekin tehdä selväksi.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:24"]
Se, että kissa lymyää kaapin alla vieraiden aikana on ihan normaalia käytöstä kissalla, eikä varsinaisesti kerro kissan sosiaalisuudesta yhtään mitään. Kissan sosiaalisuutta voi myös itse vahvistaa mm. yhteisten leikkien avulla, opettelemalla kommunikoimaan kissan kanssa jne. Useat kissat eivät pidä sylissä olemisesta, muttei syliin tulemattomuutta voi pitää millään tavoin epäsosiaalisuutena. Sylihalutkin voivat vaihdella iän mukaan ja elämäntilanteiden mukaan. Väkisin ei saa kissaa pitää sylissä, ja tämä on hyvä lapsillekin tehdä selväksi.
[/quote]
Kiitos tästä asiallisesta vastauksesta! Tuota kyllä mietimme, kun olimme pentuja katsomassa, että onko se vain tilanteesta johtuvaa jännitystä ja pientä epäluuloisuutta vieraita kohtaan. Mutta kyllä se jonkinlainen kontakti pentuun olisi kuitenkin kiva saada. Lapsemme ovat kouluikäisiä, osaavat käyttäytyä ja kohtelevat eläimiä hyvin, eivät siis jahtaa, pidä sylissä väkisin tms. Mietinkin lähinnä niitä eri rotujen ominaisuuksia, kun oli yllättynyt siitä, että esim. ne aikuiset ragdollitkin piileskelivät vaan kaappien alla, kun taas kaikki tuttavapiirini maatiaiskissat tulevat kyllä innoissaan tervehtimään vieraita. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kissat ei vaan tykkää susta?
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:31"]
Ehkä kissat ei vaan tykkää susta?
[/quote]
Voihan se olla, meillä on nimittäin koiria :) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kasvattaja tms. kissa asiantuntija, mutta meillä asuu kaksi burmaa ( 8 ja 7-vuotiaat) ja voin sanoa ainakin näistä kahdesta, että on seurallinen rotu. Melkeen ärsyttävyyteen asti.
8 v. tyttömme on ollu ns. "mun kissa" ihan pennusta. Nukkuu mielellään kainalossa, kiipeää syliin/olalle rapsutettavaksi ja pusuttelee/puskee/nuolee naamaa. Noutaa myös lelujaan välillä esim. kun heittää huiskua niin tuo takas ja sama rumba toistuu usein ihmisen kyllästymiseen asti.
On kuitenin myös sellainen "narttu", että sitten kun ei huvita niin sekin näkyy ja saattaa näykätä, muttei ole ketään vielä koskaan tosissaan purrut tai raapinut.
7 v. pojumme sitten on selainen kaikkien lellikki-tossu-lölly, että kaikki kissanvihaajatkin ovat tykänneet: haluaisi lähes koko ajan olla sylissä ja hellittävänä, kierähtää aina selälleen leipomaan ilmaa ja hurisemaan eikä tahdo millään tajuta ettei nyt jaksa silittää. Pomppii myös välillä syliin sillon kun yrittää laittaa pyykkejä kuivumaan yms. tulee häiritsemään kirjan lukemista ja tietokoneella oloa.
Oman kokemuksen puolesta sanon, että on kova rotu "juttelemaan", eli kyllä pitää ääntä. Kissasta ja kissan mielentilasta riippuen varmaan riippuu kuinka kovaa. Leikkaamattomana meillä molemmat huusi järkyttävän lujaa, mutta lisääntymissysteemit kun nipsastiin veks niin vähän hiljeni, mutta kyllä välillä saa kiljuntaa kestää öisinkin kun huomiota olisi kiva saada.
Meillä molemmat kissat myös tulee, ainakin talon sisällä, kutsusta luokse jos samalla vähän naksuttaa kieltä.
Rotuun liittyy myös se että jotkut otukset harrastaa ns. "villan imemistä", eli pehmolelut ja villaiset vaatteet/asusteet/sisustuselementit saattaa olla vaarassa. Meillä tätä tekee vaan uros ja hermo meinannut mennä useamman kerran, kun ensin tuhonnut jonkun pehmon ja sitten kantanut sen raadon keittiöön ruokakupin viereen. Tätä tekee muuten kuulopuheen mukaan myös siamilaiset.
Sanoisin että on oikein ihana ja seurallinen rotu. Ei mikään hulivili joka jaksaa koko ajan leikkiä ja rellestää. Täytyy kuitenkin muistaa että jokainen kissa on yksilö eikä seurallisinkaan persoona aina jaksa olla paijattavana, kissa kumminkin seurustelee silloin kun kissaa huvittaa eikä toisinpäin.
Kissan perusluonteeseen kuuluukin olla hieman varuillaan uusissa tilanteissa ja vieraiden ihmisten läheisyydessä. Toki näitä multisosiaalisia Risto-reippaitakin on, mutta harvassa ovat nämä tapaukset. Kissojen varautuneisuus liittyy ihan biologisiin tekijöihin. Kissan geenithän eivät ole mihinkään muuttuneet siitä, kun se oli luonnonvarainen eläin, jonka oli luonnossa oltavat aina hieman varuillaan.
Uutta kissaa lähestyttäessä kannattaa edetä todella rauhalliseti, ehkä mieluummin jopa niin päin, että antaa kissan lähestyä itse ensin. Todellinen luonne tulee esiin oikeastaan vasta sitten, kun kissan luottamus on voitettu ja kissa kokee olevansa turvallisessa ympäristössä.
Oikea luovtusikä on myös isossa roolissa kissan sosiaalistumisessa ja toki omalla toiminnalla ihminen vaikuttaa siihen, millainen kissasta kasvaa. Kissoissa on tietysti luonne-eroja, mutta ympäristö sitten vahvistaa tai vaimentaa joitain luonteenpiirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos 23, kuulostaa ihanilta kissoilta :) Ap
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:41"]
Kissan perusluonteeseen kuuluukin olla hieman varuillaan uusissa tilanteissa ja vieraiden ihmisten läheisyydessä. Toki näitä multisosiaalisia Risto-reippaitakin on, mutta harvassa ovat nämä tapaukset. Kissojen varautuneisuus liittyy ihan biologisiin tekijöihin. Kissan geenithän eivät ole mihinkään muuttuneet siitä, kun se oli luonnonvarainen eläin, jonka oli luonnossa oltavat aina hieman varuillaan.
Uutta kissaa lähestyttäessä kannattaa edetä todella rauhalliseti, ehkä mieluummin jopa niin päin, että antaa kissan lähestyä itse ensin. Todellinen luonne tulee esiin oikeastaan vasta sitten, kun kissan luottamus on voitettu ja kissa kokee olevansa turvallisessa ympäristössä.
Oikea luovtusikä on myös isossa roolissa kissan sosiaalistumisessa ja toki omalla toiminnalla ihminen vaikuttaa siihen, millainen kissasta kasvaa. Kissoissa on tietysti luonne-eroja, mutta ympäristö sitten vahvistaa tai vaimentaa joitain luonteenpiirteitä.
[/quote]
Hyvä, kiitos oikein paljon tästä, ehkä nyt osaamme suhtautua asiaan vähän avoimemmin. Ap
Meille tulee scottish fold pentu ! :) Niillä on älyttömän hyvä luonne ja ovat sosiaalisia. Suomessa suurin osa myyjistä venäläisiä, joten kannattaa olla tarkka keneltä ostaa kun osa väittää ettei pentuja madoteta etteivät ne kuole. Me haemme espoosta mukavalta naiselta ja kun kävimme pentuja katsomassa ne olivat iloisia ja terveen näköisiä.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:52"]
Meille tulee scottish fold pentu ! :) Niillä on älyttömän hyvä luonne ja ovat sosiaalisia. Suomessa suurin osa myyjistä venäläisiä, joten kannattaa olla tarkka keneltä ostaa kun osa väittää ettei pentuja madoteta etteivät ne kuole. Me haemme espoosta mukavalta naiselta ja kun kävimme pentuja katsomassa ne olivat iloisia ja terveen näköisiä.
[/quote]
Väenvängällä pitää hankkia sellainen rotu, jota väärin risteyttäessä kissalle tulee pahoja terveysongelmia (luppakarvaisuusgeenin vuoksi)? Siihen on ihan hyvät syyt, miksi Fife ei hyväksy kyseistä rotua rekisteriinsä tai näyttelyihinsä. Toivottavasti hankit edes viralliselta CFA/TICA kasvattajalta, joka on osannut huomioida tuon luppakorvaisuusgeenin kasvatuksessaan ja ostamasi pentu ei ole luusto-ongelmainen yksilö.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:52"]Meille tulee scottish fold pentu ! :) Niillä on älyttömän hyvä luonne ja ovat sosiaalisia. Suomessa suurin osa myyjistä venäläisiä, joten kannattaa olla tarkka keneltä ostaa kun osa väittää ettei pentuja madoteta etteivät ne kuole. Me haemme espoosta mukavalta naiselta ja kun kävimme pentuja katsomassa ne olivat iloisia ja terveen näköisiä.
[/quote]
ja itse siis katselin tarkkaan ja kyselin eri myyjiltä tietoja pennuista kunnes löysin tuon sopivan myyjän :)
Määritteletkö lapsellesikin yhtä tarkat kriteerit siitä, millainen pitää olla?