Lue keskustelun säännöt.
Kissaa ostamassa
30.10.2014 |
Olemme perheen kanssa etsiskelleet kissanpentua ja kovin hankalaa näyttää olevan. Tärkeintä olisi löytää sopivanluonteinen pentu. Olemme käyneet katsomassa sosiaalisiksi mainostettuja pyhää birmaa ja ragdollia, mutta en kyllä tiedä missä se sosiaalisuus pitäisi näkyä? Molemmissa paikoissa oli useita aikuisiakin kissoja, mutta kaikki vaan piileskelivät jossain kaapin alla eikä niitä paljon näkynyt. Sama pentujen kanssa. Ei saa pennusta kovin hyvää kuvaa, jos se vaan välttelee ja yrittää karkuun koko ajan. Olen ihan yllättynyt tästä, kun ragdollejakin niin kovasti kehutaan.
Aikaisemmat kokemukset kissoista ovat ihan päinvastaisia, ne tulevat puskemaan ja tunkevat syliin kehräämään ja juuri sellaisen kissan haluan! Rotupennut pitää varata ja suurin piirtein ennen niiden syntymää jos haluaa jonkun saada. Maatiaispennutkin menevät heti, kun joku ilmoitus johonkin tulee, pitäisi varata ihan näkemättä. Löytökissatalot ynnä muut on katseltu, niissä ei hirveästi pentuja ole tarjolla ja sellaisen mieluummin haluaisimme. Eli nyt parhaat vinkit kehiin, mistä niitä kissoja oikein löytää? Ja omaa hyväksihavaittua rotuakin saa suositella!
Kommentit (41)
Cornarit on tosi sosiaalisia, silityksiä kaipaavia kissoja, samaten sfinxit. Ylipäätään oikein lyhytkarvaiset kissat ovat tosi aktiivisia. Se ulkonäkö ei vaan iske kaikkiin.. :D
Itämaisilla kissoilla on tosi nariseva ääni, jos et tiedä mitä se tarkoittaa, katsele vaikka youtubesta niiden kiimahuutoja. Hrr hyi. Ja korateillakin on kova ja nariseva ääni.
Ota yhteyttä Surexin rotuneuvojaan, jos innostuit cornareista, devoneista tai sfinxeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:58"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:52"]
Meille tulee scottish fold pentu ! :) Niillä on älyttömän hyvä luonne ja ovat sosiaalisia. Suomessa suurin osa myyjistä venäläisiä, joten kannattaa olla tarkka keneltä ostaa kun osa väittää ettei pentuja madoteta etteivät ne kuole. Me haemme espoosta mukavalta naiselta ja kun kävimme pentuja katsomassa ne olivat iloisia ja terveen näköisiä.
[/quote]
Väenvängällä pitää hankkia sellainen rotu, jota väärin risteyttäessä kissalle tulee pahoja terveysongelmia (luppakarvaisuusgeenin vuoksi)? Siihen on ihan hyvät syyt, miksi Fife ei hyväksy kyseistä rotua rekisteriinsä tai näyttelyihinsä. Toivottavasti hankit edes viralliselta CFA/TICA kasvattajalta, joka on osannut huomioida tuon luppakorvaisuusgeenin kasvatuksessaan ja ostamasi pentu ei ole luusto-ongelmainen yksilö.
[/quote]
Et ole ilmeisesti tutustunut rotuun sen kummemmin :) Luuongelmia tulee lähes aina vain jos molemmat vanhemmat ovat foldeja, koska tällöin luppakorvaisuutta aiheuttavaa geeniä on tuplasti. Pennut kuuluu tehdä vanhemmilla joista toinen on fold ja toinen straight. Niinpä valitsin itse juurikin sellaisen pentueen jossa emä oli fold ja isä straight :)
33 jatkaa, pentumme on myös lääkärin tarkastama josta tulee todistus mukaan ja molemmat vanhemmat ovat tutkittu ennen pentujen teettämistä.
23 vielä jatkaa:
Myös Cornish Rexit ovat vähäisen kokemuksen mukaan hyvin seurallisia ja ihmisrakkaita. Valitettavasti omalla kohdalla kävi niin huono tuuri, että pentue josta kolmas kissamme otettiin oli sairas (koko pentueella FIP tartunta kissalasta) jolloin pentu ei ehtinyt olla meillä kuin pari kuukautta ennenkuin menehtyi sitten tuohon FIP:iin.
Itse en tuossa tapauksessa pentuja tai kyseistä kissalaa nähnyt vaan päätöksen kissan hankinnasta teki äitini. Itseä asia vähän epäilytti koska pentu oli mielestäni myös yli-ikäinen enää sijoitettavaksi uuteen kotiin (yli 5kk), mutta koska kissa oli äitini valitsema niin ei siinä auttanut urputtaa. Tällä hetkellä käydään neuvotteluja kasvattajan kanssa korvauksista kun myivät sairaan eläimen.
Oma neuvoni on siis että kissoja kannattaa käydä katsomassa usemman kerran ennen kuin tekee sitä lopullista päätöstä ja puskaradiokin varmaan auttaa. Nättelyitä kannattaa kiertää ja keskustella eri kasvattajien kanssa. Kasvatusympäristöstä varmasti saa hyvän käsityksen siitä millainen pentu kotiin on tulossa ja onko tottunut lapsiin tai muihin eläimiin, osaako olla sylissä ja antaako leikata nätisti kynnet ja tarkistaa hampaat, vai saako vetää paksut hanskat käteen.
Molempia burmiamme kävimme katsomassa kerran tai kaksi, ennen kuin tulivat meille kotiin.
Ensimmäinen kissamme (narttu) tuli kodista jossa oli vain kissoja ja meillä oli silloin vielä metsästyslinjainen labradori, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ensimmäisestä viikosta puuttunut. Noin vuotta myöhemmin toinen kissa tulikin sitten perheestä jossa oli myös koira, eikä nyt jo vainaa labbiksemmekaan jaksanut enää välittää kissojen määrän tuplaantumisesta.
Lapsista kumpikaan kissamme ei erityisesti pidä kun ei kasvattajienkaan perheissä ollut pieniä lapsia ja olin itsekin kissojen tullessa esiteini iässä. Nykyäänkin ovat vähän nyreissään mm. nuoremmista serkuistani, yrittävät sietää.
Toivottavasti oli jotain apua tästä, hyvää kissan etsintää Ap:lle! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on siamilainen ja se on kyllä kuin koira.
Tulee ovelle vastaan ja seurailee kotona. Vieraita kun on tykkää syliin mennä, muuten istuu meidän tai lasten sylissä. Lasten kanssa usein löhöää lastenohjelma-aikaan.
Ei ole kummemmin äänekäs, mutta on leikattu tyttö että vaikeaa sanoa miten leikkaamaton kolli ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ragdoll. Pennusta asti. Ja se oli pentu joka valitsi meidät ja hurmasi. Ja toki, kun menet kissalaan niin tulee vieraita sinne niin ei ne ole omia itsejään.
Tuo meidän räsy on seurallinen ja sosiaalinen. Välillä ärsytykseen asti. On ominut minut omakseen. Toki joku muukin kelpaa silloin, kun en ole kotona. Tulee mukaan sinne minne minä menen- Vessaan, saunaan, sohvalle jne,
Tulee viereeni nukkumaan ja on ihan kylki kyljessä kiinni. Voin sanoa, että tuo naukuu ja kipeesti, kunjää oven toiselle puolelle. On meillä nimittäin muutamat seksiskerrat jäänyt tekemättä tuon katin takia :O
Me ostimme juuri pienen ragdollin pennun :) se oli aluksi TODELLA arka pari päivää, mutta nykyään (ikää nyt 5kk eli ollut meillä 2kk) se on aina sylissä ja naamalla ja juoksee heti ovelle vastaan kun tulen kotiin. Öisin se nukkuu tyynylläni ja sukii hiuksiani. Sitä voi pyöritellä sylissä miten päin tahansa ja se vaan kehrää ja nukahtaa. Se on täydellinen pieni kissa ja en toki tiedä kaikista ragdolleista, mutta tämä oli ainakin kasvattajalta, joka oli sitä todella paljon käsitellyt, mikä varmasti vaikuttaa tähän sylivauvauteen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissojen taustalla on tietenkin suuri merkitys. Ottaisin sinuna yhteyttä kasvattajiin ja kysyisin kissojen käytöksestä ja vanhemmista. Kasvattajan luona arka kissa voi kesyyntyä kotona.
Pennun ottaminen on mielestäni tärkeää, koska kissa tottuu teihin.
Minä päädyin ottamaan kaksi alle vuoden ikäistä leikattua kollikissaa Hesystä vuosia sitten. Kumpikin kissa on elänyt luonnossa ja kesytetty eläinsuojeluyhdistyksessä. Kissat pitävät minusta - kiva ruokkija ja silittääkin vielä - ja alkuaristelun jälkeen hoitopaikkansa perheestä. Arat kissat pelkäävät edelleen eli viiden vuoden jälkeen kaikkia muita ihmisiä. Jos kotona on vieraita, niin kissat ovat sohvan tai sängyn alla. Koko ajan.
Toivottavasti löydätte mieleisen kissan perheellenne. :)
en usko, että kissasta voi koskaan olla varma, että siitä tulee sosiaalinen. Mutta ehkä joku rotukissa, jota kasvattaja syntymästä saakka kouluttaa olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ja esim. sylissä (näyttelyasunnossa), on ehkä varmemmin sosiaalinen (tai "sosiaalinen", sylissä olemaan opetetuksi) kuin muut kissat, rodusta riippumatta.
Meillä on ollut mm. yksi Maine Coon, jota kasvattaja oli opettanut olemaan näyttelyasennossa, ja se näytti viihtyvän hyvin myös tyttären sylissä jne. Muut kissamme ovat olleet ihan tavis- kissoja, ja osa ollut sosiaalisempia (tai ehkä vähemmän pelokkaita?) kuin toiset, osasta taas on tullut vanhemmiten sosiaalisempia jne. Paljon merkitsee se, miten kissaa kohtelee, jos sitä pelottelee, niin se alkaa pelkäämään jne. Ja vieraisiin ihmisiin varmaan suuri osa kissoista suhtautuu aluksi varovaisesti, sosiaalisimmatkin ottavat kontaktia vasta ajan kanssa, kun tilanne on rauhoittunut, sellainenhan se ei koskaan ole kun kissoja mennään katsomaan.
Ehkä teille sopisi paremmin koira? Ne ovat usein kovin sosiaalisia ja rakastavat perhettään, hieman enemmän ehkä vaativat työtä kuin kissat. Mutta kissa on myös hyvä lemmkikki lapsiperheeseen, kunhan lapset ymmärtävät, että kissan pitää antaa olla rauhassa jos kissa niin tahtoo, se tulee kyllä itse hakemaan silityksiä sitten jos/kun niitä tahtoo. Ja sitä varmemmin se tulee, mitä paremmin sen jättää rauhaan, jos liikaa yrittää niin ne helposti vaan välttelevät sellaista ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kakkoselle vastauksesta. Minulla on ollut aiemmin aivan ihania kissoja, tavallisia maatiaisia, ihmisrakkaita ja reippaita yksilöitä. Ainoat vastaavanlaiset kissat, joita olen viime aikoina nähnyt, ovat olleet nekin juuri maatiaiskissoja, ne ovat olleet myös vieraita kohtaan avoimia. Kissat ovat tietysti yksilöitä, mutta olisi kiva tutustua johonkin sellaiseen rotuun, jolla tällainen avoimuus olisi todennäköisempää. Ap
Mitäs ajatuksia alapeukuttajilla heräsi? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverilla on pari bengalinkissaa. Ai että ne on hauskoja, melkein kuin koiria sosiaalisuudessaan. Ja kauniita, oikeita pikku leopardeja :)
kodittomilta kissoilta valitsemaan valmiiksi hyvä ja nätti, edullisesti ja palautus- ja vaihto-oikeudella ;)
Kaikkia kissarotuja "mainostetaan" sosiaalisiksi, ja onhan se totta, koska se on yksi asia, jota rotukissojen jalostuksessa painotetaan. Siis keskimäärin rotukissat ovat sosiaalisempia kuin maatiaiskissat. Yksilöissä on toki eroja. Mutta jos sosiaalisuus on teille tärkein valintakriteeri, kehottaisin teitä tutustumaan lyhytkarvaisiin ja itämaisiin kissarotuihin. Esim. burma, siamilainen/itämainen lyhytkarva, cornish/devon rex tai vaikkapa jo edellä mainittu bengali, rotuja on paljon. Meillä on kolme burmaa, joita kutsutaan koirakissoiksi. Ovat ihan kaikessa mukana, tulevat vastaan ovelle, rakastavat noutamisleikkejä. Tulevat loistavasti toimeen lasten kanssa. Toki kaikki kissat nukkuvat paljon, mutta jos jossain on vähänkin äksöniä, nämä ovat kyllä heti mukana!
Meillä kanssa toi bengali. Tosi sosiaalinen ja huomionkipeä rotu. Äänekäs myös.
Mietinnässä on ollut myös burma sekä "vanhanajan" siamilainen. Näissä mietityttää se, että niitä mainostetaan "äänekkäiksi". Te joilla kokemusta, mitä se tarkoittaa? Ap
Jospa ensin perehtyisit ennen kaikkea kissan psykologiaan, mutta myös kissanhoitoon muutenkin?
Meillä on suloinen Abyssi, ja se on juuri sopivan seurallinen. Tulee mielellään syliin, ei pidä turhaa ääntä, nukkuu yöt, tulee paikalle kun kutsutaan. Todella hellä ja rakastava kissaprinsessa.