Uupunut äiti ei tapa

Tarkoitus oli siis kirjoittaa lapsesta, ei pojasta. Ajatusvirhe. t. nro 6

Ilmeisesti Appelsin puhuu VÄSYNEESTÄ äidistä, ei suinkaan uupuneesta. Koska kuka sen sanoo, että uupunut ihminen ei tapa? Tietääkö hän itse omasta kokemuksesta - onko hän ollut mielenterveyden järkkymiseen saakka uupunut pikkulapsivaiheessa? Vai mennäänkö mielenterveyden järkkymisvaiheessa pisteeseen "ups, no se ei enää niinku tosissaan kuulu mun mielestä tähän uupumustermiin" appelsiinin mielestä?

Kyllä nimittäin tappaa, vähintään itsensä, on tehnyt sen lukemattomia kertoja nyt ja ikävä kyllä tekee vastaisuudessakin. Lisäksi tällaisessa tilanteessa voidaan puhua ns. laajennetusta itsemurhasta.

Oli mielestäni myös naurettavasti sanottu "huutaa, lyö jne. mutta ei tapa". Lyömälläkin voi tappaa ihmisen. Ja kun ihminen on siinä pisteessä, että alkaa lyömään lapsiaan, voidaan mennä kriittisen pisteen yli syystä tai toisesta. Ei pystytä enää hillitsemään tilannetta. TAI ollaan raivon vallassa ratissa loppuunpalaneena ja päässä naksahtaa viimeisen kerran. 

Toisaalta kuten joku kommentoi iltiksen jutussa, että tutkimuksen mukaan 7/10 äideistä on kertonut ajatelleensa ensimmäisen vuoden aikana jossain vaiheessa lapsensa surmaamista. Siis ajatellut, tavalla tai toisella, ei harkinnut. Omat kokemukseni ja keskustelut muiden kanssa tukevat tietoa, (vaikka kuinka tuntuisi sietämättömältä joidenkin sitä hyväksyä) että ainakin pelko omasta sekoamisesta on esim. uuvuttavassa tilanteessa täyttä todellisuutta. Mutta tämä onkin se aihe, josta ei saa puhua. 

Pienten lasten äideillä voi olla synnytyksen jälkeistä masennusta, mitä appelsin sanoo siihen ja sen vaikutuksiin? Ilmeisesti on suuremman luokan asiantuntija aiheessa, kun ei tiedä, miten sekaisin ihminen voi mennä pelkästään hormonien vuoksi, ja siihen päälle hirveät univelat, ylikuormittunut arki jne. Varsin naurettava ja kyseenalainen kirjoitus jo senkin vuoksi, että hän leimaa tekstissään varsin suoraan kyseisen naisen narsistiksi tai psykopaatiksi. 

ps. Tässä appelsiinista poikkeava näkemys aiheesta http://yle.fi/uutiset/sari_helin_aiti_ei_ole_pyha/7571860

Joo, tämä Ulla Appelsinin näkemys asiasta kyllä tiivistää omatkin mietteeni tästä tapauksesta täydellisesti. Paljon asianmukaisempi kirjoitus, kuin se Mannisen teksti.

Olen myös Appelsinin kanssa samaa mieltä. Kyllä sitä itselläkin on huonoina, väsyneinä aikoina käynyt mielessä, että heitän kohta ton vauvan seinään jos se ei hiljene, tai että kuinka helpompaa elämä olisi ilman lapsia. Mutta tässä onkin se pieni ero, että ne ovat pysyneet ajatuksina joita olen jälkikäteen hävennyt itkuun asti. 

Kummallisinta tässä se, että jos asetelma olisikin ollut toisin päin ja se olisikin ollut isä joka ajoi autoa, niin tuskin missään voivoteltaisiin kuinka väsynyt isä varmasti oli ja että ymmärtäkää, älkää tuomitko. Isä leimattaisiin siltä seisomalta sairaaksi, hulluksi ja pahaksi mieheksi tekonsa vuoksi.

Murhaaja on aina murhaaja, huolimatta siitä, mikä hänet siihen ajoi. En ymmärrä näitä äidin puolustajia, itse mietin sitä pientä poikaa etupenkillä joka on luultavasti ehtinyt tajuamaan, että äiti tappaa heidät kaikki. Se on ollut sen pienen lapsen viimeinen ajatus ennen kuolemaa. Mietin myös perheen isää, jonka vaimo on tappanut hänen lapsensa ja kansa miettii, mitä isä teki väärin kun äiti oli niin väsynyt ja toivoton.

En tunne yhtään sympatiaa tätä naista kohtaan. Se, että väsyneenä ja lopen uupuneena päättää tappaa itsensä on edes jotenkin selitettävissä, mutta se, että tappaa omat lapsensa siinä mukana.. Järkyttävää.

Ei varmasti, mutta joissain ihmisissä unenpuute ja uupumus voivat aiheuttaa mielenterveyden hajoamista ja pahimassa tapauksessa jopa psykoosia. Varsinkin jälkimmäinen on sellainen tila, että siinä ihminen voi tehdä mitä tahansa ja pitää päätöstään vielä erittäin oikeana, loogisena ja hyvänä.

Ai ei tapa...kyllä vaan tappaa, silloin uupuneisuudelle keksitään vaan joka kerta uusi selitys, velat, mustasukkaisuus ...whatever...mutta takana on uupumus. Sitä ei vaan saa sanoa koska sellaista ei ole olemassa. Äiti on vaan vähän väsynyt, annetaan sen olla niin kyllä se kohta taas jaksaa...

Joo, kerrankin olen Appelsinin kanssa samaa mieltä. Pelkkä uupumus ei koskaan riitä syyksi, kyllä taustalla on pakko olla jonkinlainen mielenterveysongelma, -häiriö tai persoonallisuushäiriö.