Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
en tiedä rakastanko enää poikaystävääni
18.10.2014 |
Otsikossa se tulikin. Ollaan seurusteltu pian 5v, yhdessä asuttu jotai 3-3½vuotta. Alusta asti suhde on ollut yhtä vuoristorataa. Alussa mies ei osannut päättää haluaako seurustella mun kans vai ei. Jätti mut lyhyen seurustelun jälkeen pari kertaa ja kuiten tuli aina oven taakse vinkumaan takaisin. No pitkän aikaa menikin hyvin, kunnes n. 2v sitten, jäi kiinni exän kanssa viestittelystä. Sain tietää tästä ja pyysin näkemään viestit, mitkä se sit kuiten meni poistamaan. Eli en todellakaan tiedä mistä ovat silloin keskustelleet, exä väittää toista ja poikaystävä toista. (tunnen tämän exän).
No suhde alko meneen tuolloin aika vituiks. En luottanut enää ja mulla teki pahaa olla ton lähellä, mut päästiin siitäkin ajan myötä ohi.
Nyt oon huomannut että en edes tiedä rakastanko enää poikaystävääni. En tunne intohimoa häntä kohtaan, sen lähellä on kiva olla, mutta en tiedä rakastanko enää.
Riidellään nykyään joka viikonloppu suht rajusti, tuo käyttäytyy mua kohtaan välillä todella ylimielisesti. Mollaa ja pomppii silmille niin kauan kunnes minä hermostun. Aina onnistuu kuiten kääntään riidat minun syyksi. Tekee asioita joista tietää mun suuttuvan ja kun huomautan olen taas "vittumainen akka". Kuitenkin sanoo päivittäin rakastavansa. Tiiän itsekin, että ansaitsisin paljon paljon parempaa. Mut jotenkin lähteminen tuntuu vaikealta, koska meillä on ollut hyviäkin hetkiä. Asunnosta ja yhteisestä omaisuudesta tulee varmasti ihan jäätävä sota, tuntuu ettei mulla oo oikeasti voimia alkaa tähän, vaikka se ois mulle itselle niin paljon helpompaa lähtä. :(
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti helpompaa olisi erota. Itsestäni ainakin huomasin, että ajatusteni liikkuessa eron puolella yhä useammin, olin jo tehnyt päätöksen jossakin omissa ajatusteni syövereissä. Silti ajattelin, että jospa se siitä ja kun välillä kuitenkin menee ihan ok. Nyt eron jälkeen on paljon mukavempaa ja ero ei kaduta. Olo on tosi hyvä ja varmasti sitten joskus löydän sen oikean!
ei vaikuta kovin hyvältä suhteelta. mies manipuloi siirtämällä syitä sinulle, ja sinä sallit sen että olet ovimattona johon jalat pyyhitään.
hyväksymällä pettämisen moneen kertaan kerrot sanattomasti oman arvottomuutesi, sekä itsellesi että miehellesi. se tietää ettet arvosta itseäsi sen vertaa että pettäminenkään katkaisisi suhdetta. suhde on siis tietynlaista tilanteen hyväksikäyttöä miehen puolelta... ja se yrittää riitelemällä ja pelottelemalla estää sinua ajattelemasta objektiivisesti... mitä et teekään.
aja omaa etuasi ja elämääsi... tai kirjoitat täällä valaistuneena ja katkerana 10 vuoden kuluttua että hukkasin elämäni totaalisen turhan miehen kanssa. tee se nyt ettei tarvii lukea sun kirjoitusta 10v kuluttua.
t. mies
En näe tossa tilanteessa muuta ratkaisua kuin eron. Kerran se kirpaisee, mutta en usko, että tulet katumaan.
Alue: Aihe vapaa
Meillä hiukan sama, mut onneks oon löytäny itelleni ihmisen suhteen ulkopuolelta jolle voin purkaa kaiken pahan ja jakaa myös iloni ja olla täysin rento oma itteni. :)
Meillä ei ole seksiä, eikä muutakaan semmoista. Meillä on vain vahva ystävyys joka auttaa minua jaksamaan eteenpäin suhteessa ja elämässä ylipäänsä. Pelkään vaan sitä, et jos eroon miehestäni niin menetän tämän ystäväni.