Raskaana oleva ystäväni laittoi välit poikki minuun :(
Olen itse siis lapseton sinkku. En käsitä, muutama kuukausi sitten olimme vielä niin hyviä ystäviä. Sitten yhtäkkiä alkoi etäiseksi ja tänään sanoi suoraan, että ei halua minua enää elämäänsä.
Nyt kun synnytys lähestyy (11 viikkoa), hänen pitää kuulemma hyväksyä se, että hänen elämänsä muuttuu. Samalla haluaa katkaista siteet vanhaan, villiin sinkkunuoruuteen, jollaista hänkin joskus eli. En kuulemma sovi ainakaan tällä hetkellä hänen elämäntilanteeseensa. Ei näe mitään keinoa, miten meillä voisi enää olla mitään yhteistä, koska minä tykkään valvoa myöhään vapaa-aikanani, nukkua myöhään, pelata videopelejä sekä viettää kosteita leffa-iltoja ystävieni kanssa.
Minusta tämä ei estä minua olemasta hänen ystävänsä, järjestän mielelläni aikaa ystäville, joilla on niitä lapsiakin. :( Ymmärrän toki, että lapselliset ihmiset eivät voi valvoa myöhään ja jäädä yökylään milloin sattuu, ymmärrän, että lapset sitovat ja tapaamiset hoituvat useimmiten heidän ehdoillaan.
Ystäväni sanoi, että minun pitää aikuistua todella paljon, ennen kuin meidän ystävyytemme on mahdollista. En ole edes mikään holtiton rällääjä, erosin vasta pitkästä suhteesta ja ehkä muutamana viime kuukautena olen elänyt "menetettyä" sinkkuaikaani. Olen kuitenkin vasta 21-vuotias. :(
Hän synnyttää 11 viikon päästä, tuntuu pahalta että en saa olla mukana tässä elämää mulltistavassa onnessa, mitä hän käy läpi.
Kommentit (21)
Ehkä se on kateellinen sinulle? Yrittikö lasta vai oliko vahinko? 21-vuotiaalle on täysin normaalia elää sinkkuna, vapaana ja bilettämällä. Moniin baareihinkin on k-21.
Ystäväsi vaikuttaa epäkypsältä.PISTE
Ei millään pahalla, mutta kuulostaa siltä että tämä oli hyvä ns. reality check sinulle. Et tekstisi perusteella kuulosta todellakaan sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa perheellinen ihminen viitsisi aikaansa viettää. Olisiko aika jättää teini-ikä taakse ja kasvaa aikuiseksi?
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 21:29"]
Ei millään pahalla, mutta kuulostaa siltä että tämä oli hyvä ns. reality check sinulle. Et tekstisi perusteella kuulosta todellakaan sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa perheellinen ihminen viitsisi aikaansa viettää. Olisiko aika jättää teini-ikä taakse ja kasvaa aikuiseksi?
[/quote]
Minä perheellisenä nimenomaan viettäisin ap:n kaltaisen ihmisen kanssa mielelläni aikaa (ja olen sentään yli 10 vuotta ap:ta vanhempikin).
Minusta ap:n ystävä (tai entinen sellainen) on itse keskenkasvuinen. Hän tulee kyllä vielä katumaan että heitti ystävän (ehkä useampiakin?) ulos elämästään. Toivottavasti ap ei sitten suostu kun ekat vinkumiset avuntarpeesta tulevat.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 21:29"]Ei millään pahalla, mutta kuulostaa siltä että tämä oli hyvä ns. reality check sinulle. Et tekstisi perusteella kuulosta todellakaan sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa perheellinen ihminen viitsisi aikaansa viettää. Olisiko aika jättää teini-ikä taakse ja kasvaa aikuiseksi?
[/quote]
Täh ap on 21v. Kyllä sitä kerkiää aikuistumaan vielä monta vuotta. Kannattaa nauttia nuoruudesta. Ap:n ystävää en sensijaan ymmärrä, kuulostaa tosi oudolta.
t. 38v kahden lapsen äiti
Et tajua mistään mitään, olet niin nuori.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 21:36"]
Et tajua mistään mitään, olet niin nuori.
[/quote]
Ystäväni on minua nuorempi, mutta ehkä äitys tuo mukanaan jotain viisautta, jota minulla ei ole.
ap
Yleensä se menee toisinpäin. Heh, olet varmaan tosi lapsellinen.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 21:34"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 21:29"]Ei millään pahalla, mutta kuulostaa siltä että tämä oli hyvä ns. reality check sinulle. Et tekstisi perusteella kuulosta todellakaan sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa perheellinen ihminen viitsisi aikaansa viettää. Olisiko aika jättää teini-ikä taakse ja kasvaa aikuiseksi? [/quote] Täh ap on 21v. Kyllä sitä kerkiää aikuistumaan vielä monta vuotta. Kannattaa nauttia nuoruudesta. Ap:n ystävää en sensijaan ymmärrä, kuulostaa tosi oudolta. t. 38v kahden lapsen äiti
[/quote]
Täysin samaa mieltä. T. 38v viiden lapsen äiti.
Aika omituista käytöstä "ystävältäsi". Kuulostaa siltä, että olette jo jonkin verran keskustelleet tästä aiheesta ja olet tehnyt selväksi, että haluaisit pysyä ystävinä, joten en usko että voit tehdä mitään enempää. Minusta sinä olet sikäli fiksu ja kypsä, ettet heti ensimmäisenä suuttunut ystäväsi pahoista sanoista vaan yrität sovitella. Ystäväsi on joko lapsellisen yksioikoinen mielipiteessään, tai sitten katkera ja ehkä kateellinen sinulle. Tuliko hän kenties vahingossa raskaaksi eikä olisi vielä valmis äidiksi? Ehkä hän yrittää hirveästi todistella jotain itselleen ja muille, ja siksi on noin ehdoton.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 21:36"]
Et tajua mistään mitään, olet niin nuori.
[/quote]
Kylläpä oli harvinaisen ikävä ja ruma kommentti! Mistä tiedät kuinka viisas tai kokenut ap on? Tämän viestiketjun viestien perusteella hän vaikuttaa kypsältä ja ihan täyspäiseltä ihmiseltä. Jos vielä saa kysyä, niin minkä ikäinen on mielestäsi tarpeeksi vanha tajuamaan "mistään mitään"? Minusta tuntuu, että osa ihmisistä on jo nuorella iällä paljon viisaampia kuin toiset ns. aikuiset koskaan.
Ei kai ystävän mies ole painostanut noista asennoitumaan vain lapseen? Joskus yllättäviäkin asioita näiden taustalla.
Minusta tuli esikoisen mukana viimemetreillä ihan tikku paskassa. Älä ota paineita. Kyllä se kaveri normalisoituu, kunhan saa plopsautettua vauvan ulos. Kenties ystävääsi katkeroidututtaa elämäsi, kun itseä kusettaa, kolottaa ja vituttaa ja tulee mielipaha, kun toinen saa häärätä ja itselle realisoituu ne tulevat rajoitteet?
Jos olisitte lähemmäs kolmikymppisiä, saattaisin juuri ja juuri ymmärtää että tuollainen elämäntyyli ystävällä ei ole se suosituin mahdollinen.
Mutta ei jestas, parikymppisiä! Mikä kiire ihmisillä on nykyään kasvaa vanhoiksi ja arkeen jämähtäneiksi. Sinä olet ap juuri siinä iässä, jolloin voit tehdä oikeastaan mitä haluat! Olet juuri tullut täysi-ikäiseksi, sinä SAAT bilettää, valvoa aamuun saakka, ryypätä muistisi pois ja tehdä tyhmiä juttuja! Vasta myöhemmin tulee se aika, kun sinun kannattaa alkaa panostamaan työelämään, perhesuhteisiin ja niihin "tylsimpiin" juttuihin! Elä nyt pari vuotta edes nuoruuttasi.
Hormoonit. Ne saa ihmisen ihan sekopäiseksi. Menin itse ekasta raskaudesta aivan tontuksi. Suvaitsematon nipo on oikein kuvaavaa toiminnastani silloin ja sitä sitten jatkui vielä hyvän aikaa synnytyksen jälkeenkin. Onneksi järki palasi päähän lopulta. Toivottavasti ystävällesikin..
Yritä aikuistua. Voisi tehdä sinullekin hyvää.
Minustakin tuntuu siltä, että kaverisi on vähän epävarma ja yrittää todistella, kuinka kypsä hän on ja kuinka hyvä äiti hänestä tulee, ja nuorille tyypilliseen tapaan sortuu ajattelemaan mustavalkoisesti. Toinen vaihtoehto on, että hän on salaa kateellinen sinulle, koska sinä "saat" elää elämääsi vapaammin. Älä kanna huolta ja syyllisty - et tee mitään väärin eläessäsi niin kuin normaali ikäisesi, ystäväsihän se tässä on tehnyt ikäiselleen epätyypillisen valinnan.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 21:54"]
Jos olisitte lähemmäs kolmikymppisiä, saattaisin juuri ja juuri ymmärtää että tuollainen elämäntyyli ystävällä ei ole se suosituin mahdollinen.
Mutta ei jestas, parikymppisiä! Mikä kiire ihmisillä on nykyään kasvaa vanhoiksi ja arkeen jämähtäneiksi. Sinä olet ap juuri siinä iässä, jolloin voit tehdä oikeastaan mitä haluat! Olet juuri tullut täysi-ikäiseksi, sinä SAAT bilettää, valvoa aamuun saakka, ryypätä muistisi pois ja tehdä tyhmiä juttuja! Vasta myöhemmin tulee se aika, kun sinun kannattaa alkaa panostamaan työelämään, perhesuhteisiin ja niihin "tylsimpiin" juttuihin! Elä nyt pari vuotta edes nuoruuttasi.
[/quote]
Ohis, mutta kyllä työelämään tulee panostaa jo 21-vuotiaana. Voi olla työllistyminen hippasen hankalaa jos sitten 25-vuotiaana takana on vaan työttömyyttä ja hanttihommia.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 21:56"]
Hormoonit. Ne saa ihmisen ihan sekopäiseksi. Menin itse ekasta raskaudesta aivan tontuksi. Suvaitsematon nipo on oikein kuvaavaa toiminnastani silloin ja sitä sitten jatkui vielä hyvän aikaa synnytyksen jälkeenkin. Onneksi järki palasi päähän lopulta. Toivottavasti ystävällesikin..
[/quote]
Vaikka kuinka ne hormonit hyrräisivät, voisi silti miettiä mitä suustaan päästää tai miten käyttäytyy. Ei se oikeuta törkeään käyttäytymiseen.
Jos ystäväni olisi tehnyt samoin kuin ap:n ystävä, olisi hän pysynyt entisenä frendinä vielä raskauden jälkeenkin vaikka kuinka olisi pyydellyt anteeksi. Ei ystävyys ole asia, jota voi riepotella miten sattuu hormonihuuruissa (tai ilman sitä).
Kuulostaa aika ikävältä päätökseltä. Mutta onko ystävyytenne ollut vain bilettämistä voisihan sitä nähdä vaikka kahvin tai lenkkeily merkeissä. Mullakin oli villi sinkkuvuosi jokunen vuosi sitten mutta ystävät jäivät,ne jotka ei voineet bilettää montaa kertaa kuukaudessa nähtiin sitten muuten.