Mikä synnytyksessä voi mennä vikaan?
Niin, että äidin ja/tai lapsen henki voi olla vaarassa? Entä mitä ongelmia voi tulla suunnitellussa sektiossa (ns. pelkosektio). Synnytyksen rankkuus ja mahdolliset komplikaatiot pelottaa niin paljon, että harkitsen sektiota. Varmaan monet tästä nillittää, mutta jokainen saakoon itse valita synnytystapansa. Itselleni on tullut vahva tunne, että jos synnytykseen menen, kuolen. Ei sen enempää tai vähempää.
Kommentit (19)
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 11:28"]
Jotenkin olen saanut sellaisen käsityksen ettei tässä maassa saa valita synnytystapaansa.. olenko väärässä?
[/quote]
Täällä ei saa valita synnytystä pelkällä rasti ruutuun systeemillä. Jos olet pelkopotilas ja vaatimalla vaadit sektion niin onnistuu.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 10:57"]
Olen raskaana, aika alussa vasta. Pelkopolille menen ja terapeutillekin olen jo varannut ajan. Itse raskauskin pelottaa kauheasti, kaikki veritulppa-ym. riskit. Synnytyksessä pelottaa lähinnä kohdun repeäminen, lapsivesiembolia, infarkti ja lapsen vammautuminen hapenpuutteesta. Tiedän erään joka kuoli synnytykseen ja lehdistä (ja palstoilta) olen lukenut lisää kauhutarinoita. Ystävienikin synnytyskertomukset ovat olleet aika horroria, ja useampikin on joutunut hätäsektioon. En ole koskaan kuullut tai lukenut mitään epäonnistuneesta suunnitellusta sektiosta. Siksi sen valinta houkuttaa todenteolla. Nyt te sitten kysytte, että kannattiko hankkiutua raskaaksi. Noh, haluan äidiksi, olen aina halunnut ja olen taistellut pelkojani vastaan koko ajan. Nyt vaan tuntuu, että mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä enemmän pelottaa. Pelkää, että intuitioni sanoo, että kuolen synnytykseen. Siis, että aavistan kohtaloni ennalta.
[/quote]Voi härregyyd mitä bullshittiä! Auttaisko sua yhtään oma rohkaiseva tarinani joka oli täynnä riskejä joista yksikään ei toteutunut. Kyseessä esikoiseni synnytys.
Se oli yllätysperätila ja perätilan pitäisi sinällään olla jo iso riski. Synnytys oli kuitenkin nopea ja yllätyshelppo. Kesti kaikenkaikkiaan vain kolmisen tuntia. Lapsi syntyi perätilassa ja sain sen vuoksi alhaiset apgar-pisteet mutta ilman tuota perätilaa olisi ollut täyden kympin lapsi, voi hyvin ja huusi kurkku suorana ja oli kaikin puolin pirteä tapaus. Mulle tuli vain pieni repeämä joka oli nopeasti ommeltu ja synnytyssalista kävelin omin jaloin osastolle. Nopean ja vaivattoman synnytyksen vuoksi olin hyvässä kunnossa ja toivuin nopeasti enkä juurikaan menettänyt edes verta. Koitan tässä nyt sanoa sitä, että ko. synnytyksessä oli kaikki mahdolliset riskit, mutta kaikki meni mahdollisimman hyvin.
Pelkopolin kautta pääsee sektioon.
Kysymys on pelosta, ei järjestä. Miksi joku pelkää korkeita paikkoja, vettä, hämähäkkejä tms. Miten kuolemanpelkoinen synnytyskammoinen mahtaisi pärjätä alatiesynnytyksessä?
Kyllä meilläpäin on aina saanut valita ottaako sektion vai synnyttääkö alateitse. Se käydään läpi neuvolassa synnytystapakeskustelussa.
Mites sitten kun vauva on syntynyt, olettaen nyt tietysti että sinä tai vauva ette kuole synnytykseen, voihan senkin jälkeen tapahtua vaikka mitä. Ei kannata oikeasti hukata aikaa ja energiaa siihen pelkäämiseen, raskaana ne stressihormonit vaikuttavat vauvaankin.
18, missä päin tämä on? Porvoossa?
Sama mulla, ap. Siksi en teekään lapsia.
No tuotahan kannattaa kysellä. Fiksu veto. Näin sitä peloista pääsee.
Fakta on, että synnytyksessä voi mennä kaikki pieleen. Se on kuitenkin harvinaista.
Oletko ap raskaana? Kannattaa puhua peloista ja synnytystavoista neuvolassa. Pyytä päästä pelkopolille puhumaan. Keskustelu palstoilla voit saada kamalia kauhu tarinoita osaksesi. Muista että Suomessa on huippu hyvät kätilöt ja hoito henkilökunta. Tottakai synnytyksissä on riskinsä mutta niitä ei kannata paisutella liikaa mielessään.
Keisarileikkaukseen liittyy useita riskejä. Riskeistä pelätyin on äidin kuolema tai vaikea sairastavuus. Yhdysvalloissa tilastollisesti sadasta tuhannesta alatiesynnytyksestä 4 johtaa synnyttäjän kuolemaan, kun luku keisarileikkauksissa on kolminkertainen (3). Muita yleisempiä komplikaatioita alatiesynnytykseen verrattuna ovat runsas verenvuoto (13 % vs. 3,5 %), haava- ja kohtutulehdukset (14 % vs. 4 %), syvät laskimotukokset (0,2 % vs. 0,1 %) ja anestesiakomplikaatiot (4). Pitkäaikaisia haittavaikutuksia ovat mm. istukan kiinnityshäiriöt, kohturepeämä ja kohdunpoisto sekä kohdun ulkoinen raskaus seuraavissa raskauksissa. Normaaliin synnytykseen verrattuna minkä tahansa komplikaation esiintymisriski ennalta suunnitellussa keisarileikkauksessa on keskimäärin kaksinkertainen (4) ollen Suomessa peräti 21 % (5). Vastasyntyneeseen kohdistuvista haittavaikutuksista tärkeimmät ovat hengitysvaikeudet ennen 39. raskausviikkoa (7,4 % vs. 1,3 %) (6), verenmyrkytys, hypotermia ja matala verensokeri (4).
Sektiolla vältetään synnytyksenaikaista vaikeaa hapenpuutetta, vihreän lapsiveden joutumista hengitysteihin, hartiapunosvaurioita ja vähennetään aivoverenvuodon esiintyvyyttä (0,04 % vs. 0,05 % alatiesynnytys vs. 0,12 % imukuppiavusteinen synnytys) (4). Kuitenkin vain harvoin synnytyksenaikainen hapenpuute johtaa pysyvään aivovaurioon ja vastaavasti CP-vammoista vain 15–20 % johtuu synnytyksenaikaisesta hapenpuutteesta.
Keisarileikkaus estää virtsan ja ulosteen pidätysongelmien kehittymistä (7), mutta tämä etu häviää iän myötä (8). Sulkijalihasvauriot ovat Suomessa harvinaisia ja korjattuina paranevat moitteettomasti.
Olen raskaana, aika alussa vasta. Pelkopolille menen ja terapeutillekin olen jo varannut ajan. Itse raskauskin pelottaa kauheasti, kaikki veritulppa-ym. riskit. Synnytyksessä pelottaa lähinnä kohdun repeäminen, lapsivesiembolia, infarkti ja lapsen vammautuminen hapenpuutteesta. Tiedän erään joka kuoli synnytykseen ja lehdistä (ja palstoilta) olen lukenut lisää kauhutarinoita. Ystävienikin synnytyskertomukset ovat olleet aika horroria, ja useampikin on joutunut hätäsektioon. En ole koskaan kuullut tai lukenut mitään epäonnistuneesta suunnitellusta sektiosta. Siksi sen valinta houkuttaa todenteolla.
Nyt te sitten kysytte, että kannattiko hankkiutua raskaaksi. Noh, haluan äidiksi, olen aina halunnut ja olen taistellut pelkojani vastaan koko ajan. Nyt vaan tuntuu, että mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä enemmän pelottaa. Pelkää, että intuitioni sanoo, että kuolen synnytykseen. Siis, että aavistan kohtaloni ennalta.
Vaikka mitä, mutta suurimmalla osalla menee kaikki hyvin. Tee itsellesi palvelus, älä etsi tietoa netistä pieleen menneistä synnytyksistä, äläkä ainakaan lue vauvapalstalaisten synnytyskokemuksia. Jokainen synnytys on erilainen, turha itseään pelotella etukäteen. Itse pelkäsin valtavasti synnytystä ja oli aikeissa pyytää sekstiota, mutta sitten menin lukemaan näiden kaikkitietävien sektiovastaisten ihmisten tekstejä ja kuvittelin, että sektiossa vasta kaikki voikin mennä pieleen.. Niin päädyin synnyttämään alakautta ja menikö kaikki, kuten piti. Ei tosiaan. Laskettuaika ei pitänyt, meno 2 viikkoa yli, synnytys käynnistettiin, synnytyssalissa odoteltiin 24 tuntia, en avautunut ja lopulta lääkärit päätyivät kiireelliseen sektioon. Sektio oli nopea toimenpide, lapsi voi hyvin ja itse kävelin jo seuraava iltana. Haava parani nopeasti ja mitään ongelmia ei tullut missään vaiheessa.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 10:49"]
Keisarileikkaukseen liittyy useita riskejä. Riskeistä pelätyin on äidin kuolema tai vaikea sairastavuus. Yhdysvalloissa tilastollisesti sadasta tuhannesta alatiesynnytyksestä 4 johtaa synnyttäjän kuolemaan, kun luku keisarileikkauksissa on kolminkertainen (3). Muita yleisempiä komplikaatioita alatiesynnytykseen verrattuna ovat runsas verenvuoto (13 % vs. 3,5 %), haava- ja kohtutulehdukset (14 % vs. 4 %), syvät laskimotukokset (0,2 % vs. 0,1 %) ja anestesiakomplikaatiot (4). Pitkäaikaisia haittavaikutuksia ovat mm. istukan kiinnityshäiriöt, kohturepeämä ja kohdunpoisto sekä kohdun ulkoinen raskaus seuraavissa raskauksissa. Normaaliin synnytykseen verrattuna minkä tahansa komplikaation esiintymisriski ennalta suunnitellussa keisarileikkauksessa on keskimäärin kaksinkertainen (4) ollen Suomessa peräti 21 % (5). Vastasyntyneeseen kohdistuvista haittavaikutuksista tärkeimmät ovat hengitysvaikeudet ennen 39. raskausviikkoa (7,4 % vs. 1,3 %) (6), verenmyrkytys, hypotermia ja matala verensokeri (4).
Sektiolla vältetään synnytyksenaikaista vaikeaa hapenpuutetta, vihreän lapsiveden joutumista hengitysteihin, hartiapunosvaurioita ja vähennetään aivoverenvuodon esiintyvyyttä (0,04 % vs. 0,05 % alatiesynnytys vs. 0,12 % imukuppiavusteinen synnytys) (4). Kuitenkin vain harvoin synnytyksenaikainen hapenpuute johtaa pysyvään aivovaurioon ja vastaavasti CP-vammoista vain 15–20 % johtuu synnytyksenaikaisesta hapenpuutteesta.
Keisarileikkaus estää virtsan ja ulosteen pidätysongelmien kehittymistä (7), mutta tämä etu häviää iän myötä (8). Sulkijalihasvauriot ovat Suomessa harvinaisia ja korjattuina paranevat moitteettomasti.
[/quote]
Miksi joku alapeukuttaa tällaista faktatietoa? Tilastollisesti keisarinleikkaukseen liittyy enemmän riskejä, mutta riski se on mielestäni vauvalle sekin, että äiti pelkää synnytystä niin paljon, ettei esim. uskalla ponnistaa kunnolla.
Mulla on 2 lasta. Ensimmäisessä synnytyksessä lapsi meinasi kuolla (syntyi elottomana). Toisessa synnytyksessä lapsi ja minä meinattiin kuolla (mun verenvuotoa ei saatu loppumaan). Kummassakin synnytyksessä ollut poikkeuksellisen monta vaaratilannetta ja komplikaatiota, mm. epiduraalin laitto epäonnistunut, istukan supistelu lakannut, lapsi tullut niin kovalla vauhdilla synnytyskanavaa eteenpäin että jouduttu työntämään takaisin manuaalisesti ((kyllä, näinkin voi käydä)), vaikea asfyksia jota ei todettu koska laitteet eivät kunnolla toiminnassa, virhetarjonta, vaikea repeäminen, istukka jouduttu leikkaamaan, happiarvoja ei saatu otettua vauvan päästä, imukuppisynnytys ((vaikea sellainen)), massiivinen verenvuoto, sydänäänten lasku ja katoaminen, jne jne jne). Synnytykset Naistenklinikalla ja Kättärillä.
Jos tulisin vielä raskaaksi vaatisin sektion.
Hyvä vaan jos joku päätyy olla tekemättä lapsia, koska pelkää synnytystä. Kyllä synnytyksessä voi kuolla joko äiti tai lapsi. Tai jos molemmat selviää mutta entä jos lapsella paljastuu olevan kehitysvamma, kuinka jaksaa arjet?
Jotenkin olen saanut sellaisen käsityksen ettei tässä maassa saa valita synnytystapaansa.. olenko väärässä?