Lue keskustelun säännöt.
Kun tuntuu ettei toinen enää rakasta...
14.03.2006 |
Tältä on tuntunut jo pitkään. Puhuu, että rakastaa, antaa suukkojakin joka päivä, mutta tunne vain on vahva, että eleet ei ole aitoja.
En pysty enää edes sänkyyn hänen kanssaan kun se tuntuu niin väkinäiseltä ja 2 minuutin takia en oikeasti edes vaivaudu.
Hyviä kavereita ollaan ja jaetaan vanhemmuutta ja puhutaan lapsista, mutta mitään keskinäistä ei tunnu enää olevan.
Itsetuntoni on tällä hetkellä heikko, 10kg vielä liikaa painoa, aikuiskontakteista pulaa, ei tukiverkkoa jne. Mieskin on antanut selvästi ymmärtää, että pitää laihoista naisista (tiedän sen olihan itsekin hoikka kun tapasimme).
Mieheni ei huomaa, että hän omalla käytöksellään pahentaa oloani, esim. tuo jatkuvasti esiin miten tärkeä hänen työnsä on+ vahtaa jatkuvasti kilojaan vaikka bmi hänellä on 21... Hän on mielestäni ruvennut myös seksualisoimaan asioita, jatkuvasti puhuu " pikku tuhmia" ja se ärsyttää minua ja koen sen keskenkasvuisena.
Olemme olleet yhdessä 7 vuotta (uusperheen muodostamme), minulla lapsi aikasemmasta liitosta.
Mitenhän tästä eteenpäin? Paristerapia on varattu mutta en odota ihmettä.
Kiitos jos joku jaksaa jakaa kokemuksia ja ajatuksia.
Kommentit (4)
Jos hän puhuu pikkutuhmia, ehkä hän taas on ihmetellyt innottomuuttasi ja yrittää osoittaa että haluaa ja on kiinnostunut edelleen.
Saatat itse olla masentunut ja siinä on yksi oire se että alkaa syyttää muita omasta olostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmasti oma mielialanikin maassa ja osa oireiluista varmasti värittyy sen kautta vielä mustemmaksi. Mutta mutta.. On mieheni todella sanonut viime aikoina todella mauttomia ja kertoo minulle avoimesti esim. flirttailuistaan ja siitä, että eräs työtoveri on häneen ihastunut jne. enkä ymmärrä hänen motiiviaan tuohon käytökseen.
Lihava kammoinen hän on joopa siinä määrin, että koululaiselle oli sanonut (minun ollessa pois kotoota), että emme katso suurinta pudottajaa koska hänestä ne lihavat on niin vastenmielisiä.. : (
Itse olen osaava, hyvin pärjäävä nainen, kauniskin (vähän pullea, mutta kaunis silti), tuntuu vain, että parisuhteemme on kaveripohjalla kun näköjään mies kokee tarvetta minulle jutella jo sellaisiakin asioita, mitä minusta tulisi välttää (nämä vieraille flirttailut+ ihastumiset työpaikalla).
Huh, kiitos kun sain purkaa, ja iso kiitos jos jaksoit lukea!
mutta SINUN mielestäsi se ei ole aitoa ja MIEHEN SYY!!!! Hei haloo??? Eikös tää ole nyt ihan sun oma ongelmasi. Eli itsetunnon puute ja vierität sen nyt miehesi syyksi. Peiliin katsominen olisi paikallaan.
T:Mies
ja siirrät ne tuntemukset joita tunnet itse itseäsi kohtaan (painon murehtiminen) mieheen, eli ajattelet miehen ajattelevan niin ja näin?
Huomaan että ollessani lapsen kanssa kotona ajattelin liikaa yksin ollessani että eihän se mies minua rakasta ja keksin vikoja itsestäni ihan kuin vain todistaakseni itselleni että en ole rakastamisen arvoinen. Nyt kun taas palasin töihin, arvostan itseäni ihan eri tavalla ja kummasti vaan olen lakannut miettimästä miehen puolesta ;-)